Olen tapaillut miestä muutaman kuukauden ja olen näkevinäni huonoja merkkejä... Hän iski minut ja osoitti alussa minua enemmän huomiota. Kiinnostuin ja nyt olen avoimesti näyttänyt kiinnostukseni ja palavan tykkäämiseni. Tuntuu kuitenkin, että jotain olisi tapahtunut. Minä olen aina se, joka ehdottaa tapaamista. Ei koskaan hän. Minä olen se joka juttelee ja puhuu tunteista. Ei koskaan hän. Ei sillä, aina kun tapaamme hän on ihana ja hellä ja meillä on mukavaa! Mutta jotenkin tuntuu, että hän tekee kovin selvän eron "minun elämä" ja "sinun elämä" välille. Ja iloisesti suunnittelee tulevaisuuttaan minua mainitsemattakaan. En ole alkamassa pirttihirmuksi, mutta joskus olisi tietysti kiva, että saisin jotain muutakin aikaa kuin ne jäljelle jäävät...
Onko peli jo menetetty? Vai voiko taustalla olla jotain muuta? Miten pitäisi toimia? En jaksaisi ainakaan mihinkään vaikeasti tavoiteltava -leikkeihin enää alkaa.
Onko peli jo menetetty? Vai voiko taustalla olla jotain muuta? Miten pitäisi toimia? En jaksaisi ainakaan mihinkään vaikeasti tavoiteltava -leikkeihin enää alkaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle kävi juuri samoin, erosimme "ystävinä" ja olemme pitäneet yhteyttä sen jälkeen. Nyt vasta olen huomannut hänen olevan sitoutumiskammoinen ja sain myös selville että "ollessamme yhdessä" hän chattaili muiden kanssa. Älä ihmeessä syytä itseäsi, nämä miehet ovat niitä joista jää pahamaku suuhun, joten suosittelen että et enään tapaa häntä, Minäkin pidin miehestä paljon mutta onneksi eroaminen sattui vain hetken, kun ajattelin suhteen hyviä ja huonoja puolia.Minä ainakin tunsin olevani kuin jojo kivaa, ei kivaa olla yhdessä.
Itsekin joskus seurustelin miehen kanssa, joka kyllä innokkaasti suunnitteli tulevaisuuttansa, mutta minua ei siinä mainittu ikinä. Tuntui tosi pahalta, kun itse elätteli toiveita yhteisestä kodista ja tulevaisuudesta. Niinhän se sitten meni kuin aavistelinkin...olin vain sen hetkistä seuraa.
Voi perkele näitä miehiä!
Toisaalta olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden joten hän ei ehkä ihan vielä liitä sinua eläkesuunnitelmiinsa, saattaa olla hitaampaa sorttia sitoutumisessa. Mutta:
Tunnistan samoja piirteitä kuin nykyisessä miehessäni. Ollaan oltu nyt 7 kk , asutaan omissa asunnoissamme, molemmilla lapsia. Hänella ero astumassa voimaan näillä hetkillä. Aviossa ollut 6 vuotta, seurustellut naisen kanssa kuitenkin yht. on-offina 12v, 2 lasta siis heillä.
Aloimme seurustelemaan koettuamme kumpikin pettämistä ym kieroilua tahoillamme, purettiin huoliamme toisillemme, tavattiin ja niin...tässä ollaan.
Ongelma on juuri tuo ettei hän sisällytä minua mihinkään suunnitelmiinsa elämässään,
aluksi ei edes seuraavan vkl menoihin!!
Tapaamisten järjestäminen on pääosin minun varassani, jos menen lasten kanssa heille bussilla, hän ei vaivaudu juuri koskaan. Ei puhetta eikä suunnitelmia yhteenmuuttamisesta , edes kauempana tulevaisuudessa! Tämä loukkaa minua. Ei hän oikein lahjoja ostele eikä muutenkaan ole miusta "ylpeä" . Koen koko ajan panostavani suhteeseen enemmän kuin hän, VAIKKAKIN yhdessäollesamme kemiat toimivat, seksi toimii suht' hyvin ym.
Yksinkertaisesti haluaisin olla hänelle se elämänsä nainen!!
Millä minä sen hänestä nyhdän , vai onko hän vaan niin helvetin vähäeleinen olemassaan. Missä mun valkoinen ratsu on...:(
Elikkä, samaa tapahtuu muillakin kuin sinulla. Kyseessa laastarointisuhde, vähäeleinen mies tai sitten ei rakasta vaan tarpeeksi ja roikkuu kun ei muutakaan ole.