onko muita ihmisiä jotka ovat joutuneet kieltämään omalta vanhemmalta lapsenlapsen tapaamisen tai näkemisen lapsen oman hyvinvoinnin takia? Kyse ei ole keskenäisistä riidoista jolle käytäntö toimisi rangaistuksena vaan toinen vanhemmistani on todella epävakaa. Myös asiantuntijat ovat olleet samaa mieltä kanssani tavasta.
Olisin halunnut kuulla muiden kokemuksia ja kuinka hankalista tilanteista on selvitty esim. suvun ihmetellessä kun toisen ihmisen roolityö menee täydestä.
Olisin halunnut kuulla muiden kokemuksia ja kuinka hankalista tilanteista on selvitty esim. suvun ihmetellessä kun toisen ihmisen roolityö menee täydestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä ainakin tällaisen tapauksen tiedän että lastenlasta ei viety alkoholisoituneelle isovanhemmalle, koska ei voinut taata että hän tosiaan on vierailun ajan raittiina.
Monestihan alkoholisti ei näe ongelmaa, vaan selittää esimerkiksi evätyt tapaamiset täysin toisin. Mutta suvun ihmettely on toissijaista. Kyllä lapsen turvallisuus on oltava ykkönen.
Moi! Minulle kävi näin. Olen kotoisin pieneltä paikkanullata karjalasta. Miun äitini sai miut 17 vuotiaana vuonna 1978. Minun isovanhemmat eli äitini vanhemmat hoitivat miun adoptio asian.Miut annettiin sijais perheeseen ihan sen takia että tämä miun biologinen äiti on psyykkisesti sairas.Isovanhempani ei halua pitää minkäänlaista yhteyttä minuun. Olen vuodesta 1978 asti eli syntymästäni asti ausnut sijais perhessä.Miun biologisella äidilläni on psyykkinen sairus fragilex. Eli hän ei voinut minua pitää.Minäkin olen sairas ja syön psyykelääkkeitä ja minulla on kampura jalat.