Joo elikkäs olen nähnyt yhtä tyttöä jo monasti (öö 4 kertaa) ja ollaan soiteltu ja tekstailtu... Ja lienee aika selvää et meil synnkkaa jne...
Mut miten mä nyt sen sitten "isken" siis "kosiskelen" U know... meen sen lähelle kun nähään seuraavan kerran otan kädest kii ja sanon... niin mitä?
"Sä oot tosi kaunis ja mukava immeinen ja mä taidan tykätä sust, et niinku sitä mää vaan et niinku tota mä ja sä ja niinku tiätsä..." no heh :)
ELI:
1. Meen lähelle/ oon metrin päässä?
2. Sanon siitä ensin jotain (oot kaunis...)/ suoraan asiaan (alatko mun kaa)?
3. Sitten pusuttelua/ vai ei?
4. Tunnen oloni typeräksi juuri nyt/ en tunne? :)
Niin joo voinko mä sen tehä ihan keskellä viikkoa vai viikonloppuna jossain... tiättekste...
-Kiitti AVUSTA ;)
Mut miten mä nyt sen sitten "isken" siis "kosiskelen" U know... meen sen lähelle kun nähään seuraavan kerran otan kädest kii ja sanon... niin mitä?
"Sä oot tosi kaunis ja mukava immeinen ja mä taidan tykätä sust, et niinku sitä mää vaan et niinku tota mä ja sä ja niinku tiätsä..." no heh :)
ELI:
1. Meen lähelle/ oon metrin päässä?
2. Sanon siitä ensin jotain (oot kaunis...)/ suoraan asiaan (alatko mun kaa)?
3. Sitten pusuttelua/ vai ei?
4. Tunnen oloni typeräksi juuri nyt/ en tunne? :)
Niin joo voinko mä sen tehä ihan keskellä viikkoa vai viikonloppuna jossain... tiättekste...
-Kiitti AVUSTA ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitääkö tommosia tehdä. Eikö ne vois tulla vähitellen? Ite oon vasta jonkin aikaa tapaillu tyttöö, mutta en oo uskaltanut mitän aloitteita tehdä. Luulen että ne tulee ajallaan ku tyttö alkaa vaan tunteelliseksi. Eli pitääkö vaan tapailla ja jutella. Niin et kohta tapailu on seurusteluu?
Kyllä tyttö antaa merkin kun haluaa jotain intiimiä...itse tapailen naisia tansseissa, ja jos jostain pitää niin vetää hänet lähelle, sen huomaa onko tyttö kiinnostunut jos painautuu kiinni ja sitten voi hitaan aikana aloittaa poskisuudelmalla...kun sitten suukottelu alkaa sujua niin sitten voi ajatella yhteistä yötä...kyllä sen huomaa jos synkkaa sillä oikealla tasolla.
Kysymykseesi ei suoranaisesti voi vastata yhdellä eikä kahdella sanalla.
Kirjoituksesta päätellen sinä ainakin taidat olla *pihkassa* häneen. Sinuna kertoisin hänelle miltä tuntuu olla hänen lähellään jne...
Mikäli toinen osapuoli säikähtää sitä, niin anna hänelle aikaa, koska ensireaktio voi olla ihan täys *shokki*. Jos kuitenkin molemmat kokee samat fiilikset, niin sitten se on menoa ;-)
Itse voin sanoa sen verran, et kerron suoraan mikäli en vaan koe sitä *ihmeellistä* tunnetta joka valtaa sielun ja mielen. En halua antaa toiselle sitä kuvaa et oisin kiinnostunut, jos hän ei millään tavalla *kiehdo* mua.
Tsemppiä =))
Itse tyttönä ainakin odotan aloitetta mieheltä. Jos on jo muutaman kerran tavannut, eikä poika ole antanut edes yhtä pusua treffien päätyttyä alkaisin epäilemään, onko hän edes kiinnostunut. Jos tyttö on halunnut tavata sinut jo noin monesti on hän taatusti kiinnostunut, eikä vastustele lähestymisyrityksiäsi. Tuo kauniiksi sanominenkin tuntuisi ainakin itsestäni kivalta ja suudelma sen jälkeen. Sitten ei enää tarvitsekaan mitään jännittää.
Oma mielipiteeni on se, että jos ette todellakaan ole tehneet vielä mitään, niin älä mene kertomaan mitään herkkää, kuten oot tosi kiva, mä tykkään susta tms. Parempi vaan tapailla vähän aikaa, ja jos kerran haluat tavata hänet aina uudestaan, eiköhän hän arvaa että saatat jopa pitää hänestä. Toinen miksi ei kannata on se, että toiset saattavat säikähtää. jos liian nopeasti rupeaa kertoilemaan se saattaa tuntua liian vakavalta. ihmiset on tietenki erilaisia, tämä mun pielipide.
Sitte siitä lähestymisestä. Jos ootte treffeillä tms ni ei siihen kummempia tarvitse. Kosketat aina vaikka ohimennen (ei niihin paikkoihin tietenkään) ja jos hän ei estele vit hyvin myöhemmin pusutella...
Kyllä jos ei kiinnostuksen kohde ole ennestään kaveripiirissä ja pyytää ja on ollut vaikkapa jo kolmilla treffeillä niin kyllä se on aika selvää että siitä suhteesta jotain haluaa kehittää, ellei sitte nole tajuamisvama. Oma mielipide vakavuuteen on, että mitä vakavampi, sitä parempi :O
Ennen vanhaan treffailuun oli kaikkien tiedossa oleva kaava, jota useimmat noudattivatkin, kun ujostutti tehdä mitään omaperäistä. Kysy vaikkapa omalta mummoltasi tai ehkä äitikin tietää.
Siinä kaavassa oli se hieno puoli, että vaikka ei varsinaisesti tehty mitään, annettiin aina ymmärtää, että mieli tekisi enemmänkin. Voi veljet sitä latausta, vaikka vain kädellä vähän hipaistiin elokuvateatterissa tai annettiin nopea suukko illan lopuksi. Ja mitä sitten, kun itsehillintä lopulta petti! Suosittelen pitkiä katseita ja verhottuja puheita. Naisesi tulee ihan villiksi.
No joo kaikkea suunnittelin...
mut kuitenkin se tuli vähän niinku spontaanisti ku istuttiin siinä vierekkäin illalla...
Ja yhes ollaan =)
PS. oo oma ittes. tärkein kaikesta.