Kertokaa minulle hyvät ihmiset olenko aivan sekaisin kun tunteeni heittelee laidasta laitaan.
Erosin avomiehestäni noin 5 kuukautta sitten. Olimme yhdessä viisi vuotta, joista 4 vuotta asuimme yhdessä. Minä todella rakastin ja rakastan edelleenkin häntä. Eron syitä oli monia, suhde muuttui täysin kaverilliseksi loppuajasta, emme harrastaneet seksiä ollenkaan ja monet asiat vaivasivat.
Kun suhteemme oli "näivettynyt" ja minä yritin kaikkeni että saisimme suhteemme kuntoon, mutta ei auttanut.
Suhteessa oli paljon hyvää ja paljon huonoa, mutta silti rakastan tätä miestä todella paljon ja nyt olemme palaamassa yhteen ja ehkä ostamassa yhteistä omaa asuntoa.
Tunteeni heittelevät laidasta laitaan. Tuntuu etten halua olla ilman häntä ja me molemmat rakastamme toisiamme, mutta silti kun olemme taas yhdessä minua välillä ahdistaa. Onko kenelläkään kokemusta? Ei osaa elää eikä halua elää ilman, mutta kuitenkin jokin vaivaa. Enkö siis osaa olla mihinkään tyytyväinen?
Erosin avomiehestäni noin 5 kuukautta sitten. Olimme yhdessä viisi vuotta, joista 4 vuotta asuimme yhdessä. Minä todella rakastin ja rakastan edelleenkin häntä. Eron syitä oli monia, suhde muuttui täysin kaverilliseksi loppuajasta, emme harrastaneet seksiä ollenkaan ja monet asiat vaivasivat.
Kun suhteemme oli "näivettynyt" ja minä yritin kaikkeni että saisimme suhteemme kuntoon, mutta ei auttanut.
Suhteessa oli paljon hyvää ja paljon huonoa, mutta silti rakastan tätä miestä todella paljon ja nyt olemme palaamassa yhteen ja ehkä ostamassa yhteistä omaa asuntoa.
Tunteeni heittelevät laidasta laitaan. Tuntuu etten halua olla ilman häntä ja me molemmat rakastamme toisiamme, mutta silti kun olemme taas yhdessä minua välillä ahdistaa. Onko kenelläkään kokemusta? Ei osaa elää eikä halua elää ilman, mutta kuitenkin jokin vaivaa. Enkö siis osaa olla mihinkään tyytyväinen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä hän ei ole välttämättä oikea sinulle, mutta olet tullut vuosien saatossa riippuvaiseksi hänestä etkä osaa olla ilman häntä..
Sen verran kannattaa miettiä, että jos olette eronneet aiemmin sen takia, että ette ole enää "sitä", mitä ennen, niin älkää missään nimessä ostako yhteistä asuntoa.. Varsinkin jos pankilta haette lainaa asuntoon, sitoudutte tosi pitkään asiaan. jos yhtäkkiä, ennen 2 vuoden omistusta tuleekin sellanen olo, "että ei me ehkä sittenkään" ja myytte asunnon, siitä menee 29% varainsiirtoveroa myyntivoitosta, koska ette ole asuneet siinä 2 vuotta... Eli kannattaa ainakin parin vuoden päähän miettiä asiat ja muutenkin... kokeilin itse seilaamista X:n kanssa ja kaikki antoi ajan myötä periksi... Ollaan vieläkin hyviä ystäviä! Ei siis koskaan ostettu omaa, ostin yksin...
kirjoittamasi teksti olisi hyvin voinut olla minun kirjoittamaa. älkää missään nimessä ostako asuntoa nyt. kuulostaa siltä että suhteenne ei tule kestämään.
itse purin kihlauksen 4 v seurustelun jälkeen vajaa 2 vuotta sitten. alitajuisesti tiesin koko ajan että se mies ei ollut minua varten. erosta ei sitten käytännössä tullut mitään koska mies mienasi seota ja lähinnä säälistä ja myötätunnosta päädyin yrittämään uudestaan. ostettiin talo puolitoista vuotta sitten. molemmilla omat lainat. nyt olen masennuksen partaalla kun haluan päästä tästä pois. ei tämä toimi. ja hänelle pitäisi taas antaa mahdollisuus uuteen yritykseen.
todella hullua. en tiiä kuinka ikinä pääsen tästä pois. maailmassa on jotain paljon parempaa mulle odottamassa. tiedän sen. ei parisuhteen kuulu olla näin kaverillinen, seksitön (hän ei halua), kylmä.
kerran täällä vain eletään. ottais nyt vaan itseään niskasta kiinni ja jättäis taakseen ihmisen josta on pelkästään ajan saatossa tullu vähän riippuvaiseksi. ei muita tunteita.
en tiiä yhtään miten asuntoasia tässä tilanteessa järjestyy. tuntuu että olen taloudellisesti valmis ottaman vaikka vähän nenille kunhan vaan pääsen tästä pois!
miete tarkkaan mitä teet. mulle kävi näin.
aurinkoista kevättä.