sain mieheltä pakit kun kosin nyt karkauspäivänä. kolme vuotta yhteiseloa takana, pitäskö tässä nyt sitten erota kun ei miestä kiinnosta kihloihin mennä?
sanoi vain että kyllä me kihloihin ehditään myöhemminkin.
sanoi vain että kyllä me kihloihin ehditään myöhemminkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sitä että miestä ei kiinnosta sitoutua. Eli haluaa tavallaan pitää takaoven auki.
Tai sitten ei halua sitoutua vielä...
Mietitäämpä nyt - alottajan mukaan he ovat olleet yhdessä kolme vuotta, KOLME VUOTTA, ei siis 3 kuukautta tms. Siinä ajassa on oppinu tunteen toisen kaikella tavalla. Eli kolmen vuoden jälkeen kyllä tietää haluaako sitoutua toiseen vai ei. Ja tässä tapauksessa vastaus oli että ei halua.
Siis en väitä etteikö he tykkäis olla yhdessä, mutta sitoutuminen vie aina suhteen ns. seuraavalle tasolle. Ja oon kuullu, että mitä kauemmin ollaan ilman sitoutumista, sitä epätodennäköisempää on, että sellainen pari tulee koskaan sitoutumaankaan. Mä tiedän paljon sellasia pareja jotka on ollut yhdessä ties kuinka ja kauan, eikä ole mitään elettä tehty että halutaan sitoutua.
asiassa! Kokemuksesta kirjoitan...
Tervetuloa pitkien ihmissuhteiden viidakkoon! Kolmen vuoden suhtene jälkeen ei todellakaan tunne toista "kaikella tavalla", ei edes kolmen vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Turha yrittää vetää aikarajoja milloin kenenkin pitäisi kokea tuntevansa kumppaninsa riittävästi tehdäkseen suuria ratkaisuja - se on jokaisen pariskunnan molempien osapuolten aikataulujen yhteensovittamista, mutta ei siihen mitään yleissääntöjä ole.
Olen ollut mieheni kanssa jo vuosikymmenen, ja viimeisen viiden vuoden aikana olen koko ajan oppinut hänestä uutta. Se ei tarkoita, etteikö aikaisemmin tekemäni ratkaisu olisi ollut oikea, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään väittää että olisin tuntenut hänet vuosia sitten "kaikella tavalla" tai että tuntisin vieläkään. Oma ukonkutale kun on tuollainen hyvin hitaasti avautuva persoona...
Voihan se olla että kolmen vuoden seurustelun jälkeen haluaisikin sitoutua, mutta ei koe että vielä olisi riittävää pohjaa niinkin suuren päätöksen kuin avioliittolupauksen tekemiseen. Voihan se kirvellä, mutta eikö ole hienoa tietää, että vastapuoli tekee ratkaisunsa harkiten ja tosissaan... se voi tarkoittaa että hän myös harkiten ja tosissaan jää suhteeseen selvittämään sen tulevaisuutta, vaikkei vielä varma olisikaan.
vain sitoutumista?
Tunnen aika monia jotka on menneet kihloihin ja naimisiin ja jopa hankkineet lapsia eivätkä siltikään ole todella sitoutuneita. (juoksevat vieraisssa jne)
kihloihin ja naimisiin meno mitään sitoutumista takaa.
Yksinkertaisesti sun mies ei viellä ole valmis sitoutumaan. Mutta jos teillä menee hyvin, älä nyt missään nimessä käpälämäkeen lähde. Anna aikaa.Kyl se siit muotoutuu. Et myöskään voi painostaa miestä kihloihin uhkaamalla erota.Kaikkea hyvää teille, kiva kuitenkin kun kosit!
Siis hei voi elämä... kaikki me ollaan erilaisia! Jos mies sanoo ei, niin ei se sitä tarkoita, ettei halua sitoutua tms. Minä olen avokkini kanssa ollut reilu kolme vuotta yhdessä, rakastan hulluna ja näin on myös toisinpäin. Silti kumpikaan meistä ei tarvitse kihloja tms vaan eletään näin. Se ei tarkoita, että olisi "takaovi auki" tai ei haluta s i t o u t u a. Meidän sitoutuminen on elämistä yhdessä saman katon alla ja tavaroiden ostamista puolkkiin. Jos yhtään ymmärrätte mitä haen takaa :) Älkää olko niin vanhanaikaisia!
Miten se sun elämääsi ja teidän yhteiseloa muuttaisi, jos sulla olisi sormus sormessa? Aivan! Ei mitenkään.
no parempihan se on kuitenkin kunnon vastaus kuin ettei vastausta ollenkaan =)
Rakkaus se kaiken voittaa ja Rakkaus se kaiken kärsii ja mitenkäs se menikään....
Toivottavasti miehet eivät käytä sanaa rakkaus väärin jotta se ei koe inflaatiota =)
Kyllä yhdessä voi tietenkin olla onnellinen ilman sitoutumistakin mutta silloinhan asiasta pitäisi keskustella yhdessä.
Jotta molemmat olisivat asiasta tietoisia ja ei olisi hassuja romanttisia odotuksia kummallakaan osapuolella,etenkään herkillä naisilla.
Itse tulin siihen tulokseen kosittuani;olipahan elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Jätän homman miehille. Silloin ainakin tietää kun he kosii että on halua oikeasti sitoutua jne.
Omasta mielestäni kihloihin meno on vanhanaikaista, porvarillista ja lapsellista. Eihän kukaan sellaista lupausta voi oikeasti tehdä! Ihmiset muuttuuvat, elämä muuttuu, on vain tämä hetki, eikä sormus tee tästä hetkestä sen parempaa.
Itselläni 10 vuotta suhdetta takana. Naimisiin mennään (juridisista syistä), jos joskus saamme lapsia. Emme tarvitse koruja sitoutumisemme tai tunteidemme merkiksi
Kosit eli pyysit aviomieheksi. En minäkään vielä kolmen vuoden suhteen jälkeen olisi ihan varma haluaisinko jo naimisiin.
Kihloihin vain kihlojen takia on taas mielestäni täysin turhaa. Siitä ei hyödy kuin kultakauppias, ja sitten voidaan riidellessä heitellä sormuksia..