Olen 31-vuotias mies ja asun Itä-suomessa. Koulutukseltani olen merkonomi (taloushallinto). Pisin yhtäjaksoinen työ on ollut itselläni 13 kk, mikä päättyi 1998, sen jälkeen ei ole ollut tuon pitempää yhtäjaksoista aikaa töissä. Viimeksi kun kävin työvoimatoimistossa helmikuussa pyysin, että antaisivat osoituksia edes johonkin harjoitteluun, niin sain kolme eri osoitusta harjoitteluun. (1.Yksi oli kirjasto, kävin haastattelussa, siellä puhuivat, 6 tunnin päivästä puolenvuoden ajan ja he valittelivat, että puolen uoden jälkeen joutuvat taas opettamaan uudenharjoittelijan hommiin. Sanoin, että olen kiinnostunut ja niinpoispäin ja lupasivat tiedon vielä samana päivänä, tulos oli, että en päässyt, sanoivat, että ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta etsivät tiimiinsä hiukan erilaista tyyppiä.(2. paikka oli yksityiselle kävin haastattelussa siellä sanoivat, että työharjoittelu kestäisi vuoden ja työaika olisi 7 tuntia päivässä, sanoin , että kiinnostaa ja olin valmis noin pitkään sopimukseen, koska sanoivat, että vuoden jälkeen saattaisivat työllistää, mutta parin päivän kuluttua tuli tieto, että ei sinnekkään päässyt.) (3. Kolmas työharjoittelu osoitus oli myöskin yksityiselle, lähinnä toimistohommia, mutta jo puhelimessa, sanoi, että me on haastateltu jo työharjoittelijoita ja valinnat on tehty ja palataan asiaan, no asiaan ei palattu.) Kaikkiin paikkoihin otin samana päivänä yhteyttä, kun ne työkkäristä sain. Täällä itä-suomessa tuntuu jo olevan kova kilpailu siitä kuka pääsee harjoittelemaan, kun kummiskin se 8 eur/päivä ylläpitokorvaus nostaa peruspäivärahalla olevan ansioita 160 eur/kk, mikä on merkittävä lisä toimeentuloon. Itse olen sitä mieltä, että nykyinen perusturva ei ole enää riittävä, sillä ei yksinkertaisesti tule enää toimeen nykyajan suomessa. Töihin pääseminen on lähes mahdotonta itselläni, kun on ollut elämässä paljon työttömyyttä, niin ei kukaan palkkaa, erilaisiin työvoimakoulutuksiin on tullut haettua kymmeniin erialan koulutuksiin, mutta ei niin ei. Ainut työkkärin kurssi mihin olen päässyt kymmeneen vuoteen oli pakollinen viikon mittainen työnhakukurssi. Atk-taidot on hyvät, asevelvollisuus on suoritettu (sissi) ja ajokortikin löytyy, mutta näillä ei ole mitään merkitystä työn haun kannalta. Että tämmöistä, on muilla minkälaisia kokemuksia?
OMA
TARINANI.
2268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen sanottiin, että young man go west. Sinun tapauksessa yrittäisin työhön etelään. On todella lottovoitto jos itä-suomessa aikoo saada pysyvän työpaikan. Jos sinulla ei ole suhteita työnantajiin, niin turhaa kulutat aikaasi etsimällä tyhjää. Kun 30 vuoden ikäraja on ylitetty, aikaa alkaa menemään nopeammmin ja kun koittaa 50 vuotta, ei ole enää mitään toivoa ammattitaidottomana saada minkäälaista työtä mistään Suomesta. Puhun kokemuksesta.
Voisit vielä vaikka aloittaa opiskelemaan jossain oppilaitoksessa. Pääsisit opiskelija-asuntoon ja saisit opintotukea. Lisäksi opintolainan tarvittaessa. Helsingin seudulla ainakin monet opiskelijat istuvat joskus kaupan kassoilla, siivoavat jne hankkiakseen vähän lisää rahaa ja työkokemusta. Mikä tahansa työtodistus on hyvä olemassa kun hakee sitten oikeisiin töihin.
Olet vielä todella nuori jatkamaan opintojasi tai vaihtamaan alaa. Opintolainat ja muut tiedätkin, halusin vain muistuttaa, ettei kannata jumittua urilleen missään elämänsä vaiheessa.
Jos opiskelu ei miellytä miten olisi bussikuskin tai myyntimiehen ammatti. Kun työ löytyy löytyy varmasti asuntokin.
Merkonomina voisit lähteä ulkomaille työnhakuun ja jos töitä löytyisi saisit kielitaitoa, joka on merkonomille etu paikkaa hakiessa.