Unohtuneet virret

Tässä olisi muutama uusi virsi seuraaviin seurakunnan lauluharjoituksiin.

Tämän kolmen vanhan virren sanat on "PRÄNDÄTTY JOH. CHR.FRENCLLIN JA POJAN TYKÖNÄ WUONNA 1816". Nämä virret hävisivät suomalaisesta virsikirjasta 1850 luvun puolivälin paikkeilla "sivistyksen" seurauksena, kuulemma.

6. Antikristuksesta
V.k. N:o 243

240. Roomi röykkiä, kuink' kätees käynyt? kuink olet elän' tuiki tuiman', Kaikkein ylits' korkiast' korottanut Sen pahan paavin, julki julman; Alas tallan' kanss' väkivallan Asujat maan piirin päällä; Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' Ikees alle käymään täällä.

2. Valtakunnat, pääruhtinaat Sinä ylön katsoit kaik' sangen, et Et yhtään luullut tääll' tohtivan Sun valtaas vastaan änkät'; yksi köyhä mies täst' Joll' Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Room', syöksi sinne, tuonn', Kuta käyvän niin et luullut sinä.

3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', Kuin Raamatust' nähdä taidam'. Ett' sinä epäjumalas puolest', Meit' syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast' veit pois monast' meit', Ihmisten juttuin erään, Meit' hajoitit, pois vajotit Petostes pohjaan perät'.

4. Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nostit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen; Kuin Raamattu sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', mailman valoks', Itsens' pyhimmäks' kutsuu antoi. Ja teki niin kuin kirjoitettiin Profeetain kautta ennen.

5. Kats', jumalana sua palveltiin, Sull' pahall Babelin huorall' Kunniaa, palvelust' paljon tehtiin, Kuin väärän opin nuorall' Ympär' kierroit, kaikk' kiini sidoit, Mailmalliset valtamiehet Vahvast' vainoit, alas painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.

6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän pitää, sangen, Ett'Jesabel ja Babylon myös On nyt jo maahan langenn', Kuin oli kunniass', tek' itsens viisaaks', Vallits' ylpeytens' vallass', Jumalan käskyi vastaan räyskyi; Rauvenn, on jo itse altans'.

7. Jumalan julkinen pyhä sana Sul' oli uskott' Jumalalta, Sill' ruokkimaan Kristuksen laumaa. Mailmass' hajonnut avaralta; Ett' pyhäss' pelvoss', oikiass' uskoss' Tuntisim' Kristuksen Herram' Ijät' pyhyydess' ja hurskaudess' Hänt' palvelisim' elinaikam'.

8. Nyt peljätt' on enää sua pahan-tapaist', Ilkiää, synniss' syntynyttä, Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast', Edestäm' kuoleman kärsinyttä. Sun hirmusanoiss' pannaan panoiss' Vapisit vaimot ett' miehet; Käskys pian, Jumal' ann' ijan! Kaikk' katosit suuret, pienet.

9. Hinnall' synnit anteeks' antelit, Oman väärän valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, Ei ne syntins' surreet erän, Ei ijäs' sinull' suot', Eik' annett' muualt' Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt' sielun evääl', Jumalan sanall', Kristuksen lampait' kaita.

10. Meilt' Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks' jättänyt pahoin, Kaikk' olet polttan' ja surmaillut, Kuin vastaas vastata tahdoit; Nyt on Jumal' armons' suomall', Ilmoittanut petokses kaikki, Kans sanan sarnans' heikon laumans' Oikiall' tiell' ohjannut ratki.

11. Syntymätt' on se ihminen viel', Kuin juonet kaikk' kirjoittaa taitaa, Joit' joukkons' kanss' Paavi on ajatell', Pettääksens' joka maan paikkaa: Monell' muodoll' säätyins' seuroill', Kartinaalein kavalill' neuvoill', Munkkein menoill', nunnain eloill' Jesuitain jumalattomain juonill'.

12. Me rukoilem' sua Jesu Krist'! Pääst' meit' pahan Paavin orjuust', Kuin on se Antikristus vissist' Meit, kerit' sen kovast, koiruust', O Herra Krist'! Sinä olet vissist', Kuin yksinäs voit meit' auttaa! Synnist' estä, hädäst' päästä, Piinas ja kuolemas kautta.
V.k. N:o 228.
*

241. Isää Jumalaa kiittäkääm', Ja Jesust' hänen Poikaans', Pyhää Henkee myös ylistäkääm', Tässä ja joka paikass', Kunniall' ja suurell' nöyryyll', Kaikesta sydämmest', Pyhän sanansa edest', Jonk' antoi meill' köyhill'.

2. Muinen se tuli puhutuks', Profeetain suusta lujast', Ja kauvan sitten viivytyks' Määrättyyn aikaan ast', piti tuleman nälän, Ei jälkeen ruumiin ruan', Mutt' Jumalan sanan pyhän, Sen oikian sielun evään.

3. Yks' susi suuri löyttiin, Keskell' lammaslaumaa, Hän hirmuisest' myös hajotti Lampaat laitumelt' aina, Ei koskaan itseens' tainnut täyttää, Niiden rieskall' ja verell', Vaan väkivallall' vääräll' Julman vihans' näytti.

4. Se peto ittens' istutti Jeesuksen kirkkoon pyhään, Ja oikian Jumalan unhotti, Itsens' teetteli siaan: Hän paimenet hukuttaa käski, Kuin lampait' laitumell' toit, Ja vallan saada aikoi Kaiken lauman keskelll'.

5. O tätä suurta surkeutt', Ylits' vaivaisen lauman, Ettei kellään ollut rohkeutt', Jumalan sanaa puhumaan, Sen pahan pedon pelvost': Hän uhkas' kaikki käkes', Hän poltti tappoi ja säkes, Kuin vastasit hänt' ehdost'.

6. Tämän nyt surkeuden ylits' Taivaast' armahti Jumal': Ett' julma susi näin vallits' Juonill', petoksell' tuimall', Jumal' Hengens' tänn' lähetti, Oikiall' tielle ohjaamaan, Ja pyhää tahtoons' opettamaan, Meit' tyköns' vedätti.

7. Nyt on tai näin tapahtunut, Kuin kukin on tietää saanut, Sen ikeen on Jumal' pois ottanut, Armons' meill' antanut, Me olem' jällens' saaneet Jumalan sanan puhtaan, Kuin salass' on ollut kauvan, Vihan vitsan all' olem' maanneet.

8. Jumalan sanaa selkiää, Kuin sielun terveys on, Estää pyytää susi ilkiä, Kuin vihans' viskannut on, Ett' näkee sanan saarnattavan, Puhtaast' perustettavan, Siin' löytää itsens' sirottavan, Ja häpiäns' avattavan.

9. O sinä kirkas Kriste, Jumalan Poika taivaast'! Sinun olkoon ain' kiitos tästä, Ettäs meit' päästit vaivast', Näytit myös voiton tavan, Vastaan antikristust', Ett' solmittavans' tuntee visust', Juonens' kanss' saavan haavan.

10. Vähetään sinun valtas, Sinä julma antikrist', Sinun lahkos jo itse altans' Ovat saaneet vamman vissist', Sill' Kristuksen suun henki Sua tappaa ja särkee, Ett' kanssas lopun tekee, Kuin maailman meno lankee.

11. Kaikki nämät näin tapahtuvan Ratki Raamattu meill' sanoi, Sen valtakunnan lopun saavan, Joka pitkält' pahuutt' jakoi, Se on jo ilmei tullut, Kuin kauvan kätköss' makas', Joka Jumalan sanan meilt' salas', Ja opetti omaa hulluutt'.

12. O sitä vaivaist' tomppelii, Kuin tätä ihmettelee; Vaan mahtais' vuodattaa kyyneleit', Ett' totuutt' sais' tiedellä, Tien oikian osata taivaas', Eik' autuutt' unhottaa, Kuin uskottomat kadottaa Ja vie, ijäiseen vaivaan.

13. Jos oikein tahdot tietää, Välttää ihmisten opit pyydä. Apostolit ja profeetat, Koko Raamattu pyhä Pitää sinull' kyll' tarjon', Jos tutkii niit' mieles lienee, Kussas sataman saat ja niemen, SuoJumal' meill' kaikill' armos!

*
V.k. N:o 401.

242. O Jumal' ijankaikkinen, Kuin meit' kohtaan olet armollinen, Kiitän sydämmell' ett' äänell', Sinä alust' loit ihmisen ja soit Paratiisin asua hänell'.

2. Sanas hänen käskit pitää, Pirun juonist' ylits kävi sitä, Jost' kaikki synnin alle tulim', Ja kyllä kurjaks' pirun orjaks', Näin kadotukseen kuljim'.

3. Its' Jumal'! päällem' armahdit, Poikas tänne avuksem' lähetit, Jonk's piinan kautta meit' ostit, Helvetist' estit, kuolemast' päästit, Ja perkeleen puustit kostit.

4. Sinun olkoon kiitos Herra taivaast'! Kuin meitä näin päästit vaivast', Armost' senkin soit meille tietoon, Sanas saarnall' ja oppis aurall', Johon Henkes meitä vieköön!

5. Raamattu ennen sanoi tämän, Tain tiedon meilt' piti estämän Antikristuksen vallan, Jonk' erhetyksill' ja villityksill' Piti ottaman oltaman pimeyden alla.

6. Tämä tapahtunut näin on, Ett' se peto mailman villinn' on, Pois veti meit' autuuden tieltä, Armahti Jumal', sen löi sanall', Tiet' oikiaa soi meit' jällens' vietää.

7. Kriste, kuin meillen sen armos soit, Edestäm' suus' hengell' pedon tapoit, Olkoon sinun siit' kiitos kaunis: Viel' nytkin sanall', Hengen miekall', Meit' sotaan hänt' vastaan vahvist'.