Tässä yksi tarina ns. avoimesta suhteesta, tai ylipäätänsä sekavasta suhteesta, johon haluaisin kommentteja ja mielipiteitä.
Suhde alkoi normaaliin tapaan, tapailua, seksiä, yhdessä oloa jne. Kunnes muutaman kuukauden päästä tuli puheeksi, missä mennään ja kuinka tosissaan ollaan. Mies totesi ettei halua enempää, juttu jatkui silti. Alussa tuli yhden jos toisenlaisia syitä, miksi ei kannata tehdä tästä ns. oikeaa suhdetta. Suhde on toiminut alusta asti hyvin, jota on kestänyt nyt jo yli vuoden. Mies on sanonut että olen parhaimmista naisista jonka on tavannut. Muutamia taukoja tuli suhteeseen, miehellä oli muita naisia joista kertoi ja päinvastoin. Koko ajan on yhteyttä pidetty ja mies on sanonut muutamia kertoja haluavansa yrittää, kunnes on mennyt taas pari kuukautta ja hän toteaakin ettei pysty antamaan enempää. Ei halua/pysty luopumaan, haluaa olla ystävä, mutta sitäkin ollaan kokeiltu eikä siihen kumpikaan pysty. Jonkinlainen side on koko ajan molemmilla toisiinsa, ei pysty päästämään irti mutta mies ei vaan pysty enempään. Ja molemmat tietävät että suhde voisi toimia loistavasti, mutta ei... Itse olen ollut henkisesti todella rikki tässä asiassa ja monta kertaa pistänyt jutun poikki kokonaan, kunnes tämä sankari jollain konstein tulee elämääni takaisin.
Nyt haluaisin kuulla mielipiteitä tästä jutusta ja siitä, mitä ihmettä miehen päässä liikkuu?? Mies on sanonut haluavansa parisuhteen, muttei minun kanssa eikä toisaalta kenenkään muunkaan kanssa. Onko tässä nyt jälleen kerran sitoutumispelkoinen 3-kymppinen mies kyseessä, vai onko hän vaan niin sekaisin ajatustensa kanssa, vaiko niin täydellisyyden tavoittelija että etsii jotain mitä ei ehkä ole olemassakaan...? Uskon vahvasti että molemmilla on tunteita ja rakkautta,ja on sellaiset oikeat fiilikset kun ollaan yhdessä, mutta ei niin ei... :(
Suhde alkoi normaaliin tapaan, tapailua, seksiä, yhdessä oloa jne. Kunnes muutaman kuukauden päästä tuli puheeksi, missä mennään ja kuinka tosissaan ollaan. Mies totesi ettei halua enempää, juttu jatkui silti. Alussa tuli yhden jos toisenlaisia syitä, miksi ei kannata tehdä tästä ns. oikeaa suhdetta. Suhde on toiminut alusta asti hyvin, jota on kestänyt nyt jo yli vuoden. Mies on sanonut että olen parhaimmista naisista jonka on tavannut. Muutamia taukoja tuli suhteeseen, miehellä oli muita naisia joista kertoi ja päinvastoin. Koko ajan on yhteyttä pidetty ja mies on sanonut muutamia kertoja haluavansa yrittää, kunnes on mennyt taas pari kuukautta ja hän toteaakin ettei pysty antamaan enempää. Ei halua/pysty luopumaan, haluaa olla ystävä, mutta sitäkin ollaan kokeiltu eikä siihen kumpikaan pysty. Jonkinlainen side on koko ajan molemmilla toisiinsa, ei pysty päästämään irti mutta mies ei vaan pysty enempään. Ja molemmat tietävät että suhde voisi toimia loistavasti, mutta ei... Itse olen ollut henkisesti todella rikki tässä asiassa ja monta kertaa pistänyt jutun poikki kokonaan, kunnes tämä sankari jollain konstein tulee elämääni takaisin.
Nyt haluaisin kuulla mielipiteitä tästä jutusta ja siitä, mitä ihmettä miehen päässä liikkuu?? Mies on sanonut haluavansa parisuhteen, muttei minun kanssa eikä toisaalta kenenkään muunkaan kanssa. Onko tässä nyt jälleen kerran sitoutumispelkoinen 3-kymppinen mies kyseessä, vai onko hän vaan niin sekaisin ajatustensa kanssa, vaiko niin täydellisyyden tavoittelija että etsii jotain mitä ei ehkä ole olemassakaan...? Uskon vahvasti että molemmilla on tunteita ja rakkautta,ja on sellaiset oikeat fiilikset kun ollaan yhdessä, mutta ei niin ei... :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
jolla on jo vaimo ja lapset? eikö ole kertonut Sinulle?
jos sitävastoin hänellä ei ole ketään vakituista vielä niin kannattaa olla varovainen. jotain on miehellä salaista. onko joku rikos tms. jota peittelee ja ei halua siksi sitoutua.
muuten en ymmärrä. jokainen haluaa sitoutua jos kumppani miellyttää ja noin kauan on jo tapailtu.
käynyt miehen kotona?
Jostain tulee mielee, että miehellä jatkuvasti rinnakkaissuhteita (tai naimisissa).
Todennäköisesti jättää sinut siinä vaiheessa, kun löytää sinua paremman, siinä missä sinä syrjäytit miehen edellisen.
Se side mistä kirjoitit on riippuvuus.
Yleensä mies valehtelee, nainen uskoo ja jäätyään rannalle ihmetelee "Miten tässä näin kävi?"
Olet myös itse huomannut "Erotaan - Ollaan ystäviä - Seksiä? Kyllä sopii - Ei tästä tule mitään - Erotaan - Ollaan ystäviä - En voi elää ilman sinua - Seksiä? jne" kierteen
Olen nähnyt useita vastaavia sivusta seuraamalla. Väkisin on yritettävä vuosi tolkullakin seurustella, vaikka kaikille on aivan selvää että koko suhde ei ole terveellä pohjalla, siis kaikille muille kuin näille kahdelle sankarille.
Miksi asioista tarvii tehdä noin vaikeita? Siihen minä en keksi yhtää järkevää vastausta. Puhukaan asiasta rakentavasti ja pistäkää poikki lopullisesti. Turha sitä on vuosi tolkulla säätää ja tuhlata aikaa.
Eli ketjun aloittaja jatkaa ja tarkentaa asioita: Siis miehellä ei ole vaimoa, eikä lapsiakaan, ja hänen kotonaan olen useasti käynyt, tavannut hänen kavereitaan ja tuttujaan, joista lähes jokainen on ilmoittanut että olen ok. Eli erittäin tärkeää myös miehelle että "oma" nainen saa kavereidensa hyväksynnän. Mutta siis suhde on ollut koko ajan avoin, missään vaiheessa ei olla oltu oikea pari, vaikka asiasta ollaankin puhuttu.
Hyviä kommentteja tuli teiltä ketkä olivat vastanneet. Melkein voisin allekirjoittaa olevani pelkkä hoito miehelle, ja joskus heikkoina hetkinä kuvittelinkin olevani sitä. Mutta kun kyseessä on kuitenkin perusmies, jonka olen saanut avautumaan ja jopa itkemäänkin, niin veikkaisin että tässä tapauksessa kyse on muustakin. Rakkaudentunnustuksia olen häneltä kuullut myös. Itse olen koko ajan pelännyt että juttu loppuu siihen kunnes hän löytää neiti täydellisen, siispä tein siirtoni kuukausi sitten ja lopetin pelin tähän. Nyt ei miehestä ole kuulunut mitään, mutta voin vaikka vannoa, että jonkun ajan päästä tulee puhelu/viesti ihan muka vain kaverilliseen tyyliin: mitä kuuluu? -MITÄ IHMETTÄ SITTEN TEEN? Toivon lujaa luonnetta että pystyn olemaan vastaamatta, tai sitten vastaan viileään sävyyn ja pyrin välttämään ettei mies taas saa minua koukkuunsa. Molemmat tiedetään että ystävyys exien/exhoitojen kanssa on mahdotonta yleensä, niin myös tässä tapauksessa jossa mies tietää varsin hyvin tunteeni häntä kohtaan ja että haluaisin enemmän. Missään vaiheessa en kuitenkaan ole painostanut mihinkään yhteenmuuttoon saati perheen perustamiseen.
Joku tuossa epäili että miehellä on rinnakkaissuhteita. Olemme miehen kanssa puhuneet asiasta, ja sain aikoinaan selville että jotakin säätöä on ollut samaan aikaan kun itsekin olen ollut kuvioissa. Ilmeisesti useammankin naisen kanssa. Eli normaali pelimieskö? Tunnistan kyllä ne peruspelimiehetkin, yleensä sellaiset ei vaan jaksa nähdä noin paljon vaivaa, ja tosiassa sellaiset ei myöskään kykene samanlaisiin keskusteluihin mitä meillä oli. En jaksa millään uskoa, että mitään kovinkaan vakavaa rinnakkaissuhdetta miehellä on ollut, koska yksinkertaisesti aikaa hänellä ei siihen olisi. Senpä takia hän ei ole koskaan halunnut sitoutua, koska ei kuitenkaan ole halunnut loukata ja on tiennyt sen, ettei pysty pitämään näppejään erosa muista naisista. :/ Ja heikkoina hetkinään valittelee sitä kuinka kaikki naiset pettää ja kuinka hän pelkää pettyvänsä naisiin taas...
Siis jonkinasteen mielenterveysongelma tällä miehellä on pakko olla?? :D Turhan vaikeeksi tekee vaan elämänsä, ja valitettavaa kyllä, mutta osittain vastaavia tapauksia tuntuu olevan...
...mitä itse haluat. Jos suhde tyyppiin kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, et halua päästää irti. Selvitä itsellesi rehellisesti, minkä perässä itse olet ja loppu on helppoa.
omaa kirjoitusta. Mäkin olen viel 29v. Mies on mua 5 vuotta vanhempi. Nytkin se oli mun luona viikonloppuna ja palas muijansa luo sunnuntaina kaula syötynä, kun lipsui vähän sängyssä käsistä touhu. En ole syönyt sen kaulaa kyllä koskaan aikaisemmin, mutta sil jätkäl oli vaan pokkaa palata kotia, muijansa viel haki sen. Itse olan valinnut elämäni suunnan. Kyl kai sitä vois vaikuttaa asioihin jos olis enemmän luonnetta, siis lopettaa vaikka suhteen, mutta seksivietit on niin voimakkkaat enkä ihanampaa ole vielä kokenut.
Luulen että olet sen miehen oikea, mutta mies ei joko itse ymmärrä sitä vielä tai sitten pelkää että pilaa sen kauniin mitä teillä on jollain tavalla. Tämä mun "poikakaveri" käy viikonloppusin mun luona ja kehuu mut maasta taivaisiin joka kerta ja sängyssä ollaan ihan extaasissa, ja mies on sanonut muutaman kerran että ottaa musta vielä muijan itelleen, mutta palaa taas muijansa luo. Luulen että ne miehet jotenkin pelkää suhdetta meidän kanssa. Pelkää että me kyllästymme ja hylkäämme tai että katkeroidumme liikaa, koska nämä miehet tietävät olevansa ikuisia seikkailioita. En oikein ole keksinyt selitystä vaikka olen tätä asiaa puinut jo vuosia. Olemme olleet erossa tai siis tapaamatta pitkiäkin aikoja, mutta aina kun tavataan ollaan yhtä hurmiossa. Mä kysyin mieheltä että miks se on sen nykyisen muijansa kanssa, kun se kuitenkin pettää sitä mun kanssa. Se sano " no se pitää musta niin hyvää huolta.." se muija on joku nelikymppinen yh-äiti ja se kato varmaan paapoo ja hoivaa tot miestä. Mä taas olen aika levoton itse ja olen tottunut, että mies paapoo mua. en rupeis kuskaa sit miestä ees taas kun se ryyppäis ja kattelee kun tuli kotia kaula syötynä. Siks se ehkä asuu sen yh-äidin kaa eikä täällä mun kanssa. En mä tiä. Olen itekin jo ihan sekaisin. Ikävä on hirveä, mutta en tekstaa enkä soita. Ei se hyödytä mitään, kun se tulee sit vasta kun sille taas käy.
Ei hän ole sellainen joka vielä haluaa sitoutua.
Onko sitten työ sellainen, että se vie ajatukset kehittyä siinä. Taikka voi olla sellainen tyyppi joka ei halua sitoutua pitkiin aikoihin kenties sitten nelikyppisen täytettyään? Jos minä olisin pesänrakennus jutuissa niin jättäisin hänet hyvinkin selvästi. Tiedän että on olemassa sellainen kuin ei voi unohtaa toista tai se jokin joka vetää kumpaakin puoleensa. Mutta keksi silloin itsellesi opinnot tai jokin harrastus tai muuta pois siltä vaikutuspiiristä. Älä ota yhteyttä ja liiku ulkona nauttien elämästä sekä toisten seurasta. Jos hän joskus tulee elämääsi niin se on hän jonka kanssa rakennatte hyvän yhteiselämän.
Eikö ratkaisu tilanteeseenne voisi olla avoin suhde? Sopisitte keskenänne tulevaisuutenne ja sen, minkälaisia vapausasteita siihen sisältyy.