Hei!
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan tai hyviä neuvoja siitä, miten kivun kanssa oppii elämään? Minulla on todettu endometrioosi ja olen kipuillut sen vuoksi yli kahdeksan kuukautta. Nyt alkaa pääkin pikkuhiljaa sekoamaan, kun mitään ei pysty tekemään. Syön paljon keskushermostokipulääkkeitä sekä erilaisia tulehduskipulääkkeitä, mutta ne eivät pidä kipuja poissa. Olen joutunut lopettamaan harrastukseni ja sosiaalinen elämäni on kutistunut lähes olemattomiin. Töissä olen n. kaksi viikkoa kuukaudesta, sillä kivut estävät työnteon. Otan mielelläni vastaan neuvoja. Tiedän, ettei tämä ole syöpä, eikä tämä tapa, mutta olen silti vain niin kovin surullinen. Kivut kun eivät tosiaan minulla rajoitu vain kuukautisiin, niin kuin useilla muilla endometrioosia sairastavilla. Minulla ne ovat päivittäisiä.
Kiitos jo etukäteen avusta!
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan tai hyviä neuvoja siitä, miten kivun kanssa oppii elämään? Minulla on todettu endometrioosi ja olen kipuillut sen vuoksi yli kahdeksan kuukautta. Nyt alkaa pääkin pikkuhiljaa sekoamaan, kun mitään ei pysty tekemään. Syön paljon keskushermostokipulääkkeitä sekä erilaisia tulehduskipulääkkeitä, mutta ne eivät pidä kipuja poissa. Olen joutunut lopettamaan harrastukseni ja sosiaalinen elämäni on kutistunut lähes olemattomiin. Töissä olen n. kaksi viikkoa kuukaudesta, sillä kivut estävät työnteon. Otan mielelläni vastaan neuvoja. Tiedän, ettei tämä ole syöpä, eikä tämä tapa, mutta olen silti vain niin kovin surullinen. Kivut kun eivät tosiaan minulla rajoitu vain kuukautisiin, niin kuin useilla muilla endometrioosia sairastavilla. Minulla ne ovat päivittäisiä.
Kiitos jo etukäteen avusta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei sen kanssa opi elämään.
Siihen kipuun vaan turtuu jotenkin.
Välillä vituttaa enemmän ja välillä vähemmän.
Eiks tota endometrioosia leikata?
Hei
Ei kivun kanssa opi elämään, itselläni kohta 3 vuotta takana. Itse kokenut tuon saman, elämä romahtaa ympäriltä ja helpompi olisi kun ei uutta päivää tulisi ollenkaan.
Itse kävin pohjalla jonka jälkeen lähdin nousemaan väkisin vaikka se on vaikeata. Aloitin siintä että joka päivä pitää lähteä johonkin, kauppaan, ystävälle, johonkin tilaisuuteen tai jotain on vain tehtävä. Väkisin, ei jaksaisi, ei kiinnostaisi, ei halua, sattuu yms yms, mutta pakotin itseni.
Toinen mikä on niin jos elämässä ei ole mitään mitä odottaa niin kivut vievät hautaan. Joka toinen tunti olen niin uupunut etten jaksa ajatella huomista. Katson telkka ohjelman seuraavalle päivälle ja alan odottamaan jotain kivaa ohjelmaa, kavereiden tapaamista tai jotain...
KAIKISTA tärkein varmaan on että sinulla on ystävä joka vetää sinut pois sieltä maan raosta. Kuitenkin tämän ystävän täytyisi ymmärtää täysin mitä kipu on. Minulla on ystävä kuin sisko joka kylläkin on menossa lonkkaleikkaukseen kohta mutta hänen kanssaan vedämme toisiamme ylös vuorotellen ja jaamme kuulumiset. SE ON USKOMATTOMAN TÄRKEÄTÄ ETTÄ VOI KERTOA MILTÄ SINUSTA TUNTUU JA ETTÄ JOKU KUUNTELEE !!!!
Lääkärit eivät vielä suostu leikkaukseen, sillä minulla ei ole lapsia ja edessä olisi tod.näk. niin radikaalileikkaus, että lapsien saaminen olisi tämän jälkeen lähes mahdotonta. Tästäkin huolimatta olen leikkausta pyytänyt, mutta tuloksetta. Nyt sitten on alettu puhumaan jo siitä, että kipu on todennäköisesti kroonistunut, eli vaikka leikkaus tehtäisiinkin, kivut tuskin poistuisivat. Ja ihan kuin se olisi minun vikani, että kipu on päässyt kroonistumaan...
Outoa, etteivät leikkaa. Onhan maailmassa miljoonia lapsettomia ihmisiä. Ei lapsi ole mikään elämän perusedellytys (itselläni ei ole lapsia). Lääkärit eivät kyllä useinkaan edes ymmärrä kivun päälle yhtään mitään, jos eivät ole itse sitä kokeneet. Ja suurin osa ei ole.
""""eli vaikka leikkaus tehtäisiinkin, kivut tuskin poistuisivat""""
Kyllä ne poistuu, jos ei jää hermovaurioita.
Mä en tohon usko, jotta aivoihin jäisi jokin "muisto" kivusta, kuten minullekkin on sanottu. Itselläni on neuroligisia vikoja ja itse päässä on vikaa.
Lääketieteen kehitystä oottelen tässä ajan kuluksi, vaikka mitään ihmeitä en odotakkaan.
Endometrioosi kivut helpottuu kun teet lapsia.. ei muuta kuin lasten tekoon :) Huonompi juttu vaan jos on tullut jo suolen pinnallekin muutoksia.. Itellä vuoden ollut krooninen kipu (vähän eri syy).. Mutta kyllä sen kivun kans toimeen tulee. Toisinaan vaan vähän hankalampaa.. Pitää yrittää nauttia kaikista pienistä asioista.
Heips jälleen! Juu, kovasti ovat lääkärit ja hoitajat kehoittaneet lapsien tekoon. Valitettavasti en kuitenkaan saa lupaa lopettaa e-pillereitä (en saa edes pitää vuototaukoja), enkä uskalla edes kuvitella päivää ilman lääkkeitä. Joten hankalahan se siinä on lapsia tehtailla =(
Jos kyseiseen "puuhaan" ryhtyisin, pitäisi olla joku lääkäri, joka aktiivisesti seuraisi tilannettani ja jolle voisi soittaa pahoina päivinä. Valitettavasti yleisellä puolella ei ole aikaa tällaiselle. Ja yksityisellä puolella ei lapsien tekoon suositella... Ihanaa, eikö?
Tosiaan sitä lääkäri on minullekin sanonut, että sen kivun kanssa pitää vaan tulla toimeen. Olen tullutkin liki kymmenen vuotta, milloin paremmin ja milloin huonommin, tuntuu että kivut kokoajan vaan lisääntyy. Minullakin koko elämä meni mukkelis makkelis,kun sairastuin. Tuntuu, että sitä oli monta vuotta kuin sumussa, tosi moni "ystävä" jäi jonnekkin, ne karsiutui jäi vaan ne oikeat YSTÄVÄT. Minulla ainakin on kausia jolloin vaivun ihan masikseen, mutta minulla on äiti joka on dementoitunut ja minä olen hänen omaishoitaja, siksi minun on pakko nousta joka aamu ylös, monesti olen miettinyt mitä minä sitten teen, jos äiti kuolee/ eihän sitä tietenkään tiedä kumpi täältä lähtee ensin. Viime viikko oli minulla vaikea, tosi hirveät kivut ja tuntui, että en jaksa yhtään enää. Sitten tuli nuorikki käymään, se piristi minua ja sanoin ittelleni, että nyt itkut pois ja iloitse siitä mitä sinulla on, äläkä siitä mitä sinulla ei ole. Tsemppiä ja voimia kaikille kipuisille!
tosi ystävät jää muut kaikkoaa kun ei enää ole rientoihin lähtijäksi.Olen kärsinyt kivuista 9v ja en olisi uskonut kun kuntoutuksessa eräs nainen sanoi et kulkee kipu kuin ystävä aina mukana.Sanoin ettei minulle ystäväksi kipu tule vaan kun en jaksanut enää taistella vastaan niin ystäviä tässä ollaan.Ja mikä hassuinta kun en vastaan taistele niin kipu hellittänyt ja jonkun päivän "ystävä" pysyy poissa.Rentoutusharjoituksia ja liikuntaa kun oikein kolottaa ja särkylääke jos ei hellitä näillä yritän pärjätä.
Minäkin sain kipuklinikalta rentoutus kipinän, oon kylläkin noilla kuntoutusjaksoilla huomannut hyväksi, sitten yksi hyvä juttu on avantouinti ja muutenkin kylmä tekee hyvää, mutta on aika hetkellistä kylläkin, venytykset ja tietenkin liikunta.
Kiitos neuvoista, myös noiden ystävien suhteen. Olen itse ollut kyllä samaa mieltä, mutta tottakai se sattuu, kun 15 vuotta olleet ystävät kaikkoavat... No, onneksi muutama sitkeä on jäänyt!
Liikuntaa ja venytyksiä olen kokeillut, ne valitettavasti pahentavat tilannetta. Rentoutusharjoitukset ovat myös tuttuja. Tuota kylmää en ole ilennyt kokeilla, mutta täytyypä tänään illalla yrittää. Jos olo helpottuisi.
8 vuosi lähtee, lääkärit eivät välitä!!! 300 ihmistä suomessa tekee itsarin vuodessa kroonisen kivun vuoksi. mikä hyvinvointivaltio tämä tämmönen on????