parturissa

käy parturissa/kampaamossa vaan toistaiseksi ainakin lähipiiristä on löytynyt tarvittavat osaajat...ainakin leikkaukseen. Parturissa haluaisin olla mielummin hiljaa ja rentoutua, mutta aina ne puhuu jotain ja kyselee ja höpöttää... Mä en taas koe luonnolliseksi jutella vieraan ihmisen kanssa mitenkään erityisemmin ja oikeesti sellainen jokapäiväisistä asioista ja säästä puhuminen on vaan niin turhaa.

Exä leikkaa mun hiukset vastapalveluksia vastaan. Se onkin ainoa tällä hetkellä joka osaa käsitellä mun pehkoa järkevästi. Mulla on sellainen sojottaja-tukka että siihen ei paraskaan geeli pysty, muistan kun joku parturi vannoi että voin ottaa normaalia lyhyemmän hiusmallin koska niillä on jotain super-extrastrong tököttiä. Se taputteli mun pystyyn stondaavia hiusklunsseja 10 minsaa päätä vasten ja totes sitten että saan leikkuun ilmaiseksi kun ei se pystykään mitään tekeen näille perkeleille... :D

En värjää.

kampaajalla käymistä. Kattele nyt ittees monta tuntia peilistä! Masokistisia taipumuksia löytyy kovastikkin mutta raja se on jossain sentään mentävä.

Kampaajalle sanon aina että tee mitä haluat. Onneks on yks kaveri kampaaja ni ei tarvii kampaamoissa käydä.

mulla olis tarpeeks rahaa, istusin varmaan joka päivä kampaajalla. Nyt en oo käyny pitkään aikaan, värjäykset hoidan ite. Vähän taas polttelis laittaa päähän jotain neonväristä lisäkettä.

Kampaajalla kivaa on vaa valheellinen lopputulos, joka kuitenki lässähtää parin tunnin sisällä, sekä värjäyksen yhteydessä pesu ja ihana päähieronta.

Haluisin nauttia kampaajallakäynnistä, mut tunnenki oloni vaivautuneeks, koska en halua jutella ja kampaaja taas on kai koulutettu rupattelijaks. Hiusten pesun jälkeen mun hiukset menee entistä littanammaks ja joudun kattomaan itteäni ihan Klonkun näkösenä. Mutta ei se mitään. Mihinkä muuhun oisin voinu satasen käyttää. (oikeesti en kyllä maksa sitä satasta vaan käytän kaikennäkösiä alekuponkeja)

Mun yks parturikamu vetää kotiparturit mun tukkaan, eli leikkaa vaan, sillai kivasti (en osaa selittää että millälailla). Viimeks äitemuori tasotteli vähän latvoja, kun alko hermostuttaan sen hamppu. Nyt olen kuitenkin ajatellut etsiä oikein kauniin mallin tukalleni, repästä ja mennä kampaamoon sekä läväyttää kuvan pöytään. Lisäksi haluaisin värjäyttää tukkani, koska viime väristä on jo niin pitkä aika. Monen monta vuotta itseasiassa!

vuosituhannella kävin viimeksi parturissa.

Leikkaan siis itse.

Joskus nyrhin itse, joskus tutuilla on sormensa pelissä ja harvoin käyn kampaajalla.

Kerran tosin sain palamaan sinne 300 euroa kerralla...

En värjää, olen ihan tyytyväinen luonnostaan tummaan tukkaan. Immeiset ei usein usko sitä omaksi väriksi, vaikka sitä se on.

Tällä hetkellä on ikävä mun metsänneitotukkaa, joten annan kai kasvaa vaan. Toisaalta sellainen Katie Holmes- tukka olis hieno, mut jos ei se sovikkaan niin kauhea kasvatus edessä.

Mua vähän pelottaa mennä kampaajalle. Kerran halusin sellaisen vinon pitkähkön otsatukan. Kampaaja sanoi et leikkaa ensin vähän takaa ja niinhän se tekikin. Sitten ykskaks napsasi siitä edestä sen niin lyhyeksi ettei siitä mitenkään olisi saanut sellaista otsatukkaa jonka sanallisesti ja kuvan kanssa olin selittänyt. Jähmetyin kauhusta, enkä pystynyt puhumaan. Sitten se vielä föönasi ja pörhelöitti mun kiharaan taipuvaisen tukan sellaiseksi että näytin lähinnä joltain 1700- luvun säveltäjämestarilta. Vaikka kuvassa ja sanallisesti olin puhunut suoristamisesta! Olin niin shokissa että juoksin kotiin, menin suihkuun ja itkin. Hävettää tunnustaa, mutta tosiaankin itkin.

Karmea trauma jäi tuosta reissusta. Leikkaan mieluummin itse latvat kun joudun uudestaan tuollaiseen käsittelyyn...

hiusten lyhennyksen. Sama parturiliike 8 kertaa vuodessa muutaman vuoden ajan, niin ei siinä enää lätinöitä tarvita. En värjää.

Rahantuhlausta moinen.

Vaimolta on tullut haukut joka kerta leikkauksesta.

Ilmeisesti kommunikaatio ei oikein toimi kun tulos on muistuttanut jotain heinäluoma-vanhas-tyyliä. Itse tykkäisin jostain vähän nuorekkaammasta, joten vaimo leikkaa mieluummin itse...

Paha sanoa mitä tilaisin kun olen viimeisen 15 vuoden aikana käynyt 2 kertaa parturissa ja toisella kerralla olin intissä.. sillon oli vaan et "vähän pois ja siistit sivuilta". Toisella kerralla oli et "semmonen perussiisti pikku hyppyrillä".

Yleensä sisko hoitelee tukanleikkuun eikä se mitään kysele.. ehkä jälkikäteen.

Olen kyllä blondannut.. mutta en enää muutamaan vuoteen.

Samalla muotilla mennään vuodesta toiseen. Joidenkin partureiden kanssa tulee turistua joutavia, toisten kanssa sit ei. Riippuu ihan parturista. Väriä ei oo mun päässä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen.

Olen käynyt samalla parturilla 15 vuotta ja yhtä kertaa lukuunottamatta keskustelu on alkanut: "Samanlainen?" "Jep."

Että kerran on mallia muutettu pari vuotta sitten. Vakiparturini on ikäiseni, asunut samassa paikassa ja käynyt samassa baarissa kuin minäkin. Kavereita ei varsinaisesti olla, mutta muuten juttu luistaa hyvin niin parturissa kuin baarissakin.

Pari kertaa on tullut heilastelua parturikampaajan kanssa, joka on leikannut hiukset, mutta lopputulos ei ole miellyttänyt, joten se siitä sitten.