Miten iskeä kirjaston kesätyöntekijä? Olen korviani myöten ihastunut yhteen kuvankauniiseen naispuoliseen sellaiseen. Hymyilen hänelle aina ja hän hymyilee takaisin selvästi enemmän kuin asiakkaille yleensä hymyillään (yleensähän niille ei edes ainakaan kyseisessä kirjastossa hymyillä), mutta en tietenkään voi olla varma, johtuuko hänen hymynsä vastaavista tunteista vai siitä, ettei hänen pokkansa enää pidä kun aina päivittäin hiivin ovesta sisään.
Luonnollisestikin käyn joka päivä lainaamassa jotain kun hän on tiskillä ja tietenkin etsimässä kirjoja melko lähellä kun hän pinoaa niitä hyllyyn. Olemme vaihtaneet muutaman sanankin ihan vain lainaamiseen liittyen.
Miten tehdä aloite ja nolaanko itseni täysin, jos teen sen, enkä saakkaan vastakaikua? En tiedä edes tytön ikää enkä nimeä tai sitä onko hän vapaa vai varattu. Hän varmaankin tietää minusta kaiken, mitä koneelta asiakastiedoista löytyy.. On siis ajanhaaskausta antaa puhelinnumeroaan jollain lapulla, koska hänellä on se muutenkin ja jos hän olisi halunnut soittaa, niin olisi jo tehnyt sen. Pitäisikö minun pyytää häneltä numero vai pitäisikö ihan kylmänrauhallisesti pyytää suoraan treffeille? Vai kirjoittaisinko perinteisen rakkauskirjeen ja pudottaisin sen huomaamatta hänen eteensä kun hän taas joskus laittelee kirjoja hyllyyn? Vai laittaisinko kaverin asialle? Ainakaan en viitsi jäädä kyttämään minnekään kirjaston ulkopuolelle sitä, kun hän pääsee työvuorosta, koska se nyt varmaankin vaikuttaisi aika perverssiltä.
Pelottaa, että mitään ei tule tapahtumaan ja kohta hän lopettaa kesätyöt, emmekä näe enää koskaan..
Luonnollisestikin käyn joka päivä lainaamassa jotain kun hän on tiskillä ja tietenkin etsimässä kirjoja melko lähellä kun hän pinoaa niitä hyllyyn. Olemme vaihtaneet muutaman sanankin ihan vain lainaamiseen liittyen.
Miten tehdä aloite ja nolaanko itseni täysin, jos teen sen, enkä saakkaan vastakaikua? En tiedä edes tytön ikää enkä nimeä tai sitä onko hän vapaa vai varattu. Hän varmaankin tietää minusta kaiken, mitä koneelta asiakastiedoista löytyy.. On siis ajanhaaskausta antaa puhelinnumeroaan jollain lapulla, koska hänellä on se muutenkin ja jos hän olisi halunnut soittaa, niin olisi jo tehnyt sen. Pitäisikö minun pyytää häneltä numero vai pitäisikö ihan kylmänrauhallisesti pyytää suoraan treffeille? Vai kirjoittaisinko perinteisen rakkauskirjeen ja pudottaisin sen huomaamatta hänen eteensä kun hän taas joskus laittelee kirjoja hyllyyn? Vai laittaisinko kaverin asialle? Ainakaan en viitsi jäädä kyttämään minnekään kirjaston ulkopuolelle sitä, kun hän pääsee työvuorosta, koska se nyt varmaankin vaikuttaisi aika perverssiltä.
Pelottaa, että mitään ei tule tapahtumaan ja kohta hän lopettaa kesätyöt, emmekä näe enää koskaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis herranjestas jotain teet tietenkin, muutenhan kadut tota juttuu lopun elämäsi !!! Etkä voi mitäään menettäää, niin kun ei yleensäkään näissä ihastumisjutuissa. Jos ei veikkaa ei voi voittaa ! Tuskin mitään rakkauskirjettä kannattaa kuitenkaan kirjottaa, voi vaan pelottaa, ettähän te kuitenkaan vielä rakastava pari ole :). Harjottele joku pieni small talkki, kysy ehtisikö hän käymään kahvilla joskus työpäivän jälkeen, myista hymy ja jos suostuu niin kysy numero jne. Jos ei niin sitten niin ei ollut tarkoitettukaan..... Tsemppii, hyvin se menee :)
Kyllä nyt täytyy ihan kasvokkain kysyä että vaikka näin. Siellä hyllyjen välissä.
Tuota olet ehkä huomannut että olen näistä kirjasto touhuista ollut aivan mahdottoman kiinnostunut. Nyt täytyy viimein tunnustaa että käyn täällä vain ihan sinun vuoksesi olisiko mahdollista lähteä....??? jne
Ja aina täytyy ottaa riski että ei onnistu ...
ja hän hymyilee takaisin selvästi enemmän kuin asiakkaille yleensä hymyillään (yleensähän niille ei edes ainakaan kyseisessä kirjastossa hymyillä),
--
huomattu on täälläkin päin, liikoja ei hymyillä vaan ollaan nyrpeitä kun joutuu töissä oleen..
..eli tee jotain ! kysy treffeille tai jätä puhelinnumerosi.
ei kirjettä, kesätyöntekijäkun ei mitenkään välttämättä ole itse valinnut alaansa, ei ole millään lailla sanottu että se tykkää lukea. tietty kirjastossahan asia on helppo ottaa selville. kysäse että mitähän tässä lukisi kun ei oikein saa iltasin poikamies unta yksikseen..
Itselläni on samoja ongelmia.
Olen kuitenkin ajatellut kysyä seuraavalla kerralla: mikä tuo tutkimushuone (tai jotain sinnepäin) on? mennäänkö sinne naimaan?
Taas jälleen kerran tuli muistutettua itselleen, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Taidan tästä lähtien kulkea naama näkkärillä ja varon visusti vilkuilemasta sivuille. Tuollaiset kahden kuukauden flirttisessiot, jotka päättyvät täydelliseen tyrmäykseen, ovat henkisesti aika raastavia.
Että rukkaset siis tuli. Kiitos kuitenkin kaikille hyvistä neuvoista.