Hei vaan kaikille!
Olenko yksin tällaisen ongelman kanssa vai onko muitakin? Eli muutin tyttöystäväni kanssa yhteen 7kk seurustelun jälkeen ja nyt olemme asuneet yhdessä vajaa kuukauden. Näen tätä nykyä tyttöystävääni suunnilleen yhtä harvoin kuin silloin kun ei asuttu yhdessä. Viikonloput yleensä nukutaan yhdessä, mutta ma-pe saattaa mennä niin että hän käy täällä kerran yöpymässä..
Vähän historiaa: Eli tyttöystäväni ja hänen serkkunsa ovat olleet ja ovat vieläkin kovin läheisiä ystäviä. Vuosi sitten ilmeni että tämä serkku kärsii masennuksesta ja siitä lähtien ovat olleet ehkä vieläkin tiiviimmin yhdessä. Silloin kun tavattiin niin tyttöystäväni oli "salaa" tapaamassa minua, koska tälle serkulle tuli ahdistuskohtauksia kun tavattiin.. Eli serkkunsa luona tyttöystäväni onkin aina kun on poissa. Sen kyllä ymmärti että pitihän serkun tukena olla kun kärsi masennuksesta, mutta nyt masennuskohtaukset on lähes kokonaan loppuneet, mutta silti on siellä lähes aina.
En millään tahdo sitoa tyttöystävääni tänne kämppään kiinni, mutta kun ollaan seurusteltu näin vähän aikaa ja asuttu näin vähän aikaa yhdessä tahtoisin jotenkin olla enemmän yhdessä. Okei, hän varoitti minua ennenkuin muutettiin yhteen että saattaa olla paljon serkkunsa luona. Mutta kummallista kun sanoin kerran että oletko taas menossa niin hän sanoi että serkullani on nytten varmasti aivan samanlainen olo kuin sinulla eli kaipaa minua luokseen.
Niin ja mikä hölmöintä tyttöystäväni sanoi että eivät serkkunsa kanssa edes ole paljon yhdessä kun on siellä kyläilemässä, saattavat olla omissa huoneissaan tai puhua serkkunsa äidin kanssa jne..
Niin kyllä tyttöystäväni väittää minua rakastavansa ja kyllä häntä siinä asiassa uskonkin. Mutta minua suoraansanottuna ottaa vähän päähän kun asutaan yhdessä, mutta viikot sitten saan taas ikävöidä ja nukkua yksin :(
Olenko ihan mielipuoli ajatuksineni, onko muilla yhdessä asuvilla tällaista? Kommentteja kaivataan niin miehiltä kuin naisilta
T. m21
Olenko yksin tällaisen ongelman kanssa vai onko muitakin? Eli muutin tyttöystäväni kanssa yhteen 7kk seurustelun jälkeen ja nyt olemme asuneet yhdessä vajaa kuukauden. Näen tätä nykyä tyttöystävääni suunnilleen yhtä harvoin kuin silloin kun ei asuttu yhdessä. Viikonloput yleensä nukutaan yhdessä, mutta ma-pe saattaa mennä niin että hän käy täällä kerran yöpymässä..
Vähän historiaa: Eli tyttöystäväni ja hänen serkkunsa ovat olleet ja ovat vieläkin kovin läheisiä ystäviä. Vuosi sitten ilmeni että tämä serkku kärsii masennuksesta ja siitä lähtien ovat olleet ehkä vieläkin tiiviimmin yhdessä. Silloin kun tavattiin niin tyttöystäväni oli "salaa" tapaamassa minua, koska tälle serkulle tuli ahdistuskohtauksia kun tavattiin.. Eli serkkunsa luona tyttöystäväni onkin aina kun on poissa. Sen kyllä ymmärti että pitihän serkun tukena olla kun kärsi masennuksesta, mutta nyt masennuskohtaukset on lähes kokonaan loppuneet, mutta silti on siellä lähes aina.
En millään tahdo sitoa tyttöystävääni tänne kämppään kiinni, mutta kun ollaan seurusteltu näin vähän aikaa ja asuttu näin vähän aikaa yhdessä tahtoisin jotenkin olla enemmän yhdessä. Okei, hän varoitti minua ennenkuin muutettiin yhteen että saattaa olla paljon serkkunsa luona. Mutta kummallista kun sanoin kerran että oletko taas menossa niin hän sanoi että serkullani on nytten varmasti aivan samanlainen olo kuin sinulla eli kaipaa minua luokseen.
Niin ja mikä hölmöintä tyttöystäväni sanoi että eivät serkkunsa kanssa edes ole paljon yhdessä kun on siellä kyläilemässä, saattavat olla omissa huoneissaan tai puhua serkkunsa äidin kanssa jne..
Niin kyllä tyttöystäväni väittää minua rakastavansa ja kyllä häntä siinä asiassa uskonkin. Mutta minua suoraansanottuna ottaa vähän päähän kun asutaan yhdessä, mutta viikot sitten saan taas ikävöidä ja nukkua yksin :(
Olenko ihan mielipuoli ajatuksineni, onko muilla yhdessä asuvilla tällaista? Kommentteja kaivataan niin miehiltä kuin naisilta
T. m21
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Et mielestäni ole lainkaan mielipuolinen, ja ymmärrän hyvin tunteesi. Masennus on todella ikävä sairaus ja vaikuttaa ympäristöönkin hyvin paljon. Jos tällä serkulla nyt menee paremmin, niin ehkä tyttöystäväsi olisi aika irtaantua hänestä. Monesti tällaisesta huolenpidosta jää tapa. Kyseinen tapa vain ei auta masentunutta potilasta laisinkaan, päinvastoin. Mielestäni voisit keskustella tyttösi kanssa, ja sopia ns. säännöt. Onhan serkunkin ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että sekä sinulla että tyttöystävälläsi on oma elämä. Jossain vaiheessa täytyy raja vetää, välillä rankallakin kädellä. Jos serkku ei pärjää yksin edes paria päivää, olisi syytä miettiä esim. osastohoitoa. Valitettavasti masennus on myös siitä salakavala sairaus, että se tuntuu vievän voimat myös läheisiltä. Ja tosiaan, toistan itseäni, jossain vaiheessa on pakko "lopettaa". Sinulla on täysi oikeus kaivata tyttöystävääsi.
Itselläni on suht' hyvä kokemus ko. sairaudesta ja sen vaikutuksesta. Minulla oli ystävä, jota aina tuin ja autoin. Lopulta, vuosien jälkeen voimani ehtyivät ja autoin hänet osastohoitoon. Nykyään hän voi hyvin ja menestyy elämässään. Minä vain en siihen elämään enää kuulu, sillä tuli ilmi, ettei meitä pitänyt yhdessä enää pitkiin aikoihin ystävyys vaan hoitaja-potilas -suhde. Vaikka olen ollut surullinen erostamme, olen myös onnellinen. Sekä itseni että ystäväni puolesta. Myös perheessäni on vakavaa masennusta, joten sitäkin kautta se on tuttu asia.
Voimia sinulle ja tyttöystävällesi. Yritä puhua tyttösi kanssa asiasta, sillä mielestäni hän ei käyttäydy "mukavasti" sinua eikä serkkuaan kohtaan.
Olen yrittänyt sanoa että ei ole hyväksi olla noin paljon yhdessä ja tyttöystäväni sanoi että hän tietää sen kyllä, mutta siihen se sitten jäikin..
Huomaan että tyttöni ei halua pilata suhdetta serkkuunsa. Yksi viikonloppu tuli esille että hän on salannut serkultaan tiettyjä asioita mitä ollaan tehty ja jotka vaivaa häntä itseään kun ei ole niistä kertonut. Sanoin että senkus kerrot niistä niin siihen hyvin voimakkaasti reagoiden sanoi että "en tahdo menettää ystävyyttämme se on ollut niin lähellä jo ja minä oon ollut välillä tosi huono ystävä, jos kerron nämä asiat niin ystävyytemme on lopullisesti mennyt!"
Tuohon vain että et voi olla tosissasi... Omasta mielestäni se ei oo todellista ystävyyttä jos pitää salata toiselta asioita että toinen pystyy ystävänä. Nämä asiat mitkä on salannut niin tapahtui siis silloin kun masennus oli pahimmillaan. Luulen että hänen serkkunsa on saanut tyttöni itsetunnon hieman alaspäin koska kesällä serkullansa oli vaiheita että "valitsetko mielummin sen pojan vai minut?!" ja sitten syyllisti huonosta olostaan tyttöystävääni _aina_.
Minua harmittaa tällainen tilanne, kun en haluaisi estääkään heitä tapaamasta, koska selvästi tyttöni ei ole siellä sen takia että "kun on pakko" ehkä on jäänyt jokin vaihe päälle että menee ja touhuaa siellä samalla lailla kuin ennenkin vaikka serkkunsa olo onkin parempi. Mutta joskus mainitsee sinne lähtiessään että jos en nyt mene niin serkulle tulee paha mieli ja olen sitten huomenna kanssasi, mutta kumminkin kun on siellä niin tulee viestiä että "minulla on huono omatunto kun jätin sinut sinne yksin ja olen täällä kunpa voisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa" jne...
En nyt oikein tiedä mitä tähän ajattelisi, tuntuu hölmöltä koko homma.
Minkä ikäinen tyttäsi on? Hänellä ei ainakaan tunnu olevan mitään käsitystä siitä millainen on parisuhde...Kumpikohan tuossa serkkusuhteessa on kummasta riippuvainen nykyisin? Onko tytöllesi tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi? Miksi hän ei voi tuntea itseään tarpeelliseksi sinun seurassasi? Näin ulkopuolisen silmin olisi serkullekin tärkeää päästä tarttumaan itsenäiseen elämään masennuksen jälkeen...
22v Tuosta serkkusuhde on melko hämäränpeitossa minullekin, mitä nyt sivusta katsojana niin serkulle tulee pahamieli jos tyttöni ei oo siellä vähintään yhtä paljon kuin minun kanssani..
Hankalia kysymyksiä en osaa vastata onko hänelle tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi ihan itsensä mielestä. Luulisin nyt että ainakin jossakin määrin ainakin tarpeellinen ja tärkeä hän on minulle.
Sepä se, koska näillä serkuksilla ei ole koskaan ollut sitä "itsenäistä" elämää koska ovat olleet aina niin läheisiä ja tavanneet varmaan koko ikänsä näin usein mitä nytkin. Kysynpä tänään tytöltäni onko hänelle tärkeää tavata serkkuaan noin usein vai tekeekö sen vain hänen mielikseen jos sais vähän enempi selkeyttä koko touhuun. Mutta pari kommenttia lukeneena niin tää homma ei oo normaalia eli miestenkin logiikalla ymmärsin että kaikki ei oo ok.
Kuten tyttöni ja serkkuni yhdessä sanoovat miehet eivät vaan ymmärrä, mutta jos pari naista ymmärtää että tää homma ei oo ok niin ehkä sittenkin ymmärsin jotakin?
Olen nainen, 22vee myöskin, ja kuulostaa kyllä todella ihmeelliseltä. Mikähän käsitys tyttöystävälläsi on parisuhteesta? Jotenkin kuulosti tekstin perusteella/käytöksen perusteella, että hän olisi reilusti nuorempi kuin 22v. Ystävien, sukulaisten ym. auttaminen on tärkeää, mutta rajanveto siinäkin on oleellista.
Jotenkin kuulostaa kummallisesta symbioosilta tyttöystäväsi ja hänen serkkunsa suhde, jos serkku on vielä mustasukkainen/ei tykkää jos tyttöystäväsi viettää aikaa sinun seurassa. Heräähän nyt itsekin; kenen kanssa tyttöystäväsi seurustelee, sinun vai serkkunsa...?
Ei serkku enää ole mustasukkainen alkuaikoina oli ja siinä vaiheessa oli tosiaan pohdinnan alla kannattaako ryhtyä leikkiin ollenkaan kun juuri olin päässyt yli suhteesta jossa ex-tyttöystäväni kärsi masennuksesta...
Itse olen ollut tyttöystäväsi asemassa ja ollut läheisen turvana, kunnes pää meinasi räjähtää. Tyttöystäväsi tulee tuhoamaan tuolla menolla suhteensa sekä sinuun että serkkuunsa. MUTTA kuten en itsekään osannut tilanteessa toimia aiemmin järkevästi (kunnes aloin itkemään hysteerisesti ja tein lopun tästä hoitajan roolista), niin voin sanoa että lopun tekeminen tuosta tilanteesta on hyvin vaikeaa. Nimittäin tyttöystäväsi voi pelätä että hänen serkkunsa tappaa itsensä ja se on hänen syytään - nämä olivat ihan normaaleja ajatuksia minullakin ja estivät minua tekemästä mitään.
Kaikista helpointa olisi jos tyttöystäväsi ja hänen serkkunsa menisivät kahdestaan puhumaan ammattiauttajalle. Toivottavasti tilanne paranee pian! :)
Juttelin tyttöni kanssa ja sanoi, että hänen tekee myöskin mieli olla serkkunsa kanssa eikä voi olla oikein erossa kun ovat koko ikänsä olleet kuin siskoksia.. Silti havaitsin että ja varsinkin sen takia jos hänelle tulee paha mieli jos ovat pitkään "erossa"..
Mutta lupasi yrittää muuttaa tilannetta pikkuhiljaa että olisi vähemmän siellä. Sanoin suoraan että ei näin voi aina jatkua.
En kumminkaan vielä ainakaan sanonut että minusta rupeaa melkein tuntumaan että olet mieluummin serkkusisi perheen kanssa ennemmin kuin minun kanssani.
Mutta tosiaan jos tilanne on paranemaan päin koko ajan niin ei huolta, mutta jos serkkunsa masennus laukeaa uudestaan pahemmaksi ja tyttöni edelleen "asuu" hänen kanssaan ja serkku joka tapauksessa syyttää häntä kaikesta niin on ehkä pakko sanoa että en jaksa enää enkä sitä haluaisi tehdä :(