Tyytyväinen, ja onnellinen olen liittomme puoliin ja piirteisiin.
Mies on hyvä, rakastava, huomioiva, hyvä isä. Ei voi valittaa. Ja on hyvä isä edellisenkin liittoni lapsille. Enpä vaihtais, en.
Kurjaa, että niin monella tuntuu menevän tosi huonosti tän palstan käyttäjistä.
Mies on hyvä, rakastava, huomioiva, hyvä isä. Ei voi valittaa. Ja on hyvä isä edellisenkin liittoni lapsille. Enpä vaihtais, en.
Kurjaa, että niin monella tuntuu menevän tosi huonosti tän palstan käyttäjistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on avioliittoa takana saman miehen kanssa lähes 30 vuotta. Mies on aina ollut menevä ja harrastava sekä jotenkin liian huoleton ja vastuuton; kai itse olen sen mahdollistanut. Mies osaa olla hellä ja huolehtiva, silloin tällöin mutta silloin kun on oikeasti tarvittu isää tai aviopuolisoa, hän on luistellut aina pois.
Nyt alkaa seksielämäkin tyrehtyä ja itse vielä kovin viriilinä, suht kauniinakin ja nuorekkaana, en haluasi vielä antaa periksi. Lapset on jo maailmalla ja r´talouskin on kunnossa niin, että mahdollisuudet kahdenkeskiseen laatuaikaan olisi todella hyvät. Mies ei vain innostu, tai innostuisi, jos järjestäisin kaiken valmiiksi ja vielä vähän houkuttelisin ja maanittelisin mutta sitä taas minä en enää jaksa.
Mitä tekisin? Alanko elämään yksin...
On Sinun syytä ajatella elämää ilman miestäsi.
Ikäsi puolesta saat varmasti seuraa, tuntuuko nyt sinkkuelämä mahdottomalta?
Mutta tarvitset elämääsi elämää eli veri kiertämään, niin ei tule dementiaa.
..on kurjaa kuten nämä palstat antavat ymmärtää.
Se on vain niin, että suomalainen "tarttuu kynään" ja urvautuu rukoukseen vain silllin kun on jotain valittamista!