Tähän kysymykseen tulee varmaan niin paljon erilaisia vastauksia, kuin on vastaajiakin, mutta tiedustelisin, mitä mieltä te miehet olette rahojen ja varallisuuden jakamisesta parisuhteessa(nne ja yleisesti ottaen)...
Olen siis nainen ja hyvin nuoresta asti olen kokenut itseni tasavertaiseksi ja oman osuuteni kokoon kantavaksi. Tämä pätee myös rahoihin. Eli miesystäväni tienaa minua paremmin, mutta vuokra, ruoat, laskut ym. maksamme puoliksi. Ulkona käymme syömässä silloin tällöin ja voi olla että mies maksaa niistä kerroista hieman enemmän, mutta yleensä aika päittäin menee, kumpikin vuorollaan. Baarissa myös ostelemme vuoron perään toisillemme juomaa jne... Emme ole mitään "sopimusta" asiasta ääneen tehneet, tapa vain tuntuu luontevalta ja molemmille sopivalta.
Tiedän muutaman pariskunnan, joita yhdistävät seuraavat piirteet: mies on (huomattavan) hyväpalkkaisessa työssä, hänellä on huomattavasti nuorempi tyttöystävä, joka joko käy töissä tai opiskelee ja käy sen ohella töissä.
Molemmissa tapauksissa tyttö(nais)ystävät avoimesti ostattavat miehellä vaatteita, matkoja yms. Ravintolassa mies maksaa aina ja baarissa näiden naisten en ole koskaan nähnyt ostavan omilla rahoilla mitään. Voihan olla, että he ovat sopineet näin siksi, että toisen palkka on paljon parempi. Mutta vaikuttaa vähän prinsessa touhulta. Johtuuko sitten nuoruudesta tai siitä että on kivaa, kun miesystävä ostelee kaikkea ->pääsee seurustelun kautta parempaan elintasoon kiinni...Sellaiseen, johon ei itsellä olisi varaa.
Itseäni ei heidän järjestely noin muuten haittaa, mutta vähän ihmetytti esim. viime lauantaina ravintolassa, kun menin tiskille tilaamaan juotavaa. Tämän toisen pariskunnan nainen katsoi minua jotenkin säälien (!) että itsekö minun pitää maksaa, enkö tiedä arvoani naisena...Kysehän ei todellakaan ole siitä, etteikö miehelläni olisi rahaa ostaa minulle juotavaa, vaan ennemminkin siitä, että kun minullakin rahaa kerran on, miksi istua sen päällä ja olla niin "prinsessaa"? En todellakaan joudu vararikkoon vaikka baarissa juomaa ostaisinkin. Osaan elää tulojen mukaan enkä viimeisiä pennejäni ole ulkona ollessa käyttämässä.
Miksi miehen tulisi maksaa kaikki syömiset ja juomiset (vaikka parempi palkka olisikin)? Tietenkin reilua olisi ehkä harrastaa jonkinlaista jakoa, mutta kuka oikeasti olettaa että paremmin tienaava maksaa kaiken? Juttelin nimittäin tytön/naisen kanssa, eikä mistään käynyt ilmi että hän esimerkiksi ostaisi pariskunnan ruoat tms. Mies maksaa asuntolainankin (tyttöystävä tosin ei omista asunnosta mitään). Eli oma palkka jää suunnilleen käteen, tai johonkin...
Ehkä he ovat tehneet sopimuksen että rahan vastineeksi sitten...jotain :)
Ei vaiskaan, tehköön miten tekee, ihmettelen vain tätä mallia, olin jo hetken aikaa kuvitellut että naisetkin tienaavat sen verran, että pystyvät maksamaan omat menonsa. (Olin toki hetki sitten vielä opiskelija itsekin, ja silti pystyin menoni maksamaan, niin usein ei kyllä ulkona sitten syöty ellei mies niinä kertoina halunnut tarjota)... Enkä osaa kokea itseäni "arvoani tuntemattomaksi" koska käytän myös omia rahojani... Oikeastaan eniten ihmetyttää että kyseessä on noin 20v. nuoret naiset (vai ovatko he juuri niitä "mulla on varakas mies"- huumassa elijöitä)?
Mikäs siinä jos mies haluaa rahansa jakaa, vaikka vain seurustelusuhteessa ovat. Ehkä minulla ja miesystävälläni tuloerot eivät ole sitten niin suuret, että olisi seurustelun alkuaikoinakin kehdannut pyytä rinnakkaisvisaa tai laittaa häntä ostamaan merkkifarkkuja jne...
Kertokaapa miten teillä rahat jaetaan/jaettiin... Pitää sitten miettiä omaa rahankäyttöä uudestaan, jos teidänkään kumppanit eivät omia rahojaan tuhlaa... ;)
Olen siis nainen ja hyvin nuoresta asti olen kokenut itseni tasavertaiseksi ja oman osuuteni kokoon kantavaksi. Tämä pätee myös rahoihin. Eli miesystäväni tienaa minua paremmin, mutta vuokra, ruoat, laskut ym. maksamme puoliksi. Ulkona käymme syömässä silloin tällöin ja voi olla että mies maksaa niistä kerroista hieman enemmän, mutta yleensä aika päittäin menee, kumpikin vuorollaan. Baarissa myös ostelemme vuoron perään toisillemme juomaa jne... Emme ole mitään "sopimusta" asiasta ääneen tehneet, tapa vain tuntuu luontevalta ja molemmille sopivalta.
Tiedän muutaman pariskunnan, joita yhdistävät seuraavat piirteet: mies on (huomattavan) hyväpalkkaisessa työssä, hänellä on huomattavasti nuorempi tyttöystävä, joka joko käy töissä tai opiskelee ja käy sen ohella töissä.
Molemmissa tapauksissa tyttö(nais)ystävät avoimesti ostattavat miehellä vaatteita, matkoja yms. Ravintolassa mies maksaa aina ja baarissa näiden naisten en ole koskaan nähnyt ostavan omilla rahoilla mitään. Voihan olla, että he ovat sopineet näin siksi, että toisen palkka on paljon parempi. Mutta vaikuttaa vähän prinsessa touhulta. Johtuuko sitten nuoruudesta tai siitä että on kivaa, kun miesystävä ostelee kaikkea ->pääsee seurustelun kautta parempaan elintasoon kiinni...Sellaiseen, johon ei itsellä olisi varaa.
Itseäni ei heidän järjestely noin muuten haittaa, mutta vähän ihmetytti esim. viime lauantaina ravintolassa, kun menin tiskille tilaamaan juotavaa. Tämän toisen pariskunnan nainen katsoi minua jotenkin säälien (!) että itsekö minun pitää maksaa, enkö tiedä arvoani naisena...Kysehän ei todellakaan ole siitä, etteikö miehelläni olisi rahaa ostaa minulle juotavaa, vaan ennemminkin siitä, että kun minullakin rahaa kerran on, miksi istua sen päällä ja olla niin "prinsessaa"? En todellakaan joudu vararikkoon vaikka baarissa juomaa ostaisinkin. Osaan elää tulojen mukaan enkä viimeisiä pennejäni ole ulkona ollessa käyttämässä.
Miksi miehen tulisi maksaa kaikki syömiset ja juomiset (vaikka parempi palkka olisikin)? Tietenkin reilua olisi ehkä harrastaa jonkinlaista jakoa, mutta kuka oikeasti olettaa että paremmin tienaava maksaa kaiken? Juttelin nimittäin tytön/naisen kanssa, eikä mistään käynyt ilmi että hän esimerkiksi ostaisi pariskunnan ruoat tms. Mies maksaa asuntolainankin (tyttöystävä tosin ei omista asunnosta mitään). Eli oma palkka jää suunnilleen käteen, tai johonkin...
Ehkä he ovat tehneet sopimuksen että rahan vastineeksi sitten...jotain :)
Ei vaiskaan, tehköön miten tekee, ihmettelen vain tätä mallia, olin jo hetken aikaa kuvitellut että naisetkin tienaavat sen verran, että pystyvät maksamaan omat menonsa. (Olin toki hetki sitten vielä opiskelija itsekin, ja silti pystyin menoni maksamaan, niin usein ei kyllä ulkona sitten syöty ellei mies niinä kertoina halunnut tarjota)... Enkä osaa kokea itseäni "arvoani tuntemattomaksi" koska käytän myös omia rahojani... Oikeastaan eniten ihmetyttää että kyseessä on noin 20v. nuoret naiset (vai ovatko he juuri niitä "mulla on varakas mies"- huumassa elijöitä)?
Mikäs siinä jos mies haluaa rahansa jakaa, vaikka vain seurustelusuhteessa ovat. Ehkä minulla ja miesystävälläni tuloerot eivät ole sitten niin suuret, että olisi seurustelun alkuaikoinakin kehdannut pyytä rinnakkaisvisaa tai laittaa häntä ostamaan merkkifarkkuja jne...
Kertokaapa miten teillä rahat jaetaan/jaettiin... Pitää sitten miettiä omaa rahankäyttöä uudestaan, jos teidänkään kumppanit eivät omia rahojaan tuhlaa... ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
sun pointti nyt oikein oli???
ei kiinosta.
kummatkin omillaan toimeen, nainen joka on kiinostunut ammatista koulutuksesta ja varallisuudesta, todellinen turn off..
Edellisessä suhteessani meillä jaettiin asumis- ja elinkustannukset suunnilleen puoliksi. Opiskellessani kävin myös töissä ja maksoin minkä pystyin mutta siihen aikaan mies panosti hiukan enemmän rahallisesti. Hän maksoi esim puolen vuoden ajan vuokraa kun menetin yhteenmuuttaessa tukeni miehen tulojen vuoksi mutta kun valmistuin ja pääsin töihin, maksoin minä vuorostani puoli vuotta vuokraa joten päästiin tasoihin (mies ei tasoitusta vaatinut). Koskaan näistä ei tullut riitaa. Haluan osallistua omalta osaltani myös taloudellisesti yhteiseen elämään, se on nyt ihan selvä asia. ´
Mun mielestä on tärkeintä sopia raha-asiat niin, ettei niistä joudu tappelemaan olipa se tapa mikä tahansa. Mun mielestä on esim. itsestäänselvää, että jos yhdessä sovitaan, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia niin toinen kantaa silloin suuremman taloudellisen vastuun. Kummankin pitää antaa oma panostuksensa suhteen ja perheen puolesta, olipa se sitten taloudellista tai muuta.
yhteiset rahat, mä tienaan enemmän, mutta C taas vastaavasti on perinyt varallisuutta.
Näinhän se menee.Jos haluaa nuoren naisen niin joutuu pulittamaan enemmän.Ei kai nuori nainen muuten sellasen "vanhuksen" kanssa olis. Mietippä jos ite seurustelisit nelikymppisenä parikymppisen miehen kanssa niin kai säkin tekisit kaikkes että se kanssa pysyy sun kans:)
Sanoo nainen siltä väliltä.P.S.Paree pysyy sinkkuna niin ei tarvii tollasii miettiä
Koko raha-aihe alkaa ahdistamaan..
turhempaa riidan aihetta saa hakea.
Jos itse seurustelisin 20 vuotiaan kanssa (nyt 34), jolle pitää aina tarjota kaikki (tai joka siis olettaa että minä tietenkin maksan), miettisen varmasti välillä niitä syitä miksi hän on kanssani. Omissa rahoissa ravintolatarjoilut nyt ei kauheasti tuntuisi, mutta kun tietäisin että hänelle ne ovat suuri juttu, ne saavat jotenkin enemmän arvoa. Kivahan sitä on toiselle tarjota, mutta mutta...
En tiedä ymmärrätkö tästä nyt mun pointtia. Kokeilen vielä selventää. Miettisin varmasti sitä, että olenko hänelle osittain maksuväline, kiva vanhempi mies jolta saa huomiota ja menestyksen etuja... ja oma arvo parikymppisten kaveripiirissä nousee hyvätuloisen miehen seuralaisena...Tällainen fiilis tulisi eikä se ole ikään sidonnainen. Enemmänkin siihen mielikuvaan, että menisimme yhdessä shoppaamaan ->nainen löytää kaikkea kivaa ja ...minä oletusarvoisesti maksan...menemme ravintolaan ja...menemme baariin ja...teemme kodinhankintoja ja...
Siltä kantilta katsoen ravintolaillallisten tarjoaminen kumppanille, joka maksaa puolet vuokrasta, puolet ruoasta, omat vaatteensa jne. tuntuu paljon paremmalta. Saa oikeasti tarjota jotain, eikä pelkästään elättää toista koko ajan.
"vaikuttaa vähän prinsessa touhulta"
Prinsessatouhuilija sekä prinsessa ja touhuilija ja pari muuta touhuilijaa prinsessa touhuilee prinsessatouhuja..
Ei suhteissa joissa minä olen elänyt.. yksi avioliitto ja yksi avoliitto ole ikinä tarvinnut laskea ja miettiä kuka maksaa ja kuka ei maksa.
Kyllä meillä on aina ollut ajatus kun kaksi ihmistä elää yhdessä tulee molempien tienaamat rahatkin silloin yhteiseen pesään...
Useammalla tuntemallani parilla on jopa yhteinen pankkitili...
Minusta olisi hyvin arveluttavaa alkaa tasaamaan "sulle .....mulle.... sulle....mulle" tyyliin...
Jos luit tarkasti, niin eihän tämän keskustelun aloittaja sanonutkaan, että edes he laskisivat mitään pennilleen. Itse asiassa hän sanoi että molemmat maksaa kaikenkaista siten, että suunnilleen menee puoliksi, ilman mitään laskeskeluja tai erityisiä sopimuksia.
Ja sitten siihen, että "herranen aika, ei kai sitä tarvitse edes miettiä muuta, kuin että puoliksi kaikki"... toisessa esimerkissähän juuri mikään ei ilmeisesti mene puoliksi, sillä varakkaampi maksaa aina lähdes kaiken. Kyse ei siis ole yhteisestä pankkitilistä, johon molemmat laittavat rahaa.
Mitäs jos se tasaaminen ei olekaan sulle...mulle..sulle...mulle vaan ihan vain mulle...mulle...mulle...mulle
En puutu toisten raha-asioihin, elleivät asianosaiset itse pyydä apua tai kysy mielipidettäni. Tiedän muutamia pareja, joiden kohdalla voisi sanoa, että varakas, hieman vanhempi mies elättää nuorempaa naista. Opiskelijatyttönen pääsee nauttimaan elintasosta, mihin hänellä ei yksin olisi varaa ja vastaavasti mies pääsee nauttimaan nuoren, kauniin naisen seurasta, johon hän ei muilla avuillaan koskaan yltäisi. Reilu peli ja ilmiselvästi kummatkin ovat tyytyväisiä, kun eivät kaipaa tilanteeseen muutosta.
En myöskään itse ole asunut parisuhteessa kenenkään kanssa saman katon alla, joten kommentoin yleisellä tasolla. Näen oikeudenmukaiseksi, järkeväksi ja kohtuulliseksi, että yhteiset kulut (asuminen, ruoka, mahdollisten lasten kulut jne.) jaetaan tulojen suhteessa. Vastaavasti kumpikin maksaa itse omat henkilökohtaiset kulunsa (vaatteet, harrastukset, oma auto, puhelinlaskut jne.). Käytännössä tämä on kätevintä toteuttaa siten, että omien tilien lisäksi avataan yhteinen taloustili, jonne kumpikin kuukausittain siirtää oman osuutensa, ja jolta sitten maksetaan asumis- ja ruokakulut sekä muut sen tyyppiset.
Esimerkkipari:
Miehen tulot 3500
Naisen tulot 2000
Tulot yhteensä 5500
Yhteiset kulut 2000
Miehen osuus yhteisistä kuluista 1273
Naisen osuus yhteisistä kuluista 727
Miehen käyttöön jäävät omat rahat 2227
Naisen käyttöön jäävät omat rahat 1273
Käytännössä kulujen jakaminen riippunee hieman suhteen syvyydessä. Mitä sitoutuneempia mies ja nainen ovat toisiinsa, sitä yhteisempiä rahat ovat. Lapsiperheissä kulujen erittely on erityisen hankalaa, samoin jos toinen puoliso hoitaa kotona lapsia, on talous luonnollisesti täysin työssäkäyvän harteilla. Esimerkkiparini on ilmiselvästi lapseton.
Yhteistä varallisuus ei koskaan voi olla, ei juridisesti eikä edes käytännössä. Pari saattaa haluta suunnata rahan hyvin eri kohteisiin, jolloin törmättäisiin ongelmaan: kumpi päättää "yhteisen" rahan käytöstä. Erityinen ongelmatilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, joissa toinen osapuoli haluaa harrastaa sijoitustoimintaa ja toinen shoppailla kaikki rahat. Esimerkissäni kummallekin jäi omaa rahaa, joilla voi näitä mielihaluja toteuttaa. Luonnollisesti shoppailevalla osapuolella ei ole mitään oikeutta sijoitustoiminnan tuottoihin (muuta kuin mahdollisessa avioerotilanteessa). Toinen ongelmallinen tilanne voisi olla sellainen, jossa toinen haluaa ostaa sijoitusasunnon velkarahalla. Sanomattakin on selvää, ettei ketään voi pakottaa ottamaan lainaa, vastaavasti haluton osapuoli ei voi millään estää puolisoaan tekemästä velkaa ja sijoittamasta. Tämän takia myös lainsäätäjä on aikoinaan katsonut, ettei avioparin omaisuus voi olla yhteistä.
Drinkin tarjoaminen baarissa, matkojen ostaminen toiselle ja vastaavat tapaukset ovat lahjoja, joita kukin antaa oman harkintansa mukaan. Ei liene tarvetta huomauttaa, että vastuullinen ihminen antaa vain sen suuruisia lahjoja, mihin oma vakavaraisuus riittää.
Lähtökohdanhan pitäisi olla, että aikuiset ihmiset elättävät itse itsensä. Kummallista, miten helposti suomen tasa-arvoiset naiset, feministeistä puhumattakaan ovat valmiita myymään pyhät periaatteensa. Ei voi kuin ihmetellä näiden kuppaajanaisten selkärangattomuutta.
Toisaalta olisi kummallista, jos yhdessä asuttaessa puolisoilla olisi erilainen elintaso. Lapsista ja hoitovapaista puhumattakaan.
Herrasmiehenä olen aina tarjonnut, mutten minä koskaan ole seurusteluvaiheessa kalliita lahjoja tai vaatteita ostellut. Enpä juuri matkojakaan. Periaate on kuitenkin aina ollut, että jokaisen naiseen sijoitetun euron on täytynyt olla sen arvoinen. Jos on alkanut tuntumaan, että minua vain kupataan, olen ottanut hatkat. Näin ei ole päässyt katkeruutta syntymään.
sellainen hyvä meininki raha-asioiden suhteen. Tuloerot huomioiden olisi hyvä jakaa menot noin 50/50. Aikuiset ihmiset pystynevät myös keskustelemaan näistä asioista jos niissä ilmenee jotain huomauttamisen arvoista.
taplatkoon tyylillään. Eikä tuossa hyvätuloinen mies nuorempi nainen luulis olevan mitään uutta tai mullistavaa, hyvinkin yleinen kuvio.
Serkkupoika oli sen verran äijä että pani eukon aikanaan allekirjottaan sellaisen sopimuksen että jos 5 vuoden sisään tulee ero niin muija joutuu maksamaan jokaiselta kuukaudelta mitä serkku hänen opiskeluaan sponssas tietyn summan rahaa sitten kun ite valmistuu. Voisko tota sit kutsua jonkun sortin esiavioehdoksi. Noinhan se pitäis hoitaa jokaisen, nauraahan sulle saatanan jo kylän lehmätkin jos elätät jotain teinipissistä opiskelun ajan ja se dumppaa sut samantien kun valmistuu.
Mun mielestä se ois varmaan ihanne tilanne että molemmat maksaa omat humpuukinsa ja harrastuksensa.
Eläminen ja oleminen hoidellaan yhdessä ja Sit parisuhteen hoito on vähän sellanen juttu joka jäis oikeestaan sit taas molempien omalle vastuulle.
Tietysti tuloeroja voidaan tasottaa. On ihan hullua vaatia 50-50 menojen jakamista jos toinen tienaa tonnin ja toinen kymmenen tonnia.
Mie luotan ja toivon että se sujuu sit ilman laskemista ja ihan omalla painollaan luontevasti sit kun sen aika mulle koittaa.
"Tiedän muutaman pariskunnan, joita yhdistävät seuraavat piirteet: mies on (huomattavan) hyväpalkkaisessa työssä, hänellä on huomattavasti nuorempi tyttöystävä, joka joko käy töissä tai opiskelee ja käy sen ohella töissä.
Molemmissa tapauksissa tyttö(nais)ystävät avoimesti ostattavat miehellä vaatteita, matkoja yms. Ravintolassa mies maksaa aina ja baarissa näiden naisten en ole koskaan nähnyt ostavan omilla rahoilla mitään. Voihan olla, että he ovat sopineet näin siksi, että toisen palkka on paljon parempi."
Joo, ne tytöt kutsuvat miehiään keskenään usein "sponsoreiksi". Kyse ei ole perinteisessä mielessä parisuhteesta, vaan nämä naiset "palvelujaan vastaan" asuvat miesten luona, saavat taloudellista etua ja pystyvät elämään huomattavasti mukavammin kuin muut opiskelijat. Kun opinnot ovat ohi ja on saatu työpaikka, mies saa jäädä. Monilla naisilla on samaan aikaan myös poikaystävä opiskelupiireissä.
Vaikea jättää kun on hyvään elintasoon tottunut. Naimisiin sen kanssa mennään.
Joo, ehkä niin.
Mitenköhän muuten näillä tytsyillä, erotilanne voi olla aika rankka muutaman vuoden jälkeen, kun on korkeaan elintasoon tottunut.
Tiedän yhden pariskunnan jossa mies pettää tullen mennen nuortakin puolisoaan, joka ei kuitenkaan halua erota. Yhtäkkiä pitäisikin muuttaa omien tulojen mukaan johonkin yksiöön jne. ja elää pienemmällä liekillä. Mitähän kaveritkin sanois...
Se maksaa joka jaksaa, sitten jos toiselta on rahat loppu ni sitten maksaa se jolla on rahaa.
Joskus alkuaikoina yritettiin pitää jotain kontrollia mihin kumpainenkin käyttää rahaa ja kuinka paljon, mutta ei sitä semmoista jaksanut.