Olemme olleet yli seitsemän vuotta avoliitossa mieheni kanssa, päällisin puolin meillä on kaikki ok ja toisinaan ihan ihanaakin. Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut keittämään parisuhteemme epäkohdat.. Viimeisin esimerkki mieheni käytöksestä on, kun hän eilen illalla yht´äkkiä veti farkut jalkaansa ja sanoi lähtevänsä kavereidensa kanssa baariin. Ei kysynyt minua mukaan, ilmoitti vain asian kesken television katselun. No tänä aamuna sanoin hänelle asiasta, että miksi lähti noin yllättäen, eikä pyytänyt minua mukaansa, niin hän alkoi haukkua ja sättiä minua. Hän sanoi minua mm. veteläksi akaksi, kun en mennyt sammuttamaan puhelimen herätystä, joka piippasi eri huoneessa ja haukkui mm. raukaksi. Aloin itkemään asiasta, hän käänsi koko asian minun syykseni, koska olin eilen motkottanut asiasta hänen kavereidensa kuullen ja suuttuivat kuulemma minulle.. Kunnon anteeksi pyyntöä en ole asiasta saanut. Mieheni on ollut muutenkin outo jo pitemmän aikaa. Muutama viikko sitten hän haukkui minut täysin pystyyn ilman mitään syytä vaan siksi, kun pyysin häntä siivoamaan keittiön, koska olin itse kipeänä. Hän heitteli tavaroita, haukkui kaikki kodinlaittotaitoni, ei kuulemma ole naista talossa ym. Olen sairastellut pitkään ja mies senkun haukkuu ja purkaa vihaansa minuun, apua en ole paljoakaan saanut, saati huomiota tai hellyyttä. Lisäksi hän sanoi minulle eräänä aamuna, kun olin innoissani, koska olin laihtunut neljä kiloa; hän vain totesi, että on turha huijata itseään ja miten voi olla mahdollista. Tässä vasta muutamia esimerkkejä hänen käytöksestään. Osaa hän olla mukava ja kivakin, mutta on toisinaan tuollainen. Toisaalta olen tottunut hänen käytökseensä ja ajattelen sen kuuluvan parisuhteeseen. Tavallaan olen kuitenkin onnellinen suhteestamme. Minulla ei ole vertailukohteita, koska hän on ensimmäinen vakava suhteeni, lisäksi lapsuuskotini malli ei ole kovin kaksinen. Mitä teen? Toisaalta en osaa kuvitellakaan olevani ilman tätä parisudetta, mutta perheenperustaminen todella pelottaa. Tiedän kyllä, että minussakin on vikaa ja puhun sitten itsekin rumasti, kun minut suututetaan.
Millainen on kunnollinen mies?
Ei kokemusta...
2974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Harmittaa sun puolesta! Usein mietin miksi ihmiset on niin ilkeitä suustaan puolisolleen. Pitäisi pahoina hetkinä osata muistella niitä ihania aikoja kun on tavattu ja ihastuttu.
Itse olen kokenut ensimmäises liitos rajuakin väkivaltaa ja kesti tosi kauan ennen kuin osasin irrottautua siitä suhteesta. Tekosyitäkin tuntui olevan paljon, lapset, asunto ja mitä sukulaisetkin sanovat. Mutta sen opin että kerran täällä vaan eletään ja huonossa suhteessa ei kannata aikaansa tuhlata. Itse olen ylipainoinen enkä mikään kauniskaan mutta jotain sellaista on ettei yksin tarvinut jäädä. Uskon siihen että jokaiselle on jossain se oma puolisko. Itse löysin aivan ihanan, hauskan, komean ja rauhallisenkin miehen. Ja mikä ihaninta, hän on täysin hyväksynyt myös lapseni. Yhdessä ollaan oltu jo lähemmäs 10 v ja edelleen rakkaus kukoistaa ja mikä tärkeintä, ollaan myös ed. rakastuneita
Mene vaikka yksin, tai soita johonkin neuvontapuhelimeen. Aluksi älä kerro sille miehellesi. Tuosta on vain kynnen matka uskottomuuteen. Sinun ei tarvitse sietää itsesi henkistä pahoinpitelyä. Tsemppiä!