Olleen noin kolmekymppisiä molemmat, oltu yhdessä nyt aika tarkalleen kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi oli maailman ihanin, intohimoa ja rakkautta, mieheni myös kosi 3,5kk jälkeen tapaamisestani.
Seuraava vuosi olikin sitten täyttä helvettiä, ollaan vain tapeltu, raivottu ja minä itkenyt silmät päästäni. Rakkautta ja intohimoa on silti vielä riittänyt niinä hyvinä hetkinä. Ongelma on lähinnä ollut mun epävarmuus ja mustasukkaisuus... myönnän sen. Olen nalkuttanut, nalkuttanut ja nalkuttanut..ja sitten nalkuttanut siitä jos miehelläni on mennyt hermot.
Tänään parin päivän riidan ja tappelemisen jälkeen mies sanoi; "Nyt yritetään vain yksinkertaisesti lopettaa riitely, koska jostain kumman siistä, vaikka meidän elämä on ollut aivan helvettiä, niin silti halutaan olla vain yhdessä." Kummallakaan ei ole tullut mieleenkään hakea seuraa muualta. (vaikka vientiä kyllä olisi kummallakin)
Mun silmät nyt avautui; mieheni silti valitsee olla mun kanssa vaikka elämämme on ollut kidutusta. Ehkä mustasukkaisuuteni ja epävarmuuteni siis on ollut aivan turhaa ja sen purkaminen mieheeni ei oo tuonut mitään hyvää... Toivottavasti nyt kaikki taas kääntyy parhaaksi ja meillä riitely loppuu ihan vain näin yksinkertaisesti päättämällä se.
Seuraava vuosi olikin sitten täyttä helvettiä, ollaan vain tapeltu, raivottu ja minä itkenyt silmät päästäni. Rakkautta ja intohimoa on silti vielä riittänyt niinä hyvinä hetkinä. Ongelma on lähinnä ollut mun epävarmuus ja mustasukkaisuus... myönnän sen. Olen nalkuttanut, nalkuttanut ja nalkuttanut..ja sitten nalkuttanut siitä jos miehelläni on mennyt hermot.
Tänään parin päivän riidan ja tappelemisen jälkeen mies sanoi; "Nyt yritetään vain yksinkertaisesti lopettaa riitely, koska jostain kumman siistä, vaikka meidän elämä on ollut aivan helvettiä, niin silti halutaan olla vain yhdessä." Kummallakaan ei ole tullut mieleenkään hakea seuraa muualta. (vaikka vientiä kyllä olisi kummallakin)
Mun silmät nyt avautui; mieheni silti valitsee olla mun kanssa vaikka elämämme on ollut kidutusta. Ehkä mustasukkaisuuteni ja epävarmuuteni siis on ollut aivan turhaa ja sen purkaminen mieheeni ei oo tuonut mitään hyvää... Toivottavasti nyt kaikki taas kääntyy parhaaksi ja meillä riitely loppuu ihan vain näin yksinkertaisesti päättämällä se.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin!
Kannattasko pitää tuollaisesta miehestä oikeasti kiinni? Ja lopettaa esim. se turhanpäiväinen nalkutus??
Harvassa tuollaisia miehiä on!
Päätin että tänään se loppuu. Nalkutukseni on nimenomaan ollut turhanpäiväistä.. mieheni eksistä ja niin edelleen...
Oon tosi onnellinen, että mieheni ei ole lähtenyt kävelemään, vaan pysynyt rinnallani. Tosin hän on sanonut monta kertaa, että pitäisi minut jättää suojellakseen omaa mielenterveyttä... Mutta ei ole sitä pystynyt kuitenkaan tekemään kun rakastaa. Mut mieheni tosiaan ansaitsisisi parempaa kohtelua.
Onko kenelläkään muuten kokemusta, että asiat on muuttunut paremmaksi vain yhteisestä päätöksestä?
ja ajattelevainen, että ymmärrät itse, miten naurettavaa ja jopa tuhoisaa on nalkuttaa jatkuvasti turhasta, VARSINKIN toisen entisistä. Nehän eivät liity millään tavalla teidän suhteeseenne. Koeta vaan skarpata ja seuraavan kerran kun tekee mieli nalkuttaa jostain, niin pysähdy ja mieti, onko se todellakin aiheellista. Pääset siitä varmasti eroon. Tsemiä sulle ja suhteellenne.