On ihan pakko kirjoittaa tänne kun niin älyttömästi ahistaa! Meillä miehen kanssa takana 10 v liitto. Jo useamman vuoden ajan on suhteessamme vallinnut kriisi joka kärjistyy aina kun jaksan itse asiaa tarkemmin ajatella. Meillä ei ole nimittäin enää mitään muuta yhteistä kun yhteinen osoite, yhteiset velat ja yhteinen lapsi, siinäpä se sitten onkin.
Yhteiselo on sitä että puurretaan päivästä toiseen, puhutaan pakolliset arkiasiat mutta ei yhtään muuta. Olen usein ottanut aiemmein puheeksi sen että tilanne ei todellakaan miellytä ja että asiaa pitäisi hoitaa mutta tuloksetta niin etten enää jaksa asiaa enää puidakaan. Seksiä on ollut tasan 2 kertaa kolmen vuoden sisällä:( Läheisyyttä saa sitten kun kertoo haluavansa eron, pusuja joita en oikeasti enää haluaisikaan koska oma tunne on valitettavasti kuollut vuosien turhauttaessa. Mies kertoo että tietää että pitäsi tehdä asiolle jotain mutta mitään ei silti tapahdu. Olen itse aika pitkällä erosuunnitelmissani mutta lapsen tilanne painaa mieltä. En miettisi yhtään enään jos lasta ei olisi mutta..haluan silti tuntea vielä joskus olevani elossa ja NAINEN!
Toivottavasti edes joku ymmätää tästä sepustuksesta jotain..Terveisin onneton:(
Yhteiselo on sitä että puurretaan päivästä toiseen, puhutaan pakolliset arkiasiat mutta ei yhtään muuta. Olen usein ottanut aiemmein puheeksi sen että tilanne ei todellakaan miellytä ja että asiaa pitäisi hoitaa mutta tuloksetta niin etten enää jaksa asiaa enää puidakaan. Seksiä on ollut tasan 2 kertaa kolmen vuoden sisällä:( Läheisyyttä saa sitten kun kertoo haluavansa eron, pusuja joita en oikeasti enää haluaisikaan koska oma tunne on valitettavasti kuollut vuosien turhauttaessa. Mies kertoo että tietää että pitäsi tehdä asiolle jotain mutta mitään ei silti tapahdu. Olen itse aika pitkällä erosuunnitelmissani mutta lapsen tilanne painaa mieltä. En miettisi yhtään enään jos lasta ei olisi mutta..haluan silti tuntea vielä joskus olevani elossa ja NAINEN!
Toivottavasti edes joku ymmätää tästä sepustuksesta jotain..Terveisin onneton:(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi elämän paskimmista asioista on erota, mutta
jos parempaa haluat, on se vain tehtävä.
Jos mies suostuu siihen reilusti ei tuo ole
kummoinenkaan juttu.
Helpoimmalla pääset jos saat miehen eroamaan sovussa,
jos alatte riitelemään, tulee siitä raskasta kaikille.
aiheesta ja mies haluaisi yrittää vielä kuulemma mutta sanoo että ellen minä halua niin sitten ei voi mitään:( Mistä sitä saisi nuo halut takaisin yrittää kun tähän saakka tilanne on muuttunut aina pariksi päiväksi kerrallaan ja sitten asia onkin jo entisillä uomillaan. Raskasta tämä on tosiaan! Jos lasta ei olisi tilanne olisi huomattavasti helpompi ja yksinkertaisempi. Mihin se "rakkaus" katoaa??
Kuulostaa tutulta. Noin se meni. Yritettiin jopa 10 vuotta sinnitellä. Lopulta läksin ja en kadu lähtöäni ollenkaan. Exä on edelleen ihmeissään että mikä meni pieleen, kuinka voin noin vain lähteä. Hei haloo! 10 vuotta yrittämistä, ai liian helpollako luovutin!
Jotkut on onnistuneet mutta meillä se ei toiminut. Mun sisin oli kuollut jo kauan ennen lähtöäni. Pinnistelin lasten takia. Kun viimeinenkin tuli täysi-ikäiseksi tunsin että nyt olen vapaa menemään muualle.
Tsemppiä sulle. Kuuntele sisintäsi, mieti mitä haluat elämältä, kestätkö yksin olen, miltä tuntuisi olla yksin lasten kanssa arjessa jne.
Yksin oleminen pienen lapsen kanssa ei ole helppoa sekään. Jokaisen on kuitenkin pyrittävä elämään tasapainossa itsensä kanssa, onneakin tavoitellen. Mulle onnenhetket arjessa oli silloin kun sain olla pitkiä aikoja ilman exää. Silloin tajusin millaisen rauhan voi sisimpäänsä saavuttaa kun ei tarvitse yrittää miellyttää toista. Tai ei tarvitse ajatella suhteen tilannetta, seksittömyyttä jne. Huomasin etten ikävöinyt exää yhtään ja kun hän palasi reissultaan tunsin ärtymystä hänen paluustaan. Olisin niin mielelläni jatkanut elämääni ihan yksin. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan, suhteessa jossa olisi pitänyt olla jo vuosikymmenet sitten......
Olet ilmeisesti nainen. Koska mies ei voi noin tehdä. Jos tekee, on mies perheenrikkoja ja petturi, jota lastenkaan ei pidä tavata, eikä ex vaimosta pääse kuitenkaan eroon. Se keksii keinonsa riivata ja vaivata. Sitä ei kiinnosta "parempi" elämä. Sitä kiinnostaa vain piinaaminen. Tarvitaan virkavaltaa avuksi päästäkseen lopulta eroon. Eli pelkkä avioero ei takaa mitään mielenrauhaa. Vain virkavalta voi sen tehdä.
että voi olla samanlainen tilanne!
10 vuosi menossa. monta vuotta kriisiä. miehen mielestä ei isompia ongelmia. hän sanoo että jos mulla on ongelmia, niin eihän se ole kuin lähteä.
tai sitten niille pitää tehdä jotain (minun). tehdä siis eikä valittaa.
jos pyydän häntä esim siivoamaan huoneensa, hän sanoo että siivoa sinä, suahan se häiritsee. huone todella kamalassa kunnossa. (ja tämä on vain yksi esimerkki!) huonetta ei voi edes siivota, tai saan kuulla että olen kadottanut kaikki tavarat. häpeän huonetta, mielestäni tämä ei ole siltä osinkaan mun koti. nukumme erillään.
olen turtunut hommaan. työtä ei ole. ikää jo aika paljon. ei lapsia mutta yhteinen lemmikki. omaisuutta vain tämä koti-irtaimisto.
aina tosiaan välillä rupean enemmän funtsimaan tätä hommaa, ja silloin räiskähtelee.
seksiä ei ole, en ees muista oliko toissa vuonna. kuulema yksin minun syy että se loppui.
viimeiset pari kolme aloitusta tein minä, saamatta kuitenkaan itse. en usko että ne solmut koskaan aukeaisi. en halua häntä siinä mielessä. liian paljon on tapahtunut matkan varrella, ollut psyykkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. tosin ei ihan lähiaikoina mutta kuitenkin.
ollaan kuin kämppikset, eikä kovin hyvätkään sellaiset. välillä hassutellaan ja hän osaa olla halutessaan hauska, jolloin niinä hetkinä alan hiukan jälleen soutaa ja huovata tämän asian kanssa.
Yhteinen velka.
hänen mielestään me ollaan niin samanlaisia?! minun mielestä eroja on paljonkin.
mitään "vaikeita" ei kannata jutella, koska vika on kuitenkin aina minussa loppujen lopuksi hänen mielestään.
olen sanonut moneen otteeseen että alan hommaamaan oman asunnon. hän on sanonut etten saa koska luottotiedoissa häikkää.
aika pitkälle olen minäkin miettinyt erilleen lähtöä. se vaan ei ole helppoa!!
asunnosta noin sinänsä pidän, ei kauhean kallis, ja naapuritkin nyt viimein ok. liian iso yhdelle ihmiselle.
pidän siitä että tässä on tilaa. en viihtyisi millään jossain pikku yksiössä!
se on niin kauhean tärkeä asia missä ihminen asuu.
pelkään että tulen "hulluksi" kun muutan muualle.
saan huonot naapurit, huonommat olot.
tämäkin tilanne kuitenkin rassaa. olin tyytyväinen kun hän oli puolisen vuotta viikot muualla. ehdin tottua tähän "leveilyyn", ei tarttenut korjata jälkiään..
hän katsoo illat tv:tä, minä olen tietokoneella tai luen.
ei tämä vastaa käsitystäni parisuhteesta ja avioliitosta.
hän näkee että olen onneton. hällä ei kuitenkaan ole kai omasta mielestään osaa eikä arpaa asiaan.
piti lisätä selvennys, kun luin sepustukseni uudestaan.
eli kirjoitin että ei tartte siivota jälkiään..
tarkoitan että hän tekee sotkua aika tavalla, ja kun oli poissa, oli suhteellisen siistiä.
ENKÄ ole siis mikään nipottaja en ollenkaan! mutta pitää olla sellaista ettei tartte hävetä silmät päästä.
tuo asia oli muuten sekin nähtävillä jo kun tutustuttiin.. samaten kuin se, että hän saattaa karsia päälle.
mielestäni en ole ison ukon piika, ja koska hän itse jaksaa huomautella ja "luennoida" jostain pienestä merkityksettömästä asiasta, kuten vaikkapa miten päin kahvipurkki on kaapissa (!!) niin hän tekee paljon enemmän väärin, paljon tärkeämmissä asioissa.