Mieheni mielestä anoppi on tärkein

Eikö se ihminen ole tärkein, kenen kanssa asuu kotia? Eikö se ole tärkein ihminen, kenen kanssa viettää suurimman osan ajastaan? Se vaimo? Vai äiti lapsuudenkodissa, jonne ei muuten voi palata? Eli kyllä, ihmiset voi laittaa tärkeysjärjestykseen.

Aika outoa olisi se, että anoppi, joka on naimisissa pitäisi aikuista poikaansa tärkeämpänä kuin omaa miestään. Aivan sama kuin mies tai nainen, joka on naimisissa, pitäisi äitiään tärkeämpänä kuin omaa puolisoa.

Vanhemmilla oli aikansa, heillä on ollut yli 20 vuotta hyvää aikaa kasvattaa ja opettaa lapsiaan kahdenkesken, jotkut opettavat vielä yli kolmekymppisiäkin, eikö se aika riitä heille, vai pitääkö vaimon luopua vähästäkin?

Kaikki ihmiset eivät ole yhtä tärkeitä samalla hetkellä. Jonkun täytyy olla se ykkönen. Lapsuudenkodissa ei voi asua koko ikäänsä, henkisesti.

vai? kirjoitti:

Eikö se ihminen ole tärkein, kenen kanssa asuu kotia? Eikö se ole tärkein ihminen, kenen kanssa viettää suurimman osan ajastaan? Se vaimo? Vai äiti lapsuudenkodissa, jonne ei muuten voi palata? Eli kyllä, ihmiset voi laittaa tärkeysjärjestykseen.

Aika outoa olisi se, että anoppi, joka on naimisissa pitäisi aikuista poikaansa tärkeämpänä kuin omaa miestään. Aivan sama kuin mies tai nainen, joka on naimisissa, pitäisi äitiään tärkeämpänä kuin omaa puolisoa.

Vanhemmilla oli aikansa, heillä on ollut yli 20 vuotta hyvää aikaa kasvattaa ja opettaa lapsiaan kahdenkesken, jotkut opettavat vielä yli kolmekymppisiäkin, eikö se aika riitä heille, vai pitääkö vaimon luopua vähästäkin?

Kaikki ihmiset eivät ole yhtä tärkeitä samalla hetkellä. Jonkun täytyy olla se ykkönen. Lapsuudenkodissa ei voi asua koko ikäänsä, henkisesti.

Lue lisää

mutta kyllä minulle omat lapset ja heidän lapsensa ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset.
Jos pitäisi laittaa lähimmäisiä tärkeysjärjestykseen, kukaan ei menisi lasten edelle.

outo.... kirjoitti:

mutta kyllä minulle omat lapset ja heidän lapsensa ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset.
Jos pitäisi laittaa lähimmäisiä tärkeysjärjestykseen, kukaan ei menisi lasten edelle.

Lue lisää

Ei helppo aihe.

Omaan lapseen kohdistuvaa rakkautta ei voi verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Luulen, ettei rakkautta sen enempää puolisoon kuin vanhempiinkaan voi oikein verrata mihinkään. Ollaanhan omien vanhempien kanssa ollaan eletty koko ikä, hyvässä ja pahassa. Puolison kanssa taas jaetaan tän hetkinen elämä. Seksielämän jakaminen hänen kanssaan kyllä riittää tekemään suhteesta ihan oman lukunsa.

Kaikki rakkauden lajit, lapsiini, mieheeni, vanhempiini ja sisaruksiini ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lastemme kuuluis pitää puolisoitaan (sitten joskus) tärkeämpinä kuin meitä vanhempiaan.

Appivanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten, joten on vaikea kommentoida enää heitä ja poikaansa. Itse pidän ehdottomasti miestäni tärkeämpänä kuin vanhempiani, hän on Se Erityinen ihminen mulle. Joskus luulin, etten vois elää ilman sitä miestä. Nyt jo tiiän, että eläisin ilman mitä vaan. On eri asia nauttisinko elämästä ilman häntä.

Mutta mutta... onhan se silti (edelleen) aika nautinnollista rientää äitin helmaan kun maailma murjoo ;)

outo.... kirjoitti:

mutta kyllä minulle omat lapset ja heidän lapsensa ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset.
Jos pitäisi laittaa lähimmäisiä tärkeysjärjestykseen, kukaan ei menisi lasten edelle.

Lue lisää

Olet väärässä. Ensin on puoliso,sitten lapset.

Silloin kun asiat on hyvin anopin ja miniän/lasten kesken, tuskin on tarpeellista laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Jos taas välit ovat ongelmalliset, on mielestäni hyvä miehen pohtia kuka tai ketkä ovat etusijalla ja kenen "puolella" oikein on. Näin meillä kun välit anopilla ja minulla, miniällä siis, on mitä ovat.

Eräs vaimo kirjoitti:

Silloin kun asiat on hyvin anopin ja miniän/lasten kesken, tuskin on tarpeellista laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Jos taas välit ovat ongelmalliset, on mielestäni hyvä miehen pohtia kuka tai ketkä ovat etusijalla ja kenen "puolella" oikein on. Näin meillä kun välit anopilla ja minulla, miniällä siis, on mitä ovat.

Lue lisää

Jos anopilla ja miniällä ei välit ole kunnossa, ei miehen täydy miettiä mitään siitä.
Anopin ja miniän siinä on mietittävä !
Miehen ei tarvitse olla kenekään puolella eikä ketään vastaan.
Naisen ei pidä KOSKAAN asettaa miestä sellaiseeen tilanteeseen, siinä aina joku häviää, eikä se välttämättä ole se kenen miniä tahtoo häviävän.
Miniä tekee itse itsensä kakkoseksi asettamalla kaksi ihmistä tuollaiseen kilpailutilanteeseen.

Anopin ja miniän välien ongelmat eivät kuulu miehelle eivätkä kenellekkään kolmannelle osapuolelle.

ja miniällä ?? kirjoitti:

Jos anopilla ja miniällä ei välit ole kunnossa, ei miehen täydy miettiä mitään siitä.
Anopin ja miniän siinä on mietittävä !
Miehen ei tarvitse olla kenekään puolella eikä ketään vastaan.
Naisen ei pidä KOSKAAN asettaa miestä sellaiseeen tilanteeseen, siinä aina joku häviää, eikä se välttämättä ole se kenen miniä tahtoo häviävän.
Miniä tekee itse itsensä kakkoseksi asettamalla kaksi ihmistä tuollaiseen kilpailutilanteeseen.

Anopin ja miniän välien ongelmat eivät kuulu miehelle eivätkä kenellekkään kolmannelle osapuolelle.

Lue lisää

Kyllähän juttu on niin että joka itse on vapaaehtoisesti puolisonsa valinnut ei siihen ole anopin tai apen sanalla (tai muillakaan) valtaa puuttua. Se joka yrittää puuttua tähän keskinäiseen suhteeseen, pitäköön mölynsä mahassa, jollei ole kysymys väkivallasta tai valehtelusta toista puolisoa kohtaan.
Oma anoppini yritti mieheni veljen naimisiinmenon estää 23 v sitten. Ja he menivät, aikuiset täysjärkiset, naimisiin. Saivat kaksi lasta jotka jo molemmat ovat muuttaneet kotoa pois. Tämä pari on edelleen naimisissa! Eli tässä tuli anopille pitkä nenä, joka yrittää poikansa ja minun yli 20v kestänyttä avioliittoa nyt saada rikki. Mutta täytyy todeta että miksiköhän anopille on niin kova paikka poikien vaimojen löytäminen...? (se kuuluisa napanuora..?)

ja miniällä ?? kirjoitti:

Jos anopilla ja miniällä ei välit ole kunnossa, ei miehen täydy miettiä mitään siitä.
Anopin ja miniän siinä on mietittävä !
Miehen ei tarvitse olla kenekään puolella eikä ketään vastaan.
Naisen ei pidä KOSKAAN asettaa miestä sellaiseeen tilanteeseen, siinä aina joku häviää, eikä se välttämättä ole se kenen miniä tahtoo häviävän.
Miniä tekee itse itsensä kakkoseksi asettamalla kaksi ihmistä tuollaiseen kilpailutilanteeseen.

Anopin ja miniän välien ongelmat eivät kuulu miehelle eivätkä kenellekkään kolmannelle osapuolelle.

Lue lisää

Olet ehkä tsaarinaikainen mies... Onneksi en ole vaimosi. Sinun pitää oikeasti oppia puolustamaan kotipesää jos aiot olla UROS jota nyt varmaan kuvittelet itsestäsi. Herää siihen kenen kanssa elät ja olet ja mieti sitä että kuka jää tod. näk. jäljellle kun aika koittaa vanhemmalle polvelle...Toivottavasti osaat laittaa Äitisi sinne lapsuuden kotiin hyvänä ihmisenä. Tuntuu vaan siltä että jollain on velka maksettavana kun tollaisia kirjoitat. Kenellä?

Maalivahti jos puolustus tö... kirjoitti:

Olet ehkä tsaarinaikainen mies... Onneksi en ole vaimosi. Sinun pitää oikeasti oppia puolustamaan kotipesää jos aiot olla UROS jota nyt varmaan kuvittelet itsestäsi. Herää siihen kenen kanssa elät ja olet ja mieti sitä että kuka jää tod. näk. jäljellle kun aika koittaa vanhemmalle polvelle...Toivottavasti osaat laittaa Äitisi sinne lapsuuden kotiin hyvänä ihmisenä. Tuntuu vaan siltä että jollain on velka maksettavana kun tollaisia kirjoitat. Kenellä?

Lue lisää

Äitinä, vaimona, miniänä ja anoppina kommentoin sen verran, että veloista selvitään rahalla mutta ihmissuhteet hoidetaan puhumalla KESKENÄÄN asiat selviksi.
Jos tarvitaan ulkopuolisen apua, se on sitten asiantuntija, mutta riitoihin ei pidä sotkea muita perheenjäseniä. Aikuiset ihmiset osaavat yleensä hoitaa suhteensa, riitaisatkin, keskenään.
Odotan itse sekä miniältä että itseltäni miniänä ja anoppina sen verran kypsyyttä, että kolmatta osapuolta ei tarvita riitoja selvittelemään. Itse olemme ne kehittäneet ja itse ne hoidamme.

UROS ;) kirjoitti:

Äitinä, vaimona, miniänä ja anoppina kommentoin sen verran, että veloista selvitään rahalla mutta ihmissuhteet hoidetaan puhumalla KESKENÄÄN asiat selviksi.
Jos tarvitaan ulkopuolisen apua, se on sitten asiantuntija, mutta riitoihin ei pidä sotkea muita perheenjäseniä. Aikuiset ihmiset osaavat yleensä hoitaa suhteensa, riitaisatkin, keskenään.
Odotan itse sekä miniältä että itseltäni miniänä ja anoppina sen verran kypsyyttä, että kolmatta osapuolta ei tarvita riitoja selvittelemään. Itse olemme ne kehittäneet ja itse ne hoidamme.

Lue lisää

Usein näissä anopin ja miniän välisissä suhteissa on kysymys siitä että anoppi ei oikein haluaisi kelpuuttaa pojalleen ketään. Eli napanuorasta pidetään kiinni ja niin usein tekee myös poika, tämän haukutun miniän mies. Siis kuitenkin poika on valinnut puolisonsa vapaaehtoisesti ja tähän kun sotketaan se kiinni pitävä anoppi, on soppa valmis. Näin päästään tulokseen jolloin tämä miniä on yksin puolustamassa itseään tältä "duolta", josta ei ehkä ollut vielä tietoinen edes seurustelun aikana. Samalla kun anoppi moittii miniäänsä hän kyseenalaistaa poikansa arvostelukyvyn, valita itselleen vaimo joka olisi juuri hänen (lue anopin)tarpeita vastaava. Näin päästäänkin tulokseen jossa siis pojan olisikin oltava se puolustaja omalta äidiltään omaa perhettä kohtaan. Tämän tulisi jokaisen pojan ymmärtää ja laittaa tämän perhettä kiusaavan anopin suu tukkoon! P.S. Sama päteköön myös toisen anopin suhteen, eli tytär puolustakoon myös miestään jos niin päin olisi asiat.

UROS ;) kirjoitti:

Äitinä, vaimona, miniänä ja anoppina kommentoin sen verran, että veloista selvitään rahalla mutta ihmissuhteet hoidetaan puhumalla KESKENÄÄN asiat selviksi.
Jos tarvitaan ulkopuolisen apua, se on sitten asiantuntija, mutta riitoihin ei pidä sotkea muita perheenjäseniä. Aikuiset ihmiset osaavat yleensä hoitaa suhteensa, riitaisatkin, keskenään.
Odotan itse sekä miniältä että itseltäni miniänä ja anoppina sen verran kypsyyttä, että kolmatta osapuolta ei tarvita riitoja selvittelemään. Itse olemme ne kehittäneet ja itse ne hoidamme.

Lue lisää

Hyvä puheenvuoro, uros!

Oon kans tota mieltä, ettei ihmisen pitäis joutua valitsemaan äidin/isän ja puolison välillä riitatilanteessa. Onhan mullekkin (naisena:)) äiti tosi tärkeä. En haluis joutuu valitseen mieheni ja äidin välillä. Valitsisin kyllä miehen ihan kotirauhan nimissä ;D

ja miniällä ?? kirjoitti:

Jos anopilla ja miniällä ei välit ole kunnossa, ei miehen täydy miettiä mitään siitä.
Anopin ja miniän siinä on mietittävä !
Miehen ei tarvitse olla kenekään puolella eikä ketään vastaan.
Naisen ei pidä KOSKAAN asettaa miestä sellaiseeen tilanteeseen, siinä aina joku häviää, eikä se välttämättä ole se kenen miniä tahtoo häviävän.
Miniä tekee itse itsensä kakkoseksi asettamalla kaksi ihmistä tuollaiseen kilpailutilanteeseen.

Anopin ja miniän välien ongelmat eivät kuulu miehelle eivätkä kenellekkään kolmannelle osapuolelle.

Lue lisää

Nimenomaan ... toisen asettaminen tuomarin asemaan hänelle rakkaiden ihmisten välillä on täysin kohtuutonta. Yleensä homma menee niin, että se valintatilanteeseen pakottava on se joka lopulta häviää. Sellainen ihminen tekee itsestään hankalan ja vaikeammin rakastettavan. Ei kannata koskaan tehdä sellaista, joka alentaa omaa arvoa toisen silmissä, jos ei halua arvonsa alenevan.

En tahdo olla enää aikuisille lapsilleni se tärkein.
Riittää että välittävät niinkuin minä heistä.

ei ole kirjoitti:

En tahdo olla enää aikuisille lapsilleni se tärkein.
Riittää että välittävät niinkuin minä heistä.

Tarkoitin, että käsi nousee..
Ikä teki tepposet..

Usein vaimo nykyään töissä, ansaitsee siis vuodessa noin 30000€, jos ollaan naimisissa 30 vuotta tuloiksi tulee 960000€. Harvalla anopilla on jättää tuollaista perintöä. Eiköhän siis nykypäivänä ole turha puhua, että elättää haudan takaa perinnöllään.

Näpit irti pojastasi.Hän on miniän aviomies . He ovat perhe,vanhemmat ja sisaret seuraavassa ryhmässä vasta.

Juuri tästä onkin kysymys, mikä on tärkeintä? Ilmeisesti järkevät anopit ja apet osaavat arvostaa omia lapsiaan ja heidän suhteitaan niin paljon ettei juurikaan tarvitse puuttua ilkeilemällä aikuisten lastensa elämään arvostelemalla heidän puolisoitaan. Jos oma äitini kaikkien näiden 22 avioliittonivuosien jälkeen sanoisi pahan sanan miehestäni, olisin erittäin loukkaantunut hänelle. Oma anoppini sensijaan on kokoajan yrittänyt rikkoa meidän sekä mieheni veljen avioliittoja... Niin, tuntuu että tällaisella ihmisellä ei kaikki palikat ihan kohtaa toisiaan, siis itsetunto ei ole kohdillaan oman äidinrakkauden kohdalla... Valitettavasti näitäkin vielä löytyy!

Minulla on sama ongelma. Mieheni on aina riitatilanteessa anopin puolella..Ei oma äiti ikinä voi mitään väärin tehdä. Keskinäisessä riidassa, mies ryntää äitilleen kertomaan surunsa. Mikäpä siinä, mutta anoppi asuu 20m päässä. Ei mene päivää etteivät toisiaan näe, äiti ja poika. Tunnen olevani kolmas pyörä. Ihan kuin mieheni pelkää meidän eroavan, ja hänellä onkin varalla äiti vieressä.

Hermoromahduksen partaalla. kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Mieheni on aina riitatilanteessa anopin puolella..Ei oma äiti ikinä voi mitään väärin tehdä. Keskinäisessä riidassa, mies ryntää äitilleen kertomaan surunsa. Mikäpä siinä, mutta anoppi asuu 20m päässä. Ei mene päivää etteivät toisiaan näe, äiti ja poika. Tunnen olevani kolmas pyörä. Ihan kuin mieheni pelkää meidän eroavan, ja hänellä onkin varalla äiti vieressä.

Lue lisää

Näitä mamman poikia on ja tätä sitten riittää sinullakin jatkossakin. Tässä pitäisi tehdä selvä jako; puoliso, tai partneri, on kaiken edellä sen mitä lapsuuden kotiin on jättänyt. Jos annat heti "periksi" tulet aina olemaan miehesi ja hänen äitisi "välissä".
Totuus on sanottava niin sille anopillekin että ystävät ja puolison voi valita, mutta sukulaisiaan ei...
Olen itse ollut liian kiltti anopille ja hänen moitteilleen vuosikaudet. Olemme olleet naimisissa jo yli 20 v!
Olen itse ollut samassa "jamassa" . Nyt riittää, olen tehnyt pesäeron anopin kanssa, en jaksa enää.
Voimia sinulle!