Onko muilla 30 vuoden avioliitto päättynyt eroon?
Meillä asiat on siinä pisteessä, että ehkä se ero tulee.
Kerron tässä vähän tilanteesta. Mieheni on alkoholisti, tosin nyt ollut 2 kk juomatta. Viimeisellä katkolla oli joulun ja uudenvuoden.
Sen jälkeen A-klinikalle jossa saa akupunktiohoitoa käy myös AA-kerhossa, tosin nyt on ollut pois kolme kertaa
Ongelma on se, etten jaksa enää uskoa ja luottaa raittiuteen. Hän on tullut agressiiviseksi juodessaan, huutaa ja haukkuu koko minun sukuni.
Viimeisen putken aikana toi avioeropaperit jotka täytin ja hän lähetti, eli nyt on harkinta-aika menossa.
Hän haluaisi jatkaa liittoa, mutta minä olen niin monta kertaa pettynyt lupauksiin.
Puhevälit ovat tällä hetkellä pakolliset aiheet, jos yrittää jotain muuta heti on riita.
Hän on hermostunut ja pelkää tosisaan eroa. Seuraa kaiken mitä teen tai puhun puhelimessa.
Olen ollut aika tyhmä (nyt sen jo huomaan), etten lähtenyt kun lapset olivat pieniä, koska he ovat kärsineet alkolismista siinä kun minäkin.
Ovat tässä ihmetelleet kuinka kauan jaksan tätä.
Nyt on tunteet hävinneet ja kaikki vanha pyörii päässä, sitä hän ei ymmärrä. Olen aika loppu ja haluaisin oman rauhallisen kodin, koska nyt olemme molemmat päivät kotona, itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä (MS-tauti) ja on pitkällä sairaslomalla, eikä varmaan tule työkykyiseksi.
Ennen oli sentään päivät omaa aikaa. Joten olen ajatellut, että olen 32 vuotta heittänyt elämästäni hukkaan, en edes tiedä millainen on onnellinen avioliitto, koska aina on saanut pelätä
Tuli vähän pitkä selostus, mutta kyllä 32 vuoteen mahtuu vielä paljon enemmän.
Meillä asiat on siinä pisteessä, että ehkä se ero tulee.
Kerron tässä vähän tilanteesta. Mieheni on alkoholisti, tosin nyt ollut 2 kk juomatta. Viimeisellä katkolla oli joulun ja uudenvuoden.
Sen jälkeen A-klinikalle jossa saa akupunktiohoitoa käy myös AA-kerhossa, tosin nyt on ollut pois kolme kertaa
Ongelma on se, etten jaksa enää uskoa ja luottaa raittiuteen. Hän on tullut agressiiviseksi juodessaan, huutaa ja haukkuu koko minun sukuni.
Viimeisen putken aikana toi avioeropaperit jotka täytin ja hän lähetti, eli nyt on harkinta-aika menossa.
Hän haluaisi jatkaa liittoa, mutta minä olen niin monta kertaa pettynyt lupauksiin.
Puhevälit ovat tällä hetkellä pakolliset aiheet, jos yrittää jotain muuta heti on riita.
Hän on hermostunut ja pelkää tosisaan eroa. Seuraa kaiken mitä teen tai puhun puhelimessa.
Olen ollut aika tyhmä (nyt sen jo huomaan), etten lähtenyt kun lapset olivat pieniä, koska he ovat kärsineet alkolismista siinä kun minäkin.
Ovat tässä ihmetelleet kuinka kauan jaksan tätä.
Nyt on tunteet hävinneet ja kaikki vanha pyörii päässä, sitä hän ei ymmärrä. Olen aika loppu ja haluaisin oman rauhallisen kodin, koska nyt olemme molemmat päivät kotona, itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä (MS-tauti) ja on pitkällä sairaslomalla, eikä varmaan tule työkykyiseksi.
Ennen oli sentään päivät omaa aikaa. Joten olen ajatellut, että olen 32 vuotta heittänyt elämästäni hukkaan, en edes tiedä millainen on onnellinen avioliitto, koska aina on saanut pelätä
Tuli vähän pitkä selostus, mutta kyllä 32 vuoteen mahtuu vielä paljon enemmän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Samoja asioita kokenut olen.Mun emäntä oli sekakäyttäjä.Lupasi lopettaa:luuli kun salaa naukkailee ,ei sitä mies huomaa.Viinipulloja piilotteli lakanoiden väliin vaatehuoneeseen.29 vuotta oltiin naimisissa jonka jälkeen jaettiin omaisuus.Enkä ole katunut.Nyt olen kymmenen vuotta ollut melko raitiin naisen kanssa.
Kuule, älä yhtään enää mieti, vaan lähde.
Minullakin menossa eron harkinta-aika. En millään malttaisi odottaa että ero tulee viralliseksi.
Syitä on monia,eikä ole mitään mieltä niitä tässä luetella mutta sen sanon että hävettää oma tyhmyyteni - olen yli 35 vuotta katsellut/sietänyt kävelevää sottapyttyä, siivonnut sen paskaisia jälkiä joka paikasta - joka paikkaan mihin se koskee, jää musta jälki.
Koskaan ei pese EDES käsiään, muusta puhumattakaan.
Hänen huoneensa haisee pahemmin ko sikolätti / meillä ollut erillisen kammarit monen monta vuotta syystä etten kestänyt hänen paskanhajuaan.
Itse hän ei huomaa mitään ja kun kerran vahingossa asiasta mainitsin sukulaiselle tämä silmät pyöreinä sanoi:
no, peseytyi se kyllä ennen - siis ENNEN - ennen kun menimme yhteen - yli 35 vuotta sitten.
Meillä tulee/tuli riitaa ihan kaikesta, mitään ylimääräistä ei ole koskaan saanut ostaa ei saippuaa shampoota hammastahnaa koska neet ovat hänen mielestään nykyajan hömpötyksiä.
Minä sitten helvata soikoon olen lasten kanssa näitä hömpötyksiä ostanut salaa!!!
Kuvitelkaa.
Ja ennenkuin sisuni kuohahti, minun piti parsia ja paikata sukkahousujani - uusi ei saanut ostaa ennenko vanhat oli riekaileina..
ja paljon, paljon, muuta mitä en jaksa kirjoittaa.
Me olemme selvittäneet virallisen puolen eli hoitaneet osituksen- se kävi sutjakkaasti koska minä en ruvennut riitelemään - hän sai siis enemmän mutta olen ajatellut ettei häntä auta vaikka saisi kymmenen kivitaloa..
Hän on reilusti minua vanhempi, sairastaa ns vanhan äijän tautia eli pissaa tippuu joka paikkaan eikä hän suostu edes puhumaan asiasta.
No, kun minä lähden, hän saa ihan vapaasti tiputella sitä pissaa sohvallekin.
Lapset, minä olemme olemme yrittäneet saada hänet lääkäriin mutta EI.
Ei sitten.
Joten kuule, sinä joka olet lähtemässä: älä mieti vaan lähde rakentamaan omaa elämääsi, ei koskaan ole liian myöhäistä.
Minä olen ostanut oman asunnon, kalustan sitä pikkuhiljaa, ja nautin joka hetkestä kun voin SAAN ostaa uusia, puhtaita esimerkiksi liinavaatteita- kaikki lakanamme yms ovat vanhan äitini peruja - sellaisia hän ei myöskään sallinut ostettavan.
Älkää oksentako, mutta - hän vaihtaa lakanat aina jouluaattoisin - järkkyä.
Aina, kun vaihdan omat petivaatteeni eli kerran viikossa - vien hänellekin puhtaat mutta hän lykkää ne sänkynsä alle jossa jo on aimo keko niitä pölyttymässä.
Enää en sure hänen likaisuuttaan, pahaa tuultaan, murjottamistaan, sairaalloista pihiyttään enkä sitä etten " voi " saa - olla tämän ihanan herkkuläjän kanssa naimisissa...
Voi tytöt sentään.
En kuvittele että minulle aukeaa mikään uusi autuas elämä enkä sitäkään että prinssi karauttelee pihalleni valkoisen hevosen selässä - mutta muuten!
* sillä prinssillä on punainen mersu..
olemme toistaiseksi vain ystäviä enkä aio muuttaa hänen kanssaan samaan huushollin, mutta ystäviä aiotaan olla - hänelläkin oma elämä takana ja sitä rataa.
Kyllä ratkaisuja löytyy jos löytyy rohkeutta.
Tsemppiä ja voimia kaikille jotka miettivät emmaroivat mahdollista eroa; olen ajatellut että elämä on niin lyhyt, miksi tuhlata LOPUTKIN vuodet jollekin narsistiselle läjälle..
Ihan hyvä että lähdet - olisi vain pitänyt lähteä 20 vuotta sitten,...mutta ei se helppoa olisi ollut silloinkaan.
Kun/jos ihminen pettyy - hän pettyy - jotkut kantavat " ristinsä" kuka mistäkin syystä:
kulissit/velkaiset kodit/ "Mitä ihmisetkin sanovat" yms syistä.
Lähde - äläkä taaksesi katso.
Ensin, Se on alkoholistien läheisille tarkoitettu, käy nettisivuilla tutustumassa. AA:ssa on myös avopalavereita jotka voivat auttaa parisuhdeasioissa. Oma mies raitistui 10v. sitten AA-ssa samojen vaiheiden kautta, retkahdus toisensa perään. Nyt kuitenkin ero on edessä yli 30 vuotisesta liitosta, vaikeaa on kun on nuoresta asti oltu yhdessä. Syynä nyt on toinen nainen. Se tässä harmittaa kun ne vaikeat ajat kestettiin, mutta nyt kun helpottais niin vielä tämä.
Itse olen eroamassa 26 yhteisen vuoden jälkeen ja olen nyt ollut itsekseni puoli vuotta ja elämäni on kohentunut roimasti. Tietty alussa suru, viha, luopumisen tuska ja monenlaiset tunteet olivat pinnassa, mutta kevättä kohti koko ajan helpottaa. Toinen hakupaperi jätetään pian ja olen todella tyytyväinen ratkaisuun. Itsekin mietin, miksi annoin lasten kärsiä huonossa parisuhteessa, kun mies vain joi kotona. Tyhmyyttä, vanhanaikaisuutta ja sinisilmäisyyttä, uskoa, että kumppani vielä nousee ja huoli, ettei voi jättää "heitteille". Elämämme on lyhyt ja tärkeää on tietää, mitä itse haluaa elämältään. Kunnioita itseäsi ja hanki sellainen elämä, josta olet ylpeä. Minunkaan ei enää tarvitse hävetä elämääni ja miestä, joka ei kunnioittanut minua. Huonoa omaatuntoa en ole kärsinyt lainkaan. Surullinen olen enemminkin menneestä, miksi siedin sellaista elämää. Luottamusta sinulle, tee itsellesi sopiva ratkaisu ja päätös, se vapauttaa energiaa ja elämäsi selkeytyy. Onnea!
Kiitos kaikille, jotka olette vastanneet viestiini. Tuli helpottunut olo kun ette tyrmänneet ero aikeita.
Meillä kun oli putki päällä, se oli aina minä joka sain lähteä kotoa. Isäntä valloitti kodin täysin itselleen, jos kävin siellä huusi vain, että mitäs tänne tuut kyttäämään.
Olen ollut yleensä tyttäreni luona ns. evakossa
sen aika kun juomakausi loppuu.
Eilen illalla tuli riita ihan mitättömästä ja heti käski lähteä tyttären luo, vaan enpäs lähtenytkään.
Kavereita hänellä ei juurikaan ole, koska on ne vähätkin haukkunut. Juokakauden aikana on linnoittautunut kotiin, ei edes verhoja avaa ja ainahan joku löytyy joka juomat tuo.
Tässä oli vaihe kun tyttären kolme lastakin kysyivät heti kun meille tulivat onko pappa kotona. Hänellä on monesti pinna palanut lapsiin ja huutanut heille.
Tällä hetkellä ei puhu tyttärelle, kun kysyin asiaa ei osannut sanoa syytä.
Ehkä se on siitä kun tyttärelleni tuli ero viime vuonna ja nyt sanoi minulle, että mitä tytär edellä sitä äiti perässä, eli syyttä häntä ja mun ainoaa ystävääni tästä tilanteesta.
Ettei nyt menisi ihan haukkumiseksi, en tosiaan ole itsekkään täydelleninen en tosiaan, mutta raitis olen.
Onhan näihin vuosiin mahtunut hyviäkin aikoja. Tällä hetkellä pintaan nousee vaan kaikki paha mitä olen kokenut.
Naimisiin mennessänne yhteiskunta oli toisenlainen asenteineen. Naisen asema oli toinen vaikka "vapauden" puolesta jo taisteltiinkin. (vaikka mielestäni avioparilla on edelleen velvollisuudet toisiaan kohtaan, jo pelkän rakkauden takia)
Olet urheasti ottanut paikkasi miehen rinnalla ja siinä sinnitellyt. Se ei ole väärin. Teillehän olisi voinut käydä toisinkin: mies olisi saattanut raitistua ja parantaa tapansa, alkaa huomiomaan sinuakin, teistä olisi voinut tulla vaikeuksien kautta onnellisia.
Ei ole kuitenkaan väärin luovuttaa kunhan ei tee sitä helpolla. Kahden pahasta olosta kärsivän ei ole mieltä pysyä yhdesä pitääkseen toisensa pahassa olossa.
Ero ei siis ole helppoa miehellekään. Hän on tukenut sinuun ja luottanut että pysyt hänen rinnallaan. Siksi teidän on ehdottoman tärkeää saada joku ulkopuolinen puolueeton henkilö setvimään välejänne. Miehesi täytyy saada ymmärtämään, että sinun voimasi ovat loppu. Ei ole oikein, että hänelle jää paska maku koko hommasta. Tai sinulle. Tunnollisuutesi takia sinuakin voisi jäädä vaivaamaan oliko ero oikea teko.
Koittakaa päästä johonkin pariterapiaan ei siis välejänne parantamaan vaan löytääksenne sovun eroasiassa.
Puhuimme tuossa illalla, taikka oikeastaan aloin itse tiukata mitä hän tahtoo. Haluaa jatkaa liittoa ja lupasi, ettei alkoholi kuulu enää kuvioihin.
Vaan kun mielestäni ei 3kk raittiutta riitä todistamaan mitään vielä, koska on ollut 8 kuukauttakin juomatta.
Jos ero tulee sanoi, ettei hänellä ole sen jälkeen kuin pullo. Eiks raittiuden pitäis lähteä itsestä eikä toisesta? Sanoinkin sen hänelle ja alkoi pyörittelemään sanojaan.
En viitsinyt sanoa tunteitteni puuttumisesta mitään, koska pääsimme rauhalliseen jutteluun.
Meillä on kolme lasta joista 2 ovat hiukan huonoissa väleissä isäänsä juuri juomisen takia.
Varsinkin nuorempi ei halua ola oikein missään tekemisissä ja vanhin ei ole oikeastaan lainkaan puheväleissä. Nämä rassa pahasti minua, ehkä häntäkin, mutta ei ole sanonut.
Tässä elämässä on niin monta solmua, ettei raittius yksin riitä niitä avaamaan.
Ollaan käyty parisen vuotta sitten parisuhdeneuvojalla. Silloin vielä uskoin lupaukseen, mutta nyt ne ovat melkein joo, joo asioita.
Tuntuu, että tärkeämpää hänelle on talon menettäminen, koska kumpikaan ei pysty yksin tässä asumaan.
Miks tää on edelleen niin vaikeaa?
"Jos ero tulee sanoi, ettei hänellä ole sen jälkeen kuin pullo. Eiks raittiuden pitäis lähteä itsestä eikä toisesta? Sanoinkin sen hänelle ja alkoi pyörittelemään sanojaan. "
Olet mummi oikeilla jäljillä. Tuo on mieheltä kiristystä ja vastuun sysäämistä sinulle, eikä aitoa halua muuttua raittiiksi ihmiseksi.
Alkkikset käyttää kaikki keinot. Tuo on yksi niistä. Sinulle jää ikuinen paine jos pysytte yhdessä vaikka mies pysyisikin raittiina (-mitä en kylläkän anteeks vaan usko koska hänen motiivinsa vaikuttaa kovin heikolta).
Jos mies tosiaan rakastaisi sinua ja välittäisi sinusta ei hän haluaisi aiheuttaa sinulle velvollisuuspaineita yhteiseloonne. Olisit siis vastuussa miehen raittiudesta kun tosiasiassa vastuu pitäisi olla hänellä.
Hienoa kun puhutte. Ehkä nämä asiat ovat miehelle epäselviä. Hän kokee sinut "äitinä" eikä tasavertaisena kumppanina. Siksi suosittelen edelleen kääntymistä ulkopuolisen puoleen, jonka sanoilla olisi mieheen aivan toisenlainen vaikutus. Ehkäpä ulkopuolinen saisi hänet miettimään asioiden syviä puolia ja sitä kautta raitistumistaankin. Ja suhdettaan sinuun. Se ei kuitenkaan takaa että mies alkaisi ottaa vastuun itsestään ja lopettaisi venkoilun. Mutta se saattaisi herättää miehen omasta maailmastaan.
Ole tiukkana. Olet päässyt jo pitkälle. Kuten sanottu, tukena ja apuna voi olla mutta miehen kannattelu ei ole pohja hyvälle parisuhteelle.
Mahdollista on myös erillään asuminen avioeroa ottamatta. Miehen pitäisi pystyä elämään myös itsekseen raittiina. Kannattaa kokeilla kaikkia keinoja mihin rahkeet riittää, mutta johonkin on raja vedettävä mikäli mielit elämisen arvoista elämää viettää.
" Minnesota-hoito Lapualla saavuttaa tällä hetkellä yli 90%:n hoitotulospysyvyyden jatkuvalla päihteettömyydellä mitattuna. Perus-, läheis-, ja jatkohoito = 1 vuoden hoitokokonaisuus. Tulosseurantaa on tehty siitä saakka kun hoitolaitoksen ensimmäiset potilaat tulivat hoitoon, eli huhtikuusta 1993."
Jos kuulosti kiinnostavalta, soita 06-4330600
Et ainakaan menetä mitään.
Vaikeaa se varmaankin on .
Olette yhdessä monet vuodet menneet läpi kannon ja kiven.
Nyt sinun vaan pitää kuunnella itseäsi ja unohtaa sairas alkoholisti miehesi ,sillä niillä ei ole muu kuin viina ykkönen lupauksista huolimatta, aina raittiuden aikana mies ajattelee sitä päivää vaikka vuosi nyt tällä kertaa ,että sitten palkitsen itseni viinapullolla. näin se vaan menee. Ei ihme ettei lapset voi kunnioittaa juoppo isäänsä ,sehän on häpeä ja ainainen huoli heille kuitenkin ja alkavat kohta säälii suakin kun siinä vuosia roikut, etkä anna itsellesi elämää oikeata.Erossa voi asua ilman avioeroa ja olisitte vaan ystäviä kerro se hänelle ja et kaikki järjestyy sun on vaan pakko lähtee siitä pois.kerro hänelle miltä susta nyt tuntuu,kun hän on nyt selvinpäinkin. jota en kyllä jaksa uskoa.
terv.naapuri alkoholistia auttanutn,18v... 48v nainen.
Tänään sitten kävin hakemassa asuntohakemuksen.
Kun kerroin vapaista asunnoista, hänen mielestään rivitalo on parempi kuin kerrostalo, eli on edelleen sitä mieltä, että myydään talo ja jatketaan yhdessä asumista.
Tätä ilmoitustani ennen sanoi, ettei tässä ole muuta järjestelemistä kuin talon myynti.
Sen jälkeen hän häipyy kuvioista ja ottaa vain vähän tavaroita mukaansa, eli näin nopeasti mieli muuttuu.
Onks normaalia et hakee tässä tilanteessa kaikkia mahdollisia syyllisiä. Tuntuu niinkuin ei itsellä olisi mitään mielipiteitä.
Kyllä tämä vaikeaa on kun en saa sanotuksi suoraan, että haluan muutta yksin ainakin joksikin aikaa. Se pitää sanoa, että hän on ollut nämä raittiit kuukaudet nyt tosi tekeväinen ja panostanut tähän liittoon.
Mutta kun mun tunteet on vaan lopahtaneet, eikä hän tunnu sitä oikein tajuavan.
Ihmettelee kun ennenkin on menty eteenpäin, siinä on kyllä kyse vellihoususta joksi tunnen itseni, koska ennen oon vaan jatkanut.
joka päätti 2 vuotta sitten yli 30 vuotta kestäneen avioliiton alkoholistipuolisonsa kanssa.
Tällä järjellä mikä minulla on tänään, ihmettelen suuresti, kuinka niin kauan uskoin muutoksen mahdollisuuteen, siis sen kumppanin.
Muutos on lähdettävä itsestä, olet jo hyvässä alussa, älä anna enää kenenkään puhua itseäsi ympäri. Odotettavissa on varmasti syyllistämistä ja uhkailua, niin suoraan kuin kiertoilmaisuin. Usein alkoholisti käyttää myös muita ihmisiä hyväkseen yrittäessään saada eroavan mielen muuttumaan.
Meillä onnellistui itseni ohella kaikki muutkin perheen jäsenet. Mies löysi heti uuden hoitajan ja jo aikuisten lasten välit häneen paranivat, kun ei tarvitse enää nähdä kuin ainoastaan "pyhä isä" joka yleensä pystyy olemaan suht selvä lapsiaan tavatessaan.
Sinä olet vastuussa itsestäsi. Voihan aina toivoa että "joku muu" hoitaisi tuon tunteistasi kertomisen miehellesi, mutta niin se ei ole.
Sinun itsesi pitää miehelle kertoa tilanne. Et voi heittäytyä virran vietäväksi / miehen tahdon mukaan eläjäksi jos haluat tilanteeseen muutosta. Voit jäädä virran vietäväksi / miehen tahdon mukaan eläjäksi mutta sitten ei pitkään auta valittaa.
Ei ole taikakeinoa siihen. Vain suora puhe ja toiminta.
Sanoit että mies on todella panostanut liittoonne.
Et taida uskoa, että viinalakko kestää, kun olet yhä tekemässä eroa?
Entä jos kestääkin? Ei se nyt aivan mahdotonta sekään ole.
Jos hän pysyisi raittiina, eivätkö tunteet voisi palautua kun katoamisen syy häviää?
Mietin vain vaihtoehtojasi. Tuntemillani vapailla miehillä tuppaa olemaan omat vikansa kullakin, eikä välttämättä ihan pieniä.
Moni sanoo ettei enää miestä haluakaan, mutta se tapaa unohtua varsin pian.
Mitä jos nakkaisit ukkopahan pihalle vasta kun hän repsahtaa, jos repsahtaa?
Hän selvästi haluaa viinasta eroon jos noin panostaa.
Selasin tuon yllämainitun Minnesotan nettisivua ja vaikutuin.
Lähetä hänet sinne ennenkuin hän repsahtaa jos motivaatio on nyt korkealla.