ihastuminen käy työpaikalla....mies katselee ensin etäältä, luo pitkiä katseita, synenergiaa, kemiaa...kyllä täytyy olla tiukka nainen, joka ei ihastuisi, jos mies on varsinkin ihana hemmo, joka on ulkoa ja sisältä kultaa.
Itselle täytyy vaan paukuttaa, entäs sitten? Katsoa saa, vaan ei koskea (,")
Itselle täytyy vaan paukuttaa, entäs sitten? Katsoa saa, vaan ei koskea (,")
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinkkuja niin --> You Go Girl!!!
;)
sekin ottaa huomioon ;)..joo, ei taideta olla, ikävä kyllä.
Mut voiko asian tiimoilta löytyä välimaastoa, sellaista kaveruusihastumista, joka ei johda sen pitemmälle? Ett olis vaan kivaa yhdessä..kaveripohjalta.
mahdollista semmonen että oltaisi ihastuneita kaveruuspohjalta. Ei vaan taida toimii kun ihminen on luotu semmoseksi että jo biologia sen sanelee ja aivot viestittää muuta kun puhutaan vastakkaisista sukupuolista. Vaikka kuinka toitotat itselle että älä rakastu, älä ajattele syntisiä ajatuksia, älä himoitse..niin ihmisruumis toimii niinku toimii. Turha kuunnella näitä viisaita (jotka usein on niitä petettyjä puoliskoja)että lopeta tunteilu maailma on vapaita täys, miks pitää viedä toiselta. Kun se ei ole se viemisen nautinto vaan tunne jolle et kertakaikkiaaan mitään voi. Valitettavasti se tunne on ja pysyy ainakin siihen asti kun sanotaan jälleen kerran papin aamenet. Eli teit niin tai näin on työpaikkaromanssi vihonviimenen tapahtuma mitä toivoisi itselle käyvän. jos saat mitä haluut loppuu rakkaus, jos et saa niin kärsit lopun ikää...niin ja mitähän se hauskanpito kaveruuspohjalla olisi? Seksiä? Tekeekö kaverit sitä? tai käytäskö leffassa yhdessä mutta näpit irti. Mitähän se aviopuoliso siellä kotona uskoo kun sanotaan että kavereita vaan ollaan ja pidetään kivaa yhdessä..älä suotta ole mustasukkainen. Ja kuitenkin olet itse rakastunut sydänjuuria myöten.
jakaa elämänkumppanin kanssa. Ei oikeastaan kovin muunkaan kanssa, jos ymmärrystä/tukea on tarve hakea. Onhan noita ihastujiakin aika eri sorttisia, joillakin oikein tapana. En puhu nyt patologisista "kauppamatkustaja-pettäjistä", enkä niistä tilastoykkösistä (mies pettää todennäköisimmin kumppaniaan tämän ollessa raskaana). Niin paljon nähnyt....Toisaalta ihminen, joka kykenee ihastumaan, oppii jotain itsestään - useimmiten, ja onhan kyseessä sentään mukava asia.
kaveruus pohjalla sitä, että voitaisiin olla kavereita vaan, ihastuneina. Niin, eipä taida toimia, toive ajattelua kaikki tynni..kun se toinen vaan kiinnostaa jossain muussa mielessä kuitenkin.
Mukava asia, tiettyyn pisteeseen asti. Jatkuu, ja jatkuu vaan ja aiheuttaa epätietoisuutta.
Kun huomaa jonkun olevan enemmän kuin kiinnostunut työkaverina, silloin tulee olo, miten mä oon, miten käyttäydyn, mitä sanon, että olisin ihan tavallisesti, etten vaan anna toivoa jostain, mitä ei voi olla. ja mulle käy aika usein noin. Toisiin on kai helppo ihastua..ja onko siinä mitään pahaa?
Jos näitä ei ajattele, ei niistä tule ongelmaakaan? Asiaa pyörittele liikaa mielessään, kokoaa itsensä.
..tyhmempi hitaammin. On tietenkin hyvä pyrkiä harmoniaan ajatustensa, toiveidensa ja tekojensa kanssa. Onnellisinhan ihminen on se, jonka odotukset ovat matalalla, niiden kanssa on helpointa elää, se loppuelämä.
siinä avain sanat! Ei odota toiselta mitään, ..vaan kun katsoo silmiin ja vähän liian pitkään.
Miksi toiset sitten ihastuu niin helposti? Kuten minä, en tee sitä tieten tahtoen, niin vaan käy. En tietenkään näytä sitä, mutta joskus joku jää vaan ajatuksiin pyörimään enemmän kuin olisi aihetta. ja ei ole kyse työstä, joka olisi tylsää, päinvastoin.
Miehen ja naisen kuuluu ihastua, eihän muuten syntyisi pareja. Eikä se katso paikkaa tai aikaa.
Työpaikalla ei kannata ihastua. Aluksi on ihanaa kun tunne vie ja sitä unelmoi toisesta ja kemiat tuntuu tietenkin kohtaavan..Sitten paljastuukin että toinen on varattu/on yrittänyt jokaista uutta työntekijää iskeä. Olen kahdesti ollut niin ihastunut työkaveriini, että melkein on järki mennyt. Onneksi olen perusjärkevä ihminen, enkä antanut haluilleni valtaa eli mitään seksiä en ole onneksi harrastanut ihastusteni kanssa. Siitä olisi vain seurannut rikki mennyt sydän ja paha olo itselle. Täytyy muistaa että työpaikkaromanssit perustuu usein mielikuviin toisesta, koska moni ihminen on kotona eri minä kuin töissä. Eli miten se arki sujuisikaan sitten jos ihastuksen kanssa menisi juttu pidemmälle. Ihastumisen jälkeen on vaikeaa palata töihin tuntematta syyllisyyttä ja häpeää. Parempi olisi jos itseään suojellakseen ei sekaantuisi työpaikalla kehenkään. Ja jos sekaantuu niin muistaa sitten, että seuraukset ovat useimmiten sydänsuruja ja epätietoa sekä ikävä fiilis jatkaa samassa työssä. Olenkin kehittänyt yhden elämäni peruslangan: EI työpaikkaromansseja mulle kiitos.
minä olen ihan ajatuksissa samoilla linjolla..vaan ihastunut kuitenkin. Mutta ei mitään sen enempää. Tunteilleen ei ole voinut mitään, vaan olen ihan työkaveri, vaikka se on välillä vaikeeta...eikä se mies minusta sen jälkeen välittäisi..uutuuden viehätys kun menisi ja tuntisi paremmin mut.
On paljon helpompi hengittää ja voin jopa puhua henkilön kanssa vapaasti, ilman painolasteja. Mutta jos rakkaus olisi molemmin puoleista, asia olisi toisin,,vaan eihän sitä tiedä??