arvoisat

onkin haaste, koska emme itsekään tiedä, miten meitä pitää lähestyä. Oma kokemus: jos emme tunne hyvin, tutustuminen auttaa, luottamussuhde,(arka olen myös) vuorovaikutus, kaveruus. Arvostan kovasti, jos minut koetaan niin luotettavana, että minulle voi kertoa myös työn ulkopuolisia asioita (ellet ihan narsisti itsekeskeinen ole) ja etsin sitä ominaisuutta myös toisesta. Emme halua olla vain saaliita...Eli lisää niitänäitä. Jos tällainen suhde saadaan aikaan, seuraan tunku on ihan luonnollinen asia. Siitä sitten on helpompi kai lähteä. Minuun puree kaikki vanhanaikainen herrasmiesmäisyys, jopa pienimuotoinen lahjonta. Ja sitten valitettavasti suurin osa naisista kai odottaa maailman tappiin mieheltä aloitetta. Sellainen kai voisi olla ihan normi kahvikutsu. Paikasta ja ihmisistä on kiinni minne. Jos suhde on luonteva, helppo, siitä tuskin toinen kieltäytyy, ja kaverinakin voi käydä kahvilla, jos ei muuta. Siitä voi myös muodostua tilaisuus puhua asioista suoraankin. Kylläpäs sain kuullostamaan yksinkertaiselta tämän! Mutta en paljon eksoottisempiakaan ideoita keksi. Jos epäilet, että kohteesi voi olla kiinnostunut, kai se pientä riskinottoa vaatii saada asiasta selvää. Koita nyt ainakin häneen tutustua. Itse kuulun niihin onnettomiin, jotka eivät osaa kuin töllistellä pitkään ja hymyillä tyhmänä...mitä uhrini ei a)tajunnut b)tajusi ja ahdistui ja c)katosi elämästäni olosuhteiden myötävaikutuksella. HÄN voisi sitten laittaa vaikka 10 tekstiviestiä keskellä yötä, ei tulisi syytettä...joten ota nyt hyvä mies asioista selvä -vaikka googlella- kun näinkin voi olla, etkä sitä vain tiedä! Jos tykkää, ei suoritusta arvostella millään mäkihyppykriteereillä..

hankalahkoa näyttää tunteita. Eiköhän se lähde siitä että ensiksi jutellaan niitä näitä. Sitten kaveruus, ystävyys...ja sitä rataa. Huomioitavaa että ympärillä on muitakin ihmisiä seuraamassa tilannetta!