Parhaat vuodet

Sattuipa jotenkin kummassa tulemaan inspiraatio kirjoittaa, joten päätinpä tällä kertaa kirjoittaa ihan julkisesti. Josko jotakin sattuisi kiinnostamaan jonkinlainen luettava, vaikka sitten ihan ajankuluksi.

Olen monesti miettinyt tätä, kun ihmiset puhuvat parhaista vuosistaan, jotka yleisesti tuntuvat olevan juuri niitä nuoruusvuosia. Itse olen nimittäin miettinyt, että loppujenlopuksi elämässä on paljonkin erilaisia saavuttamisen arvoisia "merkkipaaluja", joita kaikkia ei missään tapauksessa saavuteta nuoruudessa.

Tokihan nuoruus on ainutlaatuista aikaa, koska sitä voisi kuvata ns. itsensä etsimisen ajaksi. Nuoruudessa tapahtuu paljon erilaisia ja ainutlaatuisia kokeiluja ja muutenkin moni hieman vanhemmalle tavanomainen asia on uutta. Nuoruuteen kuuluu myös se tietty vapaus, esimerkiksi erilaiset yölliset seikkailut milloin missäkin, joko alkoholin vaikutuksen alaisena tai selvinpäin. Kukaan tai mikään ei liiemmin rajoita "aikuisen oikeudet" omaavan lapsen menoa. Tietyssä mielessähän nuori aikuinenkin on vielä lapsi, vaikkei hän sitä enää lain mittapuun mukaan tai ensinnäkään omasta mielestään ole. Nuoruuteenhan kuuluvat myös mm. ensimmäinen vakituinen työpaikka, ensirakkaus, ensimmäinen asunto, ensimmäinen auto, ensimmäinen lapsi ja tietenkin vielä mahdollisesti myös häät ja puolison kanssa yhteen muuttaminen.

Silti samankaltaisia "mittapuita" ja uusia asioita lyötyy vielä paljon myös vanhemmankin ihmisen elämästä. Yleensä lapset muuttavat pois kotoa vanhempien ollessa jo hieman vanhempia, myös urakehitys mahdollisesti jatkuu ja jo siihen sisältyy monia uusia asioita ja onnistumisia. Yleensä mahdolliset velat saadaan maksettua pois vanhemmalla iällä, jolloin rahaa rupeaa jäämään käytettävksi aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä mahdollistaakin jo monenlaisia asioita. Lisäksi myös eläkkeelle jääminen on ehdottomasti yksi hyvin tärkeä mittapuu, kuten myös mahdolliset lapsenlapset.

Toisaalta kukaan ei ole koskaan antanut tarkkaa, eikä varsinkaan minun mielestäni käypää määritystä siitä mihin nuoruus sitten lopulta päättyy. Missä vaiheessa ihmisestä sitten tulee "vanha". Luulen, ettei tarkkaa määritystä koskaan voisi ollakaan, sillä kaikilla ihmisillä on tälle oma määritelmänsä. Joidenkin mielestä nuoruusajat loppuvat siihen, kun mennään naimisiin, toiset taas saattavat ajatella ohittaneensa nuoruuden jonkin tietyn iän saavutettuaan. Tokihan on myönnettävä se tosiseikka, että esimerkiksi 40-vuotias, ei missään tapauksessa enää elä nuoruusvuosiaan. Mielestäni "nuoruus" on kuitenkin loppujenlopuksi varsin suhteellinen käsite.

Olen myös joskus miettinyt, että mahtaisikohan menneiden haikaileminen kuulua ihmisluontoon. Elän itse tällä hetkellä nuoruusvuosiani, sillä olen hieman alle 20-vuotias. Silti haikailen välillä itsekin takaisin menneeseen. Jotkin osat menneisyydestä vaan tuntuvat olleen sitä elämän parasta aikaa. Olen myös huomannut, että aivan tavanomaiseltakin tuntuva osa elämästä saattaakin tuntua parin vuoden päästä muisteltuna varsin mukavalta ajalta ja siihen palaisi mielellään takaisin, vaikkei mitään radikaaleja muutoksia olisikaan tapahtunut millään osa-alueella. Tähän voitaneenkin soveltaa sanontaa: "Aika kultaa muistot".

Monesti sanotaan, että pitäisi osata nauttia nykyhetkestä, mutta se on oikeastaan mahdotonta, sillä juuri tämä nykyhetki on monesti sitä mitä tavanomaisempaa aikaa, eikä se tunnu millään tavalla ihmeelliseltä, vaan aivan normaalilta elämältä. Uskallan kuitekin sanoa, että taas parin vuoden kuluttua haluaisin palata takaisin tähän aikaan.

Itse olen varsin varma siitä, että vanhempana tulen haikailemaan takaisin näihin tällä hetkellä kuluviin nuoruusvuosiini ja muistelemaan niitä moneen otteeseen. Täytynee siis yrittää nauttia elämästä tässä ja nyt. Asiat ovat minun kannaltani jopa varsin hyvin, minulla on oma kaveriporukka, jonka kanssa vietän aikaa useamman tunnin päivittäin. Perheessäni asiat ovat hyvin, eikä mitään ongelmia tunnu olevan millään muullakaan osa-alueella. Silti elämästä ei aina osaa nauttia, sillä kaikkeen tottuu ja kyllästyy, ainakin hetkellisesti. Juurikin tällaiset tuumaustuokiot, kuten tämän tekstin kirjoittaminen saavat myös hieman arkisemmatkin asiat tuntuvaan arvokkailta.

Tahdon vielä lopuksi sanoa kaikille, että nauttikaa tästä hetkestä ja ajasta täysin siemauksin. Toki menneisyyttäkin saa ja pitääkin muistella, kunhan ei jää elämään siinä! Toivottavasti tämä tekstini aiheutti jonkinlaisia ajatuksia itse kussakin lukijassa ja sai lukijan ajan kulumaan hieman nopeammin, mikäli hänellä oli tekemisenpuutetta. Sana on vapaa ja olisi mukavakin, jos tekstini herättäisi keskustelua. Toki kommenttejakin saa antaa, mutta en kuitenkaan lupaa, että palaan niitä koskaan lukemaan, sillä kirjoitin tämän tekstin lähinnä yllättäen tulleen inspiraation vuoksi.