Soiton opiskelua

Kun opettelee vaikkapa perus duuriasteikon koko kaulan alalta, niin siinähän tavallaan opettelee samalla myös käänteisen molliasteikon...ja kaupan päälle viisi moodia.

Siis jos opettelet vaikkapa G-duuriasteikon ulkoa, niin samalla opettelet myös E-molliasteikon, koska siinä on täsmälleen samat sävelet. Samat sävelet on myös A-doorisessa, H-fyyrisessä, C-lyydisessä, D-miksolyydisessä ja F#-lokrisessa -moodeissa.
Perjaatteessa siis opit nämä kaikki asteikot pelkästään opettelemalla G-duuriasteikon.
Kun sitten vielä ymmärrät kitaralla transponoinnin, eli miten saat vaihdettua asteikkoa pelkästään asemaa muuttamalla, niin asteikkojen sävelten löytäminen ei nyt sitten loppupeleissä oo niin hankalaa, miltä se äkkinäiseltä tuntuu.

Eri asia on sitten, että mitä esim. noilla moodeilla tekee? Sanoisinpa, että alussa ei juuri mitään! Muutenkin sellainen pelkästään skaalojen juoksutusten ulkoa opettelu ei juurikaan tuo hyvää lopputulosta.
Eli ett tee millään moodilla helvettiäkään, jos ett pysty päässäsi hahmottamaan, millaisen fiiliksen kyseinen moodi tuo ja millaisen tunnelman/kappaleen/sointujen päälle sitä kannattaa "tarjoilla".

Molli- ja duuriasteikkot on siitä hyviä opetella, että suurin osa musiikista on sävellajiltaan jompaa kumpaa. Itse opettelin aikoinaan skaalat jostain "pompulataulukosta" sormituksina ulkoa, mutta hyödyn sain niistä vasta siinä vaiheessa, kun aloin kuuntelemaan musiikkia.
Kun tietää, että kappale menee vaikkapa G-duurista, niin melodia sävelet löytyy hyvin pitkälti G-duuriskaalan sävelistä. Täten on suhteellisen helppoa etsiä melodia kitaralla jopa aivan ekstempore. Skaalan kautta voi sitten lisäillä melodiaa koukeroita ja lähtee värittämään sitä tai keksiä vaikka kokonaan uusi melodia(soolo). Siinä sen homman todellinen "suola" -piilee!

Eli kannattaa...kunhan muistaa, että asteikon opettelu on muutakin, kun sen ylös-alas -juoksuttamisen ulkoa opettelua!