(Käytän esimerkkinä naista, koska itse olen mies, mutta tasa-arvo on silti olemassa)
Näissä tapauksissa yleensä nainen syystä tai toisesta ei voi kunnioittaa miestään taikka A joko hän ei rakasta kyseistä ihmistä tarpeeksi. B Ei ole koskaan ehkä oikeasti rakastanutkaan taikka C, Hänellä itsellään on ongelmia identiteetinsä kanssa. Ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtääkseen edes itseään saatikka toista.
Monilta ihmisiltä myöskin puuttuu kärsivällisyys ja ymmärrys että pakettiin kuuluu myöskin kyseisen ihmisen vajeet- eivät pelkästään ne hyvät ja aurinkoiset puolet. Joten enemmänkin onkin kyse siitä, että minkälaisen ihmisen persoonallisuuden huonot puolet jaksat kestää?
Monet menevät liittoihin ymmärtämättä, että se vaatii myös työtä ja joskus se työ on yhtä helvettiä. Mutta jos on pienikin toivo siitä, että pohjalla saattaisi olla vielä rakkautta- sen eteen pitää taistella eikä vain nakata pyyhettä kehään ja todeta että olisi helpompaa jonkun toisen kanssa.
Toki on näitä ihmisiä joiden kanssa ei vain kykene puhumaan vaikeista asioista. Nämä ihmiset yleensä turvautuvat mykkäkouluun ja kuvittelevat toisen olevan telepaatikko. Sitten on nämä jotka eivät vain osaa puhua mikä heitä vaivaa.
Kolmas vaikea ihmistyyppi on sellainen joka pullottaa sisällensä kaikki aggressiot jotka jossain välissä purkautuvat. Sitten huomataan kuinka katkeroituneeksi voi itsensä tehdä ja tapattaa suhde siihen. Neljäs ihmistyyppi ei osaa antaa anteeksi, kaivetaan jokaisessa riidassa aina ne jutut jotka on käsitelty moneen otteeseen, mutta tiedetään että niiden käsitteleminen sattuu varsikin sitä kohdetta. Rakentavaa eikö?
Ei välttämättä siinä toisessa ihmisessä ole niin paljoa aina vikaa, mutta se toinen ihminen toimii peilinä itsellemme. Ihmiset näkee toisissaan omat virheensä ja se on niin helppoa sanoa sille toiselle- korjaa toi- se ärsyttää, kun se asia olisi toisinpäin. Asia joka on itsessä rikki- pitäisi olla toisessa ehjä.
Se asia jota ei osata tai haluta muuttaa itsessään, halutaan toisesta pois. Omia virheitä ei kukaan halua kuulla, saati sitten nähdä. Jos nämä ihmiset joutuisivat läpikäymään shamanistisen aikuistumisrituaalin he sekoaisivat. He eivät kykenisi käsittelemään omia virheitään, omia puutteitaan saatikka niitä demoneita joita jokaisen sisuskaluista löytyy.
Kaikki haluavat vain väistellä itseään kun vaihtavat kumppania, peili vaihtuu- mutta ei välttämättä kuva.
Monet tuovat uuteen suhteeseen vanhat ristinsä. Näillä tarkoitan entsiä pelkoja, ennakkoluuloja parisuhteista ja jopa uudesta kumppanista joka ei välttämättä ole lainkaan sen edellisen kaltainen. Silti uusi ihminen saa harteilleen jonkun toisen ihmisen aiheuttaman tuskan- reilua? ei helvetissä, mutta varsin inhimillistä.
Jos ei ole käsitellyt tarpeeksi hyvin edellisen suhteen kuolinsyytä ja antanut anteeksi itselleen ja sille toiselle osapuolelle ei voi (omasta mielipiteestä) aloittaa uutta suhdetta tai se olisi ainakin tyhmää. Silloin rankaisee itseään uudella pettymyksellä jonka on tuottanut itse ja rankaisee turhaan myös uutta ihmistä joka saattaisi rakastaa aidosti.
Harmittavan monet unohtavat sen tosiasian, että sydäntään pitää suojella ja myöskin kunnioittaa toisten samanlaista. Sillä raukalla kun on niin monta tehtävää tässä elämässä, ettei sitä turhaan kannattaisi rääkätä- muuten se sairastuu ja kärsii kuollettavasta kyynisyydestä ja jatkuvasta paranoijasta.
Toivottavasti tästä on apua tarvitseville edes jotain hyötyä, mielestäni asiaa voisi kuitenkin miettiä jos on näinkin pitkälle lukenut.
Kiitos.
Näissä tapauksissa yleensä nainen syystä tai toisesta ei voi kunnioittaa miestään taikka A joko hän ei rakasta kyseistä ihmistä tarpeeksi. B Ei ole koskaan ehkä oikeasti rakastanutkaan taikka C, Hänellä itsellään on ongelmia identiteetinsä kanssa. Ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtääkseen edes itseään saatikka toista.
Monilta ihmisiltä myöskin puuttuu kärsivällisyys ja ymmärrys että pakettiin kuuluu myöskin kyseisen ihmisen vajeet- eivät pelkästään ne hyvät ja aurinkoiset puolet. Joten enemmänkin onkin kyse siitä, että minkälaisen ihmisen persoonallisuuden huonot puolet jaksat kestää?
Monet menevät liittoihin ymmärtämättä, että se vaatii myös työtä ja joskus se työ on yhtä helvettiä. Mutta jos on pienikin toivo siitä, että pohjalla saattaisi olla vielä rakkautta- sen eteen pitää taistella eikä vain nakata pyyhettä kehään ja todeta että olisi helpompaa jonkun toisen kanssa.
Toki on näitä ihmisiä joiden kanssa ei vain kykene puhumaan vaikeista asioista. Nämä ihmiset yleensä turvautuvat mykkäkouluun ja kuvittelevat toisen olevan telepaatikko. Sitten on nämä jotka eivät vain osaa puhua mikä heitä vaivaa.
Kolmas vaikea ihmistyyppi on sellainen joka pullottaa sisällensä kaikki aggressiot jotka jossain välissä purkautuvat. Sitten huomataan kuinka katkeroituneeksi voi itsensä tehdä ja tapattaa suhde siihen. Neljäs ihmistyyppi ei osaa antaa anteeksi, kaivetaan jokaisessa riidassa aina ne jutut jotka on käsitelty moneen otteeseen, mutta tiedetään että niiden käsitteleminen sattuu varsikin sitä kohdetta. Rakentavaa eikö?
Ei välttämättä siinä toisessa ihmisessä ole niin paljoa aina vikaa, mutta se toinen ihminen toimii peilinä itsellemme. Ihmiset näkee toisissaan omat virheensä ja se on niin helppoa sanoa sille toiselle- korjaa toi- se ärsyttää, kun se asia olisi toisinpäin. Asia joka on itsessä rikki- pitäisi olla toisessa ehjä.
Se asia jota ei osata tai haluta muuttaa itsessään, halutaan toisesta pois. Omia virheitä ei kukaan halua kuulla, saati sitten nähdä. Jos nämä ihmiset joutuisivat läpikäymään shamanistisen aikuistumisrituaalin he sekoaisivat. He eivät kykenisi käsittelemään omia virheitään, omia puutteitaan saatikka niitä demoneita joita jokaisen sisuskaluista löytyy.
Kaikki haluavat vain väistellä itseään kun vaihtavat kumppania, peili vaihtuu- mutta ei välttämättä kuva.
Monet tuovat uuteen suhteeseen vanhat ristinsä. Näillä tarkoitan entsiä pelkoja, ennakkoluuloja parisuhteista ja jopa uudesta kumppanista joka ei välttämättä ole lainkaan sen edellisen kaltainen. Silti uusi ihminen saa harteilleen jonkun toisen ihmisen aiheuttaman tuskan- reilua? ei helvetissä, mutta varsin inhimillistä.
Jos ei ole käsitellyt tarpeeksi hyvin edellisen suhteen kuolinsyytä ja antanut anteeksi itselleen ja sille toiselle osapuolelle ei voi (omasta mielipiteestä) aloittaa uutta suhdetta tai se olisi ainakin tyhmää. Silloin rankaisee itseään uudella pettymyksellä jonka on tuottanut itse ja rankaisee turhaan myös uutta ihmistä joka saattaisi rakastaa aidosti.
Harmittavan monet unohtavat sen tosiasian, että sydäntään pitää suojella ja myöskin kunnioittaa toisten samanlaista. Sillä raukalla kun on niin monta tehtävää tässä elämässä, ettei sitä turhaan kannattaisi rääkätä- muuten se sairastuu ja kärsii kuollettavasta kyynisyydestä ja jatkuvasta paranoijasta.
Toivottavasti tästä on apua tarvitseville edes jotain hyötyä, mielestäni asiaa voisi kuitenkin miettiä jos on näinkin pitkälle lukenut.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen äskettäin kokenut tuon juuri loppuneessa suhteessa. Suhde loppui siihen ettei mies uskaltanut päästää lähelleen koska ei ollut kyennyt edellisen suhteensa syitä käsittelemään. Hoki vai koko ajan ettei pysty enään sitoutumaan koska aikaisemmat? suhteet ovat päättyneet hänen mielestää niin ettei hänessä ole ollut mitään syytä. Tälläinen ihminen on kykenemätön pysyvään ihmissuhteeseen jos ei pysty jättämään taakseen entisiä suhteitaan tai niiden katkeruutta. Mielestäni anteeksi täytyy osata antaa ja unohtaa. Eikä vetää perässään huonoja kokemuksia kuin kivirekeä.
Kaveri avautuu kaverille, joka kirjoittaa tänne. Oikea nainen lukee tämän, mitä sitten? Pitäisikö tapahtua jotakin? Henkistä kasvua naisen taholta, jota olet käynyt kaverisi kanssa läpi oikeen urakalla?? Sie olet viisas kirjoituksessas, toivottavasti näet pintaa syvemmälle. Asiat ei ole aina niin kuin toinen sanoo. Se on vain puoli totuutta. Jos sitäkään.
Ei yhtään hullumpi teksti. Itekin tullu mietittyä noita asioita, osaa omakohtaisesti ja osaa tarkkeilemalla ympäristöä. Monta juttua noista tullu vastaan ja oppinu suhteen aikana. Tosin mulla ollu sellanen ihminen vierellä joka on ite kypsä ja kokenu monia asioita et osannu jeesata erinäisissä ongelmakohdissa.
Yksi kohta noista kyllä tuottaa edelleenkin vaikeuksia: antaa anteeksi ja unohtaa. Jotkin tapahtumat jäävät varjoksi mieleen vaikka niitä ei tietoisesti muistelisikaan koko ajan, mutta tietyissä tilanteissa nämä muistot sitten "aktivoituu" ja siinä vaiheessa ei oikein löydä off-nappia kun hälytyssireenit soi niin kovaa ettei enää menis mokaamaan samasta aiheesta.
Itse kunkin tulisi miettiä miksi toimii mitenkin missäkin tilanteessa ja hyvä olisi pitää mielessä ettei kukaan ole suhteessa yksin ja voi toimia vaan omilla ehdoillaan ja fiiliksillään.