Työnantaja ei saa kysellä henkilökohtaisia asioita entisistä työpaikoista sopimatta asiasta hakijan kanssa. Työntekijäehdokkaasta on laillista selvittää vain työhön liittyviä asioita.
Uuden ihmisen ottaminen töihin on yritykselle iso investointi. Moni yhtiö pyrkii optimoimaan hankkeen selvittämällä hakijan menneisyyttä ja testaamalla häntä tarkasti. Työnhakijan ei tarvitse paljastaa itsestään läheskään kaikkea, sillä laki suojelee hänen yksityisyyttään.
– Harva on täysin perillä siitä, mitkä oikeudet ja velvollisuudet työnhakua sääntelevät. Tässä on hyvä käyttää maalaisjärkeä ja harkita, mikä on olennaista työstä suoriutumisen kannalta, sanoo lakimies Maria Löfgren Akavasta.
Työnantajan velvollisuudet alkavat työpaikkailmoituksesta. Sen pitää olla asiallinen, eikä siinä saa syrjiä.
Myös haastattelussa pitää pitäytyä työasioissa. Pannassa ovat kysymykset, jotka koskevat kansallisuutta, etnistä alkuperää, poliittista toimintaa, sukupuolista suuntautumista, uskontoa tai perhesuhteita.
– On esimerkiksi epäasiallista kysyä naiselta, aikooko tämä hankkia lapsia. Tiedolla ei ole mitään merkitystä työtaidon kannalta, Löfgen huomauttaa.
Työnantajan on ensisijaisesti kerättävä hakijaa koskevat tiedot tältä itseltään. Jos hän kerää henkilötietoja muualta, hänen on pyydettävä suostumus hakijalta.
Tietyissä töissä työnantaja voi ilman hakijan lupaa pyytää viranomaisilta esimerkiksi rikosrekisteriä tai luottotietoja. Tällöin tarkoituksena on taata esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien luotettavuus.
Usein hakemuksiin laitetaan suosittelijoita. Moni ajattelee, että ei näille kukaan soittele, mutta yrityksistä kerrotaan muuta. Toiminnanjohtaja Leena Malin Henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry:stä kertoo useita kertoja ottaneensa yhteyttä suosittelijaan.
– Olen saanut kaikenlaisia kommentteja. Niin hyviä kuin huonojakin. Voi tietenkin kysyä, onko oikein, että suosittelija kertoo kielteisiä asioita.
Jokainen voi miettiä, mikä on korrektia, mutta kyllä entinen pomo saa kertoa entisen alaisen työtahdista, -taidoista tai tavoista. Hän voi kertoa, jos tämä ex-alainen hutiloi ja on armoton myöhästelijä.
Mitä tahansa hän ei silti voi suustaan päästää, sillä salassapitovelvollisuus on voimassa työsuhteen päätyttyäkin. Terveyteen tai henkilörekisteriin kuuluvia asioita ei saa paljastaa. Vaikkapa sairauspäivien määrää ei sovi kertoa.
Henkilötietolaki rajoittaa millä tahansa alustalla olevan tiedon jakamista. Hallitusneuvos Raila Kangasperko työministeriöstä toteaa, että koska keskusteluja ei kukaan pysty valvomaan, niihin on vaikea puuttua laissakaan. Sen sijaan tiedostoon, filmille tai rekisteriin kirjattuja tietoja ei saa kertoa eteenpäin.
– Jos entinen päällikkö kertoo uutta työtä hakevasta sähköpostissa, hän siirtää henkilötietoa lain mukaan kirjallisesti, Kangasperko huomauttaa.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tulkinnut lakia siten, että työnantaja ei saa tutkia hakukoneen avulla, mitä internetistä löytyy. Löfgren toteaa, että googlailun kieltämisen hankaluutena on, että sitä on mahdotonta todentaa. Malin huomauttaa, että tuolla perusteella voitaisiin kieltää lehtienkin lukeminen: niistähän työnantaja voi saada tietoa hakijasta.
Suosittelijoihin liittyy objektiivisuusongelma. Ei kai kukaan mainitse suosittelijaa, jolla ei oleta olevan vähintään kohtuullisen hyvä kuva itsestä.
– On työnantajan harkinnassa, minkä painon hän suosituksille laittaa, toteaa Löfgren.
Mercuri Urval ei ole kiinnostunut suosittelijoista hakemusvaiheessa. Executive-konsultti Raija Kemiläinen kertoo, että referenssejä lähdetään kyselemään vasta, kun hakija on haastateltu ja ollut johtajuus- tai soveltuvuusarvioissa.
– Käymme hakijan kanssa työtaustaa yhdessä läpi. Tällöin kysyn, voinko soittaa entiselle esimiehelle, kollegalle tai alaiselle. Jos hakija vastaa kieltävästi, kysyn, miksi ei, Kemiläinen kertoo.
Lupaava työnhaku ei välttämättä tyssää siihen, että ei tahdo mahdollisen uuden työnantajan olevan yhteydessä pomoon, jonka kanssa ei tullut toimeen.
– Ammattilaisina olemme nähneet monta organisaatiota ja monia ihmisiä, jotka ovat jossain työpaikassa onnistuneet hyvin ja toisissa ei ihan niin hyvin. Epäonnistumiseen liittyy monenlaisia tekijöitä eikä se välttämättä ole omaa syytä, Kemiläinen huomauttaa.
Menneisyys ei Löfgrenin mielestä liene työnhakijan akuutein ongelma.
– Jos hakija on töissä, yrityksestä, johon tämä pyrkii, ei sovi soittaa hänen työpaikkaansa. Voidaan kysyä, mikä painoarvo on pidemmällä historialla ja vanhoilla työtodistuksilla. Uskon, että haastattelu ja menestys testeissä painavat tätä enemmän.
Löfgren muistuttaa, että asiantuntijatehtävissä työtaito ja -panos perustuvat korvien väliin ja osaamiseen. Etenkin tiimityössä on olennaista, miten sopii työyhteisöön.
http://www.taloussanomat.fi/tyoelama/2008/03/02/Ty%F6nhakija%2C tied%E4 oikeutesi/20085956/111
Uuden ihmisen ottaminen töihin on yritykselle iso investointi. Moni yhtiö pyrkii optimoimaan hankkeen selvittämällä hakijan menneisyyttä ja testaamalla häntä tarkasti. Työnhakijan ei tarvitse paljastaa itsestään läheskään kaikkea, sillä laki suojelee hänen yksityisyyttään.
– Harva on täysin perillä siitä, mitkä oikeudet ja velvollisuudet työnhakua sääntelevät. Tässä on hyvä käyttää maalaisjärkeä ja harkita, mikä on olennaista työstä suoriutumisen kannalta, sanoo lakimies Maria Löfgren Akavasta.
Työnantajan velvollisuudet alkavat työpaikkailmoituksesta. Sen pitää olla asiallinen, eikä siinä saa syrjiä.
Myös haastattelussa pitää pitäytyä työasioissa. Pannassa ovat kysymykset, jotka koskevat kansallisuutta, etnistä alkuperää, poliittista toimintaa, sukupuolista suuntautumista, uskontoa tai perhesuhteita.
– On esimerkiksi epäasiallista kysyä naiselta, aikooko tämä hankkia lapsia. Tiedolla ei ole mitään merkitystä työtaidon kannalta, Löfgen huomauttaa.
Työnantajan on ensisijaisesti kerättävä hakijaa koskevat tiedot tältä itseltään. Jos hän kerää henkilötietoja muualta, hänen on pyydettävä suostumus hakijalta.
Tietyissä töissä työnantaja voi ilman hakijan lupaa pyytää viranomaisilta esimerkiksi rikosrekisteriä tai luottotietoja. Tällöin tarkoituksena on taata esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien luotettavuus.
Usein hakemuksiin laitetaan suosittelijoita. Moni ajattelee, että ei näille kukaan soittele, mutta yrityksistä kerrotaan muuta. Toiminnanjohtaja Leena Malin Henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry:stä kertoo useita kertoja ottaneensa yhteyttä suosittelijaan.
– Olen saanut kaikenlaisia kommentteja. Niin hyviä kuin huonojakin. Voi tietenkin kysyä, onko oikein, että suosittelija kertoo kielteisiä asioita.
Jokainen voi miettiä, mikä on korrektia, mutta kyllä entinen pomo saa kertoa entisen alaisen työtahdista, -taidoista tai tavoista. Hän voi kertoa, jos tämä ex-alainen hutiloi ja on armoton myöhästelijä.
Mitä tahansa hän ei silti voi suustaan päästää, sillä salassapitovelvollisuus on voimassa työsuhteen päätyttyäkin. Terveyteen tai henkilörekisteriin kuuluvia asioita ei saa paljastaa. Vaikkapa sairauspäivien määrää ei sovi kertoa.
Henkilötietolaki rajoittaa millä tahansa alustalla olevan tiedon jakamista. Hallitusneuvos Raila Kangasperko työministeriöstä toteaa, että koska keskusteluja ei kukaan pysty valvomaan, niihin on vaikea puuttua laissakaan. Sen sijaan tiedostoon, filmille tai rekisteriin kirjattuja tietoja ei saa kertoa eteenpäin.
– Jos entinen päällikkö kertoo uutta työtä hakevasta sähköpostissa, hän siirtää henkilötietoa lain mukaan kirjallisesti, Kangasperko huomauttaa.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tulkinnut lakia siten, että työnantaja ei saa tutkia hakukoneen avulla, mitä internetistä löytyy. Löfgren toteaa, että googlailun kieltämisen hankaluutena on, että sitä on mahdotonta todentaa. Malin huomauttaa, että tuolla perusteella voitaisiin kieltää lehtienkin lukeminen: niistähän työnantaja voi saada tietoa hakijasta.
Suosittelijoihin liittyy objektiivisuusongelma. Ei kai kukaan mainitse suosittelijaa, jolla ei oleta olevan vähintään kohtuullisen hyvä kuva itsestä.
– On työnantajan harkinnassa, minkä painon hän suosituksille laittaa, toteaa Löfgren.
Mercuri Urval ei ole kiinnostunut suosittelijoista hakemusvaiheessa. Executive-konsultti Raija Kemiläinen kertoo, että referenssejä lähdetään kyselemään vasta, kun hakija on haastateltu ja ollut johtajuus- tai soveltuvuusarvioissa.
– Käymme hakijan kanssa työtaustaa yhdessä läpi. Tällöin kysyn, voinko soittaa entiselle esimiehelle, kollegalle tai alaiselle. Jos hakija vastaa kieltävästi, kysyn, miksi ei, Kemiläinen kertoo.
Lupaava työnhaku ei välttämättä tyssää siihen, että ei tahdo mahdollisen uuden työnantajan olevan yhteydessä pomoon, jonka kanssa ei tullut toimeen.
– Ammattilaisina olemme nähneet monta organisaatiota ja monia ihmisiä, jotka ovat jossain työpaikassa onnistuneet hyvin ja toisissa ei ihan niin hyvin. Epäonnistumiseen liittyy monenlaisia tekijöitä eikä se välttämättä ole omaa syytä, Kemiläinen huomauttaa.
Menneisyys ei Löfgrenin mielestä liene työnhakijan akuutein ongelma.
– Jos hakija on töissä, yrityksestä, johon tämä pyrkii, ei sovi soittaa hänen työpaikkaansa. Voidaan kysyä, mikä painoarvo on pidemmällä historialla ja vanhoilla työtodistuksilla. Uskon, että haastattelu ja menestys testeissä painavat tätä enemmän.
Löfgren muistuttaa, että asiantuntijatehtävissä työtaito ja -panos perustuvat korvien väliin ja osaamiseen. Etenkin tiimityössä on olennaista, miten sopii työyhteisöön.
http://www.taloussanomat.fi/tyoelama/2008/03/02/Ty%F6nhakija%2C tied%E4 oikeutesi/20085956/111
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka tyhmä nyt lähtisi kysymään hakijalta jotain täysin epäoleellista jolla ei ole mitään tekemistä työn kanssa. Jos haastattelijaa kiinnostaa perhe-elämä tai lemmikkikoiran seikkailut koirapuistossa, olisi hän varmaan hakeutunut perheterapeutiksi tai kennel-yrittäjäksi.
Tosin oma elämäni on sen verran tavallista ja toisinaan tylsää, että jos joku haluaa siitä oikeasti tietää, niin mielelläni puran elämääni vaikka tuopin ääressä.
Olen monasti kysynyt edellisestä firmasta tietoja työnhakijasta. Yleensä olen kysynyt, jotta ottaisitkos uudestaan töihin ja - hyvin usein - vastattu ettei ottaisi. Eipä siinä enempää tarvitse kysellä...