kotitöihin eikä vauvanhoitoon. Meillä on 2kk ikäinen vauva ja ollaan molemmat miehen kanssa kotona, mies etsii töitä...
Joudun itse hoitamaan kaikki kotihommat,kaupassa käynnit, laskujen maksamiset ym... Mies ei osallistu mihinkään sillä verukkeella että hän ei jaksa koska pitää etsiä töitä ja koska minä olen jäämässä kotiäidiksi kaikki hommat kuuluu minulle... Mikä auttaisi?En jaksaisi hoitaa kaikkea yksin ja alan olla todella väsynyt tilanteeseen...
Ja jos mainitsen että olen väsynyt ja pyydän tekemään jotakin mies alkaa huutamaan että olen laiska ja nalkuttava...huoh...
Joudun itse hoitamaan kaikki kotihommat,kaupassa käynnit, laskujen maksamiset ym... Mies ei osallistu mihinkään sillä verukkeella että hän ei jaksa koska pitää etsiä töitä ja koska minä olen jäämässä kotiäidiksi kaikki hommat kuuluu minulle... Mikä auttaisi?En jaksaisi hoitaa kaikkea yksin ja alan olla todella väsynyt tilanteeseen...
Ja jos mainitsen että olen väsynyt ja pyydän tekemään jotakin mies alkaa huutamaan että olen laiska ja nalkuttava...huoh...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama juttu oli meillä. Mies oli se, joka toivoi nimenomaan lapsia melkein saman tien kun tavattiin. Minä pinnistelin asian kanssa kuitenkin muutaman vuoden, jotta ehdittäisiin tutustumaan toisiin ja katsomaan, tuleeko elämästä mitään yhdessä. Miehellä nimittäin on jo yksi etälapsi, enkä haluaisi itse ryhtyä samaan touhuun.
Sitten kun vauva syntyi, niin mies oli kokoajan käsittämättömän pinna kireällä. Saattoi räsähtää mistä tahansa mulle (esim. miten vaunuja työnnetään, kun vauva itkee..) Jos mä en olisi pitänyt hermoja kurissa (vaikkakin raskaushormonit jylläsivät tuhatta), niin homma olisi levähtänyt käsiin.
Mä oli siis ihan noviisi äitinä. MÄ kuvittelin, että miehestä olisi suuri apu juuri sen vuoksi, että hänellä olisi kokemusta aiemmasta.
Mutta paskat... Loppujen lopuksi paljastui, että eipä se mies ole ilmeisesti ollut lapsen kanssa juuri missään tekemisissä aiemmakaan suhteessa. Esiintyi vain meillä, että tietää ja taitaa kaiken.
Taisi olla hänellä kyse siitä, että pelkää, ettei selvitä vauvan kanssa. Sanoi, että naisen on pidettävä kaikki narut ohjaksissa, koska imettää. Ok, siinä vaiheessa joo, mutta kun on siirrytty jo tuttipulloihin ym., niin mun mielestä miehen kuuluu osallistua yhtäpaljon lapsen hoitoon. Ei tienkään, jos mies on töissä. Mutta silloinkin illalla voi osallistua jos ei ihan puolella, niin ainakin melkein. Onneksi minä tykkään touhuta vauvan kanssa.
Rehellisyyden nimissä, kyllähän se mieskin tekee meillä vauvan hoitoon liittyviä asioita. Toisin siis kuin teillä, jos kokonaan vetäytyy erilleen.
Siis kyllä mun mielestä jos molemmat ovat kotona (esim. työttämänä / isyysvapaalla), niin tuolloin on itsestään selvyys, että molemmat osallistuvat projektiin.
Jos mies ei voi alussa osallistua yhtä paljon vauvan hoitoon (imetys), niin sitten hänen kuuluisi tehdä enemmän kotitöitä ja kaupassakäytniä, ruuanlaittoa jne.
USKALLAN VÄITTÄÄ, ETTÄ MONESSA PERHEESSÄ ON OLLUT YLLÄTYS SE, ETTÄ MIES EI OSALLISTUKAAN VAUVANHOITOON TASA-ARVOISESTI, MITÄ TUORE ÄITI OLI KUVITELLUT VIELÄ RASKAUSAIKANA!
En tiedä mistä moinen johtuu. Ovatko miehet niin stressaantuneita tilanteesta? Pelkäävätkö miehet ettei selvitä tilanteesta? Mikä on?
mies osallistuu vauvanhoitoon tasapuolisesti kanssani sekä kotitöihin yms.. taitaa tuo kotihommiin osallistuminen riippua ihan miehen luonteesta ja siitä millasen kasvatuksen on saanut kotoa...
Tost edellisest tuli mieleen kun meitin uusperheen eka yhteinen synty. Siis mulla oli ed. liitosta kolme lasta ja mun neljännen synnytyksen jälkeen tää mies keskusteli kätilön kanssa asiantuntevasti lasten kasvatuksesta ja vauvan hoidosta. Tietämättömyyden syvällä rintaäänellä, arghh.
Jos tilanne ois ollu joku muu, oisin sanonu jotain, mutta en jaksanu. Eikä mies vaivautunu kertoon kätilölle, että tää kylvetettävä on hänen eka.
Homma jatku sitten kotona, koska mies tiesi lasten kasvatuksesta kaikki, varsinki mitä nimenomaa ei saanu tehä lapsen kasvatuksessa. Ja viiminen niitti oli kun kiukkuava kaksvuotias piti laittaa nukkuun ja mies vetelikin mua hiuksista pitkin lattiata, koska Tätä Lasta ei kasvateta niinku sun eksän kakaroita. Siitä tuli sitten toinen ex.
Vieläki se nalkuttaa joka lapsenhakunsa yhteydessä kuinka tästä ei koskaa tuu kunnon ihmistä ku mun kasvatus on nii väärin. Ite hyppää vaikka parvekkeelta jos laps käskee mut mikää ei saa maksaa muuten mitään. Paitsi mäkkärin ruoka.
Enhän mä sovi tähän ketjuun ollenkaan. Kyllä meillä mies, aina töistä tullessaan heittäytyy oikein lapsen kanssa lirputtamaan, leikkimään ja konttaamaan, ja ihan tunti kausiksi. (En mä vaan jaksaisi.)(hyvä että joku meillä jaksaa.)
Kysyy, kun ei tiedä, mitä sille esim, saa syöttää, tai muita kasvatuksellisia juttuja. vaatteista tai nukutuksesta. Eipä ole oltu erimieltä paljoakaan.
No. Pitkää pinnaahan tämä tietty on vaatinut, kun toinen on ihan alusta alkaen joutunut opettelemaan vauvan hoitoa koskapa on hänelle esikoinen.
Esim, yhtenä aamuna (jonka isi oli valvonut vauvan kanssa jotta minä saisin nukkua) kun kurkkasin mikroon, siellä oli niin suuri räjähdys käynyt että huh, huh, oli safkat katossakin, ja seinät kuorrutettuina.
Kyselin sitten varovasti siinä pestessäni mikroa, että miten se oli aikaan saatu?
Oli mies laittanut vellipullon lappeillen mikroon kun ei se pystyssä ollut mahtunut, ja lämmetessään sitten paineen kasvaessa tutin reiästä sylkenyt lähes kaiken pitkin mikron seiniä! ETTÄ SILLAI, meillä lasta hoidetaan. No, pikku juttu! Siivoamallahan siitä selvisi. Yritystä ainakin on!
edes jonkun miehellä on aivot päässä.. ei minun mies ymmärrä että en yksin jaksa hoitaa sitä ja lasta.. taidan nakata pihalle koko ukon niin on vähemmän työtä ja murhetta..:D
siis oliko safkaa mikron seinissä ja katossa vai keittiön seinissä ja katossa ? Lyötiin just vetoa asiasta ...
Miten hemmetissä tuo on mahdollista???
TE olette PERHE jossa kaikki huolehtii kaikista. Et ole äiti/orja/kodinkone/hoitaja miehellesi. Kotityöt on aina olemassa, siitä ei mihinkään pääse, ne on tehtävä.
Ei meilläkään mies kotitöistä perusta mutta auttaa jos pyydän, se on tärkeää. Mies on vauvan kanssa (2,5 kk) melkein koko ajan kun on kotona. Se on hänen tapansa antaa minulle vapaat kädet touhuta kotitöitä ja olla vaikka netissä. Mies tekee meillä ruoan melkein aina, se on hänen suuri panostuksensa johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Minä huolehdin välipalat yms. mutta mies tekee melkein joka päivä lämpimän ruoan. Mies myös maksaa laskut ja käy kaupassa suurimmaksi osaksi.
En valita tippakkaan, tämä on meidän tapa elää. Olisinpa ollut huuli pyöreänä jos mies olisikin tuollaiseksi heittäytynyt kuin sinun miehesi. Aikuinen, perheen sydämestään halunnut mies ei käyttäydy noin vaan pitää huolta omalta osaltaa teistä.
Voimia, ja laita jotain tapahtumaan.
Lisään vielä...
Mietippä hetki millaiseksi luulet miehen muuttuvan töitä saatuaan?
Jos nytkään ei kykene niin entäs sitten?