Olen tässä jo pitemmän aikaa seurannut tätä keskustelua pettämisestä ja uskottomuudesta, aika mieltä alentavaa luettavaa....mielestäni ihminen joka pettää ei todellakaan rakasta puolisoaan, vielä vähemmän kunnioittaa..ja syy pettämiseen löytyy ihan varmasti molemmista osapuolista..Missä on todellinen aito rakkaus tämän päivän yhteiskunnasta..sellainen rakkaus missä arvostetaan, kunnioitetaan toinen toistaan..välitetään...huomioidaan...annetaan anteeksi..Sillä todellinen Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa..
Rakkaus!!!!!!!
eräs!!!
6689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos tällänen luuseri syöttää,sille kakkoselle moista soopaa, että rakastaa häntä, niin sekin täyttä paskaa! Näin se on että jos rakastaa, niin sen ihmisen kanssa on ja pysyy, ei siihen muita mahdu, ei myöskään kakkoselle.. Jos haluu kaikkia, niin on pelkkä paskaa puhuva liero, joka ei rakasta muita, kun itteään:) Näin on ja ämmien on turha vikuroida täällä muuta.. Niin ykkösten, kun kakkostenkin.
Joku viisas on sanonut että ihminen joka pettää, ei ole kasvanut aikuiseksi. Totta vai tarua, sen saa jokainen itse päättää.
Entäs sitten sellainen joka suostuu kakkoseksi?
Onko sellainen sitten yksinkertaisesti niin epätoivoinen ollessaan yksin, että kelpuuttaa kenet tahansa joka vaan huolii?
kirjoitat. Missä on pyyteetön ja vilpitön rakkaus..nyt eletään vain himojen vallassa ja otetaan ilo irti sieltä, mistä saadaan. Salasuhteet on just esimerkki valtavasta itsekkyydestä, niitä puolustellaan erilaisilla syillä, mutta ei se ainakaan rakkautta puolisoa kohtaan osoita, että salasuhdetta pitää.
Rakkaus. Tuo suuri tunteiden suuri yhdistelmä. Se merkitsee ihmisille eri asioita, erilaisia tunteita. Parisuhteessa on tärkeintä yhteisymmärrys sekä sovittelu asioista, joissa yhteisymmärrykseen ei päästä. Anteeksiantoa ei ole, ellei ole rikkomusta tai tietoa siitä. Rakkaus on ennenkaikkea tahdon asia.
Ihminen, joka pettää puolisoaan saattaa kuitenkin rakastaa. Uskottomuus voi jopa saada hänet vakuuttuneeksi rakkaudesta. Tai toisinpäin: hän joutuu pikkuhiljaa myöntämään itselleen, ettei rakastakaan, ei ainakaan niin miten hänen mielestään kuuluisi rakastaa.
Elämä olisikin varsin yksiviivaista, jos se olisi aina joko-tai. Rakkaus ei ole aivan yksinkertainen juttu. Vaikka onkin lakannut rakastamasta puolisoaan, niin useimmat tuntevat häntä kohtaan silti myönteisiä tunteita kuten aivan tavallista lähemmäisen rakkautta. Kumppanille halutaan olla reilu, ei haluta olla ilkeä tai paha. Yleensä jos parisuhderakkaus loppuu, se ei tapahdu hetkessä vaan prosessiin menee aikaa. On toisen kunnioittamista ja arvostamista, ettei noinvain lauo "totuuksia" suustaan. Ja jos suunnittelee eroa, ei sano sitä hetken mielijohteesta vaan vasta sitten, kun on selvittänyt perusteet ja motiivit riittävän hyvin itselleen.
olen kanssasi samaa mieltä kaikesta rakkaus on tahdon asia ja vaikka tunteet viilenee niin huomaa kuitenkin että elämän kumppani on se tärkein juttu ja tahtoo hänelle pelkästään hyvää vaikka ei jaksa enään samalla tavalla kuin nuorena ,ja vaikka on käyty eron kynnyksellä ,kyllä oma puoliso on aina oma puoliso vikoineen päivineen , kukaan ei ole täydellinen .
.. ja siinä rakkaudessa kestettäs myös ne vastamäet, niinku kuuluis eikä heti juostas vieraisiin. Nimittäin elämä ei aina ole yhtä juhlaa, miksi sitä (nämä pettäjät) yleensä odottaa sitten pitkältä parisuhteelta.
Pitäis muistaa vaikeina aikoina tukea toista, ja miettiä omia tunteitaan silloin kuin vasta oli ihastunut ja rakastunut.. ehkä sit löytyis taas se kipinä, mikä sammuu taatusti, kun pettäjän tielle astuu.