Vastatkaa, jos joku tunnistaa olleensa samassa tilanteessa! Mulla on 24 vee pikkusiskopuoli, joka on syntynyt mun äidin uudemmasta liitosta, itse olen siskoa 6 vuotta vanhempi ja meillä on siis eri isät. Mulla alkaa oikeesti palaa hermot ton siskopuolen kanssa. Me ollaan eletty koko lapsuusikämme samassa asunnossa perheen kanssa ja tää sisko on aina ollu lellitty ja todella hankala kaikkien kanssa, eniten mun ja äidin. Nyt, kun ollaan aikuisiällä asuttu tietty eri osoitteissa kaikki, tilanne on vaan pahentunut vuosi vuodelta. Sisko purkaa pahaa oloaan aina muhun ja äitiin ja syyllistää meitä asioista, joita me ei kyllä sitten millään tunnisteta tehneemme, siis ei todellakaan ymmärretä, mistä on kyse. Ne asiat vaan tulee sen päästä välillä, jotta se sais huomiota. Siskoa pitää aina hyysätä ja kuunnella ja sen huomionkipeys on ihan sairaalloista välillä. Sillä on masentuneisuutta välillä ja välillä taas se on onnensa kukkuloilla.
Mulla on oma perhe jo, mutta siskolle huomiota ja aikaa on riitettävä aina, oli sitten kyse tyttöjen illasta baarissa tai spinning -tunnista. Mutta itse en osakseni aikaa siskolta saa, jos tarvitsen. Jos tarvitsisin hänen tukeaan, sitä ei tule, häntä ei kuulemma kiinnosta mun ongelmat...Äitiä hän sitten taas syyllistää jostain keksityistä lapsuusiän traumoista, joita kukaan meistä ei muista tai tunnista mahdollisiksi. Sisko väittää jääneensä aina vähemmälle huomiolle, koska "pienimpänä sai vähiten selityksiä siitä, miksi perheessä on kaksi eri isää, toinen kotona, toinen toisessa osoitteessa". Äiti on kyllä selittänyt tätä asiaa hänelle perusteellisesti siskon varhaislapsuudesta asti, eikä asiaa ole koettu ongelmaksi koskaan, kaikki on olleet ihan ok asian kanssa ja meille se on ollut normaalia. Mutta sisko tietää saavansa äidin tuosta "piikistä" surulliseksi ja käyttää sitä siis keinona aiheuttaa äidille syyllisyydentuskia. Riidat päättyvät aina niin, että äiti pyytelee anteeksi, sisko esittää marttyyriä, minä sovittelen välissä.
Olen lopen kyllästynyt tähän sovittelijan rooliin ja siihen, miten sisko kohtelee äitiä. Mutten halua äidinkään mieltä pahoittaa, kun hän ongelmistaan mulle sydäntään purkaa... Ikävää vain, että ne ongelmat liittyy aina mun "ikiteini"-siskoon, joka ei tunne syyllisyyttä eikä vastuuta siitä, mitä äidille ja mulle aiheuttaa.
Mikä persoonallisuuden vinoutuma tämä oikein on?? Mikä avuksi??
Mulla on oma perhe jo, mutta siskolle huomiota ja aikaa on riitettävä aina, oli sitten kyse tyttöjen illasta baarissa tai spinning -tunnista. Mutta itse en osakseni aikaa siskolta saa, jos tarvitsen. Jos tarvitsisin hänen tukeaan, sitä ei tule, häntä ei kuulemma kiinnosta mun ongelmat...Äitiä hän sitten taas syyllistää jostain keksityistä lapsuusiän traumoista, joita kukaan meistä ei muista tai tunnista mahdollisiksi. Sisko väittää jääneensä aina vähemmälle huomiolle, koska "pienimpänä sai vähiten selityksiä siitä, miksi perheessä on kaksi eri isää, toinen kotona, toinen toisessa osoitteessa". Äiti on kyllä selittänyt tätä asiaa hänelle perusteellisesti siskon varhaislapsuudesta asti, eikä asiaa ole koettu ongelmaksi koskaan, kaikki on olleet ihan ok asian kanssa ja meille se on ollut normaalia. Mutta sisko tietää saavansa äidin tuosta "piikistä" surulliseksi ja käyttää sitä siis keinona aiheuttaa äidille syyllisyydentuskia. Riidat päättyvät aina niin, että äiti pyytelee anteeksi, sisko esittää marttyyriä, minä sovittelen välissä.
Olen lopen kyllästynyt tähän sovittelijan rooliin ja siihen, miten sisko kohtelee äitiä. Mutten halua äidinkään mieltä pahoittaa, kun hän ongelmistaan mulle sydäntään purkaa... Ikävää vain, että ne ongelmat liittyy aina mun "ikiteini"-siskoon, joka ei tunne syyllisyyttä eikä vastuuta siitä, mitä äidille ja mulle aiheuttaa.
Mikä persoonallisuuden vinoutuma tämä oikein on?? Mikä avuksi??
Vastaukset 3
Vanhimmat
määrätä, mikä on ollut toiselle ihmiselle traumaattista. Sen sijaan voit poistua siskosi ja äitisi välistä, todeta molemmille, että he ovat aikuisia ihmisiä ja aikuiset ihmiset selvittävät välinsä keskenään, jos ongelmia on, ei siihen muita ihmisiä väliin tarvita. Totea sille siskollesi, että haluaisit mielellään auttaa, et vaan juuri tällä hetkellä jaksa tai kykene.
Näyttää vähän siltä että siskosi ei ole ainoa jolla on teidän perheessä itsenäistymisongelmia henkisen itsenäistymisen puolella.
Siskopuolesi asiat eivät ole hyvin. Kysy neuvoa vaikkapa kriisikeskuksesta.
Minun siskoni vaikka ei sitä ole.
Eikö ole erikoinen tilanne!
En kuitenkaan aijo sitä hänelle kertoa !
Jos vain hän pysyy omillaan-eikä tuppaa minun alueelleni,minua kiusaamaan !
Sellaisia oireita on viime aikoina tosin jo ilmennyt ja joudun ehkä turvautumaan erinäisiin paljastuksiin ?