kiusaavasta paikasta, vaikka ihan tyhjän päälle. ihan vain sen vuoksi, ettei terveys menisi lopullisesti.
oli huippuonnistunut ratkaisu: vajaan kuuden kk:n päästä sain työn, jossa viihdyn täysillä :-) !!!!!
pelotti lähtiessä pirusti, miten käy perheen, mutta miten olisikaan käynyt jos olisin jatkanut ja menettänyt järkeni lopullisesti? eikä kehokaan kestä jos pää ei ole kunnossa.
te, jotka kärsitte ja mietitte: rohkeasti oman itsen kannalta tehkää ratkaisu, kyllä elämä jotenkin järjestyy.
oli huippuonnistunut ratkaisu: vajaan kuuden kk:n päästä sain työn, jossa viihdyn täysillä :-) !!!!!
pelotti lähtiessä pirusti, miten käy perheen, mutta miten olisikaan käynyt jos olisin jatkanut ja menettänyt järkeni lopullisesti? eikä kehokaan kestä jos pää ei ole kunnossa.
te, jotka kärsitte ja mietitte: rohkeasti oman itsen kannalta tehkää ratkaisu, kyllä elämä jotenkin järjestyy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kohtalotovereillesi. Juuri näin pitää toimia. Muu ei näytä auttavan. Voihan hakea työterveyslääkäriltä sympatiaa ja rauhoittavia. Työsuojelupiirit ja SAK kyllä mielellään voivottelevat ja ovat hengessä sydäntäsärkevästi mukana mutta siihenpä se jääkin. Olen kyllä kuullut työsuojelupiirien sanoneen asian tiimoilta jotain mutta tietääkö kukaan sen aikaansaannoista?
sairaslomalla, lääkityksellä, yritin sopeutua osaani, keskustella asiasta ja korjata tilannetta... työterveyshuolto lykkäsi psyk. puolelle; missä ihmeteltiin, miksei asioihin puututa.
paikan työsuojeluvaltuutettu oli pahin kiusaaja..joten sieltä suunnalta ei apua kannattanut hakea.
ainoa ratkaisu oli siis lähteä ja sitä en kadu tippaakaan. tiedän, että kiusaus jatkuu - vain kohde on vaihtunut. jälkeenikin on ihmisiä poistunut paikasta. uskomatonta miten moinen touhu on mahdollista, mutta kun pomo johtaa hommaa (kiusausta) niin voi jatkua aina vaan.
huvittavaa, että kiusaajat luulivat voittaneensa saatuaan savustettua minut pois ja että elämäni romahtaisi. olen nykyään NIIN onnellinen, etten usko heidän edes aavistavan tällaista tunnetta olevankaan. ei painajaisia, ei ahdistusta töihin lähtiessä, ei minkäänlaista ikävää tunnetta vapaa-ajan menetyksen vuoksi.
on niin mukava tehdä työtä reilujen ihmisten kanssa, työtä josta pitää ja siellä viihtyy.
ratkaisu oli luonnollisesti vaikea, tulevaisuus huoletti, mutta kannatti tehdä: olen terve ja onnellinen :-)
Olin aikoinaan kiusattu virkakateudesta, tuota paikkaa ei oltaisi suotu mulle. Olin myös yksin velkojeni kanssa, joten kamala tilanne, en voinut noin vaan työtäni jättää.Koko elämäni tienasti olisi mennyt tuhoon.
Sos.toimesta en saanut apua, hyvin hanakkaasti työteterveys
haluaa pistää "hankalan" potilaansa mielenterveystoimistoon. Tää mielenterveystoimisto on sitten viimeinen niitti jolla tuhotaan ihminen.
Ihmiset ei halua sellaista työhönsä eikä työtoveria, jos sellainen huhu liikkuu alkaa uudessa työssäkin ulos heitto. Useimmiten sieltä ei saa mitään apuakaan kuin jatkuvat kävijät piikillä tai muu vastaava toiminta.
Uuteen työpaikkaan mennessä tehdään myös terveysselvitys ja jos on mielenterveystoimistossa käynti, niin paikkaa et saa se annetaan sitten "paremmalle" hakijalle. Tämä on koruton tosi.
sellainen kuin vaitiolovelvollisuus.
juoruja tietysti voi kylillä liikkua, mutta terveydenhoitohenkilökunta ei saa antaa tietoa missä osastolla on käyty ja miksi.
jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa, vuosia minäkin kärsin ja mietin miten sitä selviäisi jos lähtisi. olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. tilapäisissä maksuvaikeuksissa voi sopia pankin kanssa velka-asioiden hoidosta ja mikä tärkeintä: mielenterveys säilyy.
Niin olisi pitänyt minunkin lähteä aikoinani pois, mutta nuo velat ol päällä ja yksinhuoltajuus elämästä. jos vain voitte sopia pankin kanssa velasta, niin kannattaa jollain psykolgin paperilla siitää lainanmaksuja, kun työpaikka on kamala. Tuota en osanut edes silloin omalla kohdallani ajatella.