Yli kymmenen vuotta olen jaksanut yrittää, mutta nyt alkaa olla puhti poissa. Kumppanini on muuten mukava nainen ja tulemme toimeen kivasti, mutta helliminen, halailu, suukottelu ja rakkauden osoittaminen millään muotoa tuntuu olevan vaikea asia. Paljonkin olen miettinyt, että mikä minussa on vikana kun en sytytä häntä. Mielestäni olen kokeillut aikatavalla kaikkea, kuten vienyt hänet tapahtumiin, matkoille, kylpylöihin jne. Tehnyt kotitöitä, tiskannut, luutunnut, pessyt pyykkiä ja hänen mielestään teen jopa hyvää ruokaa ja siksi kokkaankin usein. Samoin olen hakenut viritystä erotiikkaan niin alan liikkeistä kuin tekemällä vuoteessa "kaikki mahdolliset temput". Lahjani ja tuliaiseni päätyvät useimmiten kauniin kiitoksen saattelemana käyttämättömien tavaroiden tai vaatteiden jne joukkoon.
En silti ole mikään nössykkä, eli en ole hänen siivoojansa ja palveliansa vaan pidän oman pääni tarpeellisessa määrin. Samoin myös miesten hommat hoituu ja niin koti, auto kuin vene yms kalusto tulee rempattua.
En ole myöskään kaljamaha, vaan urheilun ja terveellisen ruokavalion kautta pidän itseäni aika napakassa kunnossa. En haise ja pidän itseni siistinä niin kotona kuin muuallakin :-)
Kaiken pitäisi olla kunnossa. Talous, terveys, tavat ja aloitteellisuutta roppakaupalla, niin rakkauteen ja rakasteluun kuin kaikkeen muuhunkin toimintaan.
Mutta miksi? Miksi päivät seuraavat toisiaan ja joskus menee viikko - kaksi - kolmekin ettei lempi leimahda. Voiko jollekin oikeasti riittää näin vähäinen vai onko tunnepuolella jotain vinksallaan. Olen toki tarjonnut mahdollisuutta että kävisimme yhdessä tai erikseen ammattiauttajan luona keskustelemassa, mutta yllätys yllätys sitä ei ole tapahtunut.
Joskus eroakin on vilauteltu keskusteluissa, mutta haluaisin pitää niin itsellä kuin lapsillanikin ehjän kokonaisuuden. Ja sitäpaitsi mikä takaa sen, että elämä paranee eroamalla, varsinkin kun rakkauden ja hellyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on niin kova?
Silloin tällöin joku kiva nainen on kiinnostunut minusta ja olen antanut tilanteen mennä aika pitkälle, mutta en kuitenkaan liian pitkälle. Eli viehätysvoimaakin tuntuu olevan, mutta se ei vain pure "tarpeeksi" kotona.
Onko kellään kokemuksia kahden naisen tai ns vaimo rakastajatar elämästä. Auttaako se pitämään suhteen kasassa vai onko se vain laastaria tai muuttuuko se joksikin vielä huonommaksi?
Joskus toivon, että onni ja rakkaus iskisi sellaisella voimalla elämäni naisen muodossa, että voisin pakahtua onnesta ja antaa hänelle kaiken sen vastarakkauden joka saisi hänen sydämmensä ja mielensä täyttymään siitä uskomattomasta lämmöstä joka sellaisesta väistämättä seuraa.
Tule Amor ja ammu rakkauden nuolesi sydämeeni. Jos ammut sen nykyisen rakkaani puolesta olen toki ikionnellinen jos onni viimeinkin avautuu välillemme. Mutta jos ammutkin sen jonkun minulle vielä tuntemattoman puolesta, niin lupaan antaa sinulle mahdollisuuden onnistua ja kuuntelen sydäntäni.
En silti ole mikään nössykkä, eli en ole hänen siivoojansa ja palveliansa vaan pidän oman pääni tarpeellisessa määrin. Samoin myös miesten hommat hoituu ja niin koti, auto kuin vene yms kalusto tulee rempattua.
En ole myöskään kaljamaha, vaan urheilun ja terveellisen ruokavalion kautta pidän itseäni aika napakassa kunnossa. En haise ja pidän itseni siistinä niin kotona kuin muuallakin :-)
Kaiken pitäisi olla kunnossa. Talous, terveys, tavat ja aloitteellisuutta roppakaupalla, niin rakkauteen ja rakasteluun kuin kaikkeen muuhunkin toimintaan.
Mutta miksi? Miksi päivät seuraavat toisiaan ja joskus menee viikko - kaksi - kolmekin ettei lempi leimahda. Voiko jollekin oikeasti riittää näin vähäinen vai onko tunnepuolella jotain vinksallaan. Olen toki tarjonnut mahdollisuutta että kävisimme yhdessä tai erikseen ammattiauttajan luona keskustelemassa, mutta yllätys yllätys sitä ei ole tapahtunut.
Joskus eroakin on vilauteltu keskusteluissa, mutta haluaisin pitää niin itsellä kuin lapsillanikin ehjän kokonaisuuden. Ja sitäpaitsi mikä takaa sen, että elämä paranee eroamalla, varsinkin kun rakkauden ja hellyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on niin kova?
Silloin tällöin joku kiva nainen on kiinnostunut minusta ja olen antanut tilanteen mennä aika pitkälle, mutta en kuitenkaan liian pitkälle. Eli viehätysvoimaakin tuntuu olevan, mutta se ei vain pure "tarpeeksi" kotona.
Onko kellään kokemuksia kahden naisen tai ns vaimo rakastajatar elämästä. Auttaako se pitämään suhteen kasassa vai onko se vain laastaria tai muuttuuko se joksikin vielä huonommaksi?
Joskus toivon, että onni ja rakkaus iskisi sellaisella voimalla elämäni naisen muodossa, että voisin pakahtua onnesta ja antaa hänelle kaiken sen vastarakkauden joka saisi hänen sydämmensä ja mielensä täyttymään siitä uskomattomasta lämmöstä joka sellaisesta väistämättä seuraa.
Tule Amor ja ammu rakkauden nuolesi sydämeeni. Jos ammut sen nykyisen rakkaani puolesta olen toki ikionnellinen jos onni viimeinkin avautuu välillemme. Mutta jos ammutkin sen jonkun minulle vielä tuntemattoman puolesta, niin lupaan antaa sinulle mahdollisuuden onnistua ja kuuntelen sydäntäni.
Vastaukset 35
Vanhimmat
jamassa! Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, et älä missään nimessä hanki toista naista! On muuten aikaa myöten todella kuluttavaa, se kaikkinainen valehtelu ja salailu!! Ettei sun vaimollas olis toinen mies?? Keskustelkaa asioista ja jos ei sieltä kautta ala asiat selkiytyä, niin erokin on parempi ratkaisu kaikkien kannalta ja lähtö puhtaalta pöydältä, kuin pettäminen!! Vaikka ero kipeää tekeekin, niin siitä selviää!!
Siis tuntuu ainakin, että kaikkesi olet koittanut tehdä, mutta oletkos kenties tehnyt jo liikaakin. Tarkoitan vaan, että vaimosi on ehkä jo niin tottuntu siihen touhuilemiseesi.
Kerroit myös hankkineesi kaikkea kivaa makuuhuone-elämäänkin ja kauniin kiitoksen saanut, mutta ei vaan ole tulleet käyttöön. Tässä ajattelen, että et ainakaan ole haukkuja saanut, mutta vaivaisiko vaimoasi ujous käyttää niitä ostoksia. Oletteko koskaan keskustelleet noista seksuaalisista fantasioista? Aina ne ei välttämättä ole edes toteutettavia eikä tarvi edes toteuttaa, mutta kummasti se kiihottaa jos niistä puhuukin.
Teidän ikänne ja lasten iät eivät kirjoituksessasi tulleet ilmi, eikä sekään, että onko vaimosi ollut aikaisemmin "peto pedissä" ja osoittanut rakkauttaan muutenkin. Syökö vaimo e-pillereitä? Joillakin nekin voivat aiheuttaa haluttomuutta. Entä eihän vaimollesi ole vaan tullut sellainen luulo, että aina kun halisit ja suukottelisit, niin sen tarkoitus on johdattaa seksiin?
Vieraisiin älä mene, vaan ellei mikään juttelu ja muukaan enää auta, niin eroa ensin ja elä yksin kunnes tiedät olevasi täysin irti edellisestä. No, jokainen me ollaan omia yksilöitä ja asiat etenee eri tahtiin. Joku voi olla valmis heti uuteen suhteeseen, kun taas joillakin se voi viedä vuosiakin.
Joo, e-pillerit olemme vaihtaneet hormonikierukkaan, mutta kierukan vaikutusta en tiedä.
Käyttämättä jääneillä ostoksilla tarkoitin lähinnä muuta kuin sexi osastoa, eli esimerkiksi niinkin tavallinen asia kuin joku kaunis saippua, t-paita tai käsilaukku.
Vuode-elämän lisätarvikkeet on tulleet testatuksi noin kerran ja olen kyllä saanut vietyä hänet itsensä valitsemaan liikkeeseen josko jotain mieleistä löytyisi. Eli en tietenkään tyrkytä vain omaa mielipidettäni vaan kuuntelen avoimesti josko jokin kiinnostaisi.
mieleeni: Syökö vaimosi e-pillereitä? Voisitteko luopua pillereistä ja käyttää esim. kumia? Itse en voisi edes ajatella pillereiden syöntiä, olen päälle 30 ja aina on ehkäisyt hoidettu muulla tavalla enkä koskaan ole potenut haluttomuutta. Jos vaimosi syö e-pillereitä, kannattaisi harkita pillereiden lopettamista. Gynegologilta (myös apteekista) saa tietoa vaihtoehtoisista menetelmistä. Tsemppiä.
...voi olla teidän pitkä suhde. Toisinsanoen kumppanisi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi hamaan loppuun asti, mutta "kipinä" on sammunut ja vaihtunut turvalliseksi kumppanuudeksi eikä hän halua enempää. Se ei välttämättä liity mitenkään sinuun tai siihen kuinka haluttava olet. Minkälaista elämänne oli alkuaikoina? Jokainen muistaa ensihuuman ja sen ihanat seuraukset...mutta pitkässä suhteessa ei vaan välttämättä ole samanlaista huumaa. Ei syyn tarvitse olla toisessa miehessä. Ja viimeinen asia mitä kannattaa harkita on toinen nainen!! Kysy mieluummin suoraan emännältäsi missä mättää, ja kerro mitä kaipaat, ja jos et pysty elämään tällaisessa suhteessa sano se, ja eroa reilusti. Pettäminen kostautuu ja ankarasti!
ikää meillä on hieman yli 40v ja suhdetta takana noin 15v.
Kipinä "siihen" on ollut aika himmeä, ei nyt ehkä ihan hiillos, mutta ehkä kynttilän liekki.
Toista miestä epäili joku muukin, niin minäkin ja aina välillä epäilys nostaa päätään, mutta pohjimmiltani uskon ettei sellaista ole.
Eroa tunnutaan tarjoavan mieluummin kuin sivusuhdetta. Ja eroa tarjotaan vielä aika helposti. Pistää miettimään, varsinkin kun kuten kerroin välillä on mieltä hivellyt kun joku kaunis nuori nainen on pyrkinyt vahvasti kainaloon.
paljon jäi sanomatta vaikka pitkän rimpsun kirjoitin. No jokatapauksessa minulla on yksi ero takana ja vielä 17 vuoden jälkeen muistan ja tunnen miten se kirvelee ja tiedän että siitä selviää.
Älä ymmärrä väärin, tiedän tehneeni oikein enkä haikaile suhteen lämmittämistä.
Mutta nyt ero olisi jo ihan toinen juttu. Lapset haluaisin pitää itselläni ja niin myös tämän kodin. Omaisuus olisi riideltävä (vai olisiko se sovittavissa...) ja elämää pitäisi pyörittää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Lasten hoidot, ukit, mummit, ystävät,,,,,,,
Ja tietysti se perussyy kaikkeen - Rakkauden ja Rakastelun kaipuu. Ei sinällään ainakaan hetkeen paranisi vaan pahenisi ja uuden suhteen löytäminen ja rakentaminen vaatisi oman aikansa. TOKI se voisi olla erittäin mielenkiintoista ja antoisaa sekä toisi väriä elämään.
Kyllä elämä on mielenkiintoista :-) eli jaksanpa hymyillä ja lähden viemään kaksi maailman parasta pientä poikaa viikonlopuksi laskettelemaan. Ja toki puolisonkin sain houkuteltua mukaan
Puhut samoista ongelmista mitkä on meilläkin, en tosin ole vakavisani ajatellut sivusuhdetta koskaan. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään. Itse olen tullut siihen tulokseen, kun vaimoni on avioerolapsi ja isää ei ole koskaan ollut. Tapasi sen vasta kolmikymppisenä.
Tunne-elämä on jäänyt paitsi jotain, onko se miehen osoittamaa rakkautta ja hellyyttä, sitä mitä ei vanhempanakaan osaa kaivata, pelkästään vierastaa.
Se on rasittavaa yrittää kaikin tavoin miellyttää saamatta kuitenkaan mitään. Meillä sävähdytti hetkeksi matka etelän pikkusaarelle ja saimme omistautua vain toisillemme koko viikon.
Mutta sitten arki astui taas kuvaan.
Hei vaan miehet, ainakin mä ajattelin, että kaikki kirjoittajat olivat miehiä. Olipa näin naisena ihana huomata, miten perillä te miehet olette kaikista meidän naisten asioista esim ehkäissypillereiden vaikutuksista ym. sellaisesta. Oma mies ei ymmärrä tälläisistä mitään, niin on tavattoman ihanaa huomata, että toisenlaisiakin on olemassa. Naisena sanoisin, että jokaikisessä parisuhteessa täytyisi puhua ja taas puhua, siis ihan kaikesta, toiveista ja haluista ja ihan kaikesta mitä elämään mahtuu, sillä jos ei puhu, voi käydä niin, ettei se toinen koskan oikein edes tiedä, mitä toinen haluaa. puhukaa siis ja myös kuunnnelkaa mitä se toinenkin puhuu. mukavaa kesän odottelua. t. alppilasta lähtöisin
Kyllä kiitos, nais mielipiteet ovat oikein tervetulleita.
Ja kyllä olemme puhuneet asiasta. Välillä ihan tuskastumiseen asti, jolloin on ollut pakko jättää puhuminen jottei puoliso kulu puhki.
Varmasti kymmeniä kertoja olen yrittänyt kysyä mikä miellyttäisi, kiihottaisi tai haluttaisi. Vaan vastausta ei ole.
Toki puhumme joka päivä kaikesta muusta elämään kuuluvasta, eli mykkäkoulua emme ole viettäneet. Mikä on eriomaisen tärkeä asia.
Kiitos ja mukavaa kevättä kaikille
Joo mutta meilläpä tuo rouva ei halua puhua vaan minä olen sitten 4 lapsen isänä joutunut yksinpuhelemaan ja nyt ei sitten enää jaksa eikä suoraan sanottuna kiinnosta paskan vertaa tuo emännän puhumattomuus. olen yrittänyt kaikkea mutta ei ja sitten kun puhun vaikka kauppa reissulla ollessa tai pojan lätkätreeneissä jonkun naisen kanssa niin nousee kauhea "mekkala". No nyt oon sitten itsekseni miettinyt ja todennut että kun nuorin poikani täyttää 18 niin sitten minä heivaan eukon pihalle jos ei ala siihen mennessä puhumaan kanssani. mutta kaikille lukijoille erittäin hyvää kevättä ja todellakin puhukaa asioista ollessanne parisuhteessa. Terveisin Toimitusjohtaja
Teillä on vaan yksinkertaisesti erilaiset tarpeet tämän asian suhteen. Ei se sinusta johdu. Olisipa naisesikenen tahansa miehen kanssa hän olisi aivan samanlainen. Miten tärkeä vaimosi on sinulle? Miten tärkeää hellyys, rakkaus ja rakastelu on sinulle? Nämä asiat vaakakuppiin, niin tiedät mitä tehdä.
Avovaimo siis...
Tästä lienee pitkälti kysymys, mutta kysymys joka siitä seuraa on, että voiko toisen saada avautumaan, unelmoimaan, fantasioimaan, rakastumaan, haluamaan?
Jos haluamisesta voi pidättyä voiko joku asia, teko, terapia,,,,,joku,,,,,, laukaista tilanteen siihen suuntaan, että halu lisääntyisi?
Mainitsemiesi asioiden tärkeyspuntari alkaa olla ns. veitsen terällä ja kaatumassa hellyyden, rakkauden ja rakastelun puolelle. Ei sillä, kyllä 15 vuotta yhteistä elämää on opettanut myös hänen hyvät puolensa
siltä että on vain ajan kysymys milloin aamorin nuoli osuu sinuun.Eikä siihen mene kauaa. Niin paljon olet ajatustyötä tehnyt ja koska olet mies et ehkä pyörittele eron vaihtoehtoa vuosikausia päässäsi kuten minä naisena tein. Mutta siis, ero mieluummin kuin rakastajatar. Mutta jos et siihen ryhdy, tulet kohta rakastumaan.... niin se menee...
Eiköhän se että kokee toisen rakkauden ole kuitenkin hirmu tärkeä meille kaikille. Mielestäni seksuaalisuus kuuluu ehdottomasti parisuhteen rakkauteen.
Ensin ajattelin, että turha vaiva, tuskin kumppanisi siitä muuttuu. Mutta sitten muistin tv-ohjelman, joka käsitteli tätä aihetta. Varsin populaarinen mutta toimiva pläjäys subbarin myöhäisillassa joskus vuosi sitten. Siinä pariskunnat sai psyykkausta ja toimintaohjeita seksiterapeuteilla ja tuloksia näytti tosiaan syntyvän. Mutta siinä pointti oli se, että kumpikin oli täysillä mukana.
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että sinä olet tehnyt kaikkesi saadaksesi puolisosi innostumaan. Mutta se ei auta, jos puolisosi ei tajua asian tärkeyttä ja ei ole ollut täysillä mukana. Olet yrittänyt hyvällä kannustamalla ja ehdottamalla. Minusta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kertoa puolisollesi, miltä sinusta todella tuntuu. Että rakastat, mutta et ole varma voitko elää tässä suhteessa loppuelämääsi, että et tiedä, voitko elää ilman kaipaamisiasi asiota. Sinun on saatava kumppanisi ymmärtämään tilanteen vakavuus - vasta sitten hän voi tehdä ITSE valinnan: joko yrittää vaikuttaa tilanteeseen (saada itseään innostumaan hellyydestä, rakastelusta ym) tai hyväksyä, että hän todennäköisesti menettää sinut. Vain tällä tavalla puolisosi olisi myös itse täysillä mukana, tietäessään mitä voi menettää.
Jos puolisosi tajuaa tilanteen vakavuuden ja haluaa myös itse muutosta, teidän kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti yhteyttä alan ammatilaisiin. Täältä löytyi esimerkiksi yhteystietoja.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveyseksuaaliterapias//
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterapia/
Ensinnäkin, me kuulemme tässä ainoastaan sinun versiosi tapahtuneesta, emme vaimosi näkemyksiä.
Minun tárinani on seuraava. Olin nuori, mielettömän rakastunut mieheeni ja hän arvosteli ulkonäköäni. Sanoi loukkaavia asioita, mutta suhteeemme jatkui koska olin niin rakastunut. Mies siis arvosteli minua sellaisella tavalla, joka loukkasi ja joka musersi itsetuntoni. Seksielämämme oli aktiivista eikä tuo loukkaus silloin vaikuttanut asiaan.
Eräänä päivänä en enää halunnut miestäni seksuaalisesti. Ehkä ne loukkaukset suhteen alkuaikoina muistuivat mieleeni tai jotain muuta tapahtui, lakkasin olemasta rakastunut ja seksihaluni menivät.
Erosin ja nyt elän suhteessa mieheen, joka ei arvostele ulkonäköäni. Hänelle olen ollut kaunis, arvokas ja ainutlaatuinen jo 10 vuotta.
Eli joskus näinkin voi käydä.
Kiitos mielipiteistäsi sekä linkistä.
Syvimmät tunnot tuli sitten kerrottua eilen kun ns täydellisen ihana päivä painui iltaan - naisten päivän ruusut, shampanjat, ulkoilut, illalliset jne jne jne,,,, tuska, ahdistus tai mitä se nyt sitten onkin tuli lausuttua ääneen
Miksiköhän tätäkin tänne kirjoitan ? ? ?
No päätin kuitenkin lyödä tilanteen jumiin omalta puoleltani. Eli en aio antautua rakasteluun pitkäääääään aikaan. Tosin tiedän, että olen aika heikoilla jos rakkaani yrittää :-)
Mutta katsotaan hiukan aikaa miten tästä eteenpäin
Mietin, että teidän kohdalla voi olla ongelmana myös se, että kumppanisi välttelee hellyyttä, suukottelua, halimista ym. sen takia, että yhdistää sen automaattisesti seksiin - tai siis siihen, että pitäisi harrastaa seksiä.
Ehkä teidän pitäisi unohtaa seksi hetkeksi kokonaan ja aloittaa alkeista. Jos tekisitte diilin, ei seksiä vain hellyyttä (esim. pariksi viikoksi). Näin nämä kaksi asiaa erottuisi selkeästi toisistaan. Kun sitten tuo hellyys puoli tulisi kuntoon (mahdollisesti) niin tilanne makuukammarinkin puolella voisi laueta
karseeta kuulla että elämä voi jollakin olla tällaista. Pidä perheesi ja V K tai sitten IUN tai osta seksiä. Mitään noista en suosittele. Aika pahalta vaan kuulostaa. Jos olet 40-kymppinen niin eihän tuota auvoista perhe-elämää ole jäljella kuin keskimäärin 30 vuotta. Mieti vähän.
mitäköhän V K ja IUN mahtaa tarkoittaa?
Seksin ostaminen ei oikein kiinnosta, mutta ehkäpä joskus annan houkutukselle periksi enkä jarruttele vaan katson mihin se vie,,,,,hhmmm,,,,
ennusteesi mukaan eläisin siis yli 70 vuotiaaksi, mikä on aika hyvä ennuste :-)
Ja kun elämässä olen nähnyt että aina kaikki jollain tavalla muuttuu, niin jotain muutosta tapahtuu tässäkin asiassa. Ja kaipa sitten auttelen kohtaloa hieman.
minun aikaisemmin laittamaan viestiin...
amor nuolensa kanssa saa sinut rakastumaan tietysti naiseen jolla on samankaltaiset lipidot kanssasi...
Olen pahoillani sinun puolestasi ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen itse kysellyt samaa omassa suhteessani, koska minusta tuntuu ettei miesystäväni osaa arvostaa eikä ottaa vastaan mitä hänelle haluaisin antaa.Onko mahdollista että hänellä olisi joku muu ihminen tai oletteko jutelleet asiasta? En osaa muotoilla viestiäni niin kuin sen tarkoitan, mutta naisena kärsin ihan samasta ongelmasta.
olemme keskustelleet asiasta kait liikaakin (olenkohan aika tyhmä kun avaan suuni aina uudelleen)
Viimeisimmät kommentit häneltä ovat aika tarkastikin seuraavanlaisia;
- aina kun menee pitempi aika ettemme rakastele, niin sinusta (siis minusta) tulee tuollainen (olen loukkaantunut) ja sitten me taas puhutaan tästä eikä mikään muutu. Mutta heti kun saat seksiä (ja rakkautta minun mielestä), niin taas on kaikki okei (niin on, myönnän)
- mikä siinä rakastelussa on niin ihmeellisen ihanaa, että siitä kaikki vouhottaa (selvitettäköön sen verran, että AINA pidän huolen siitä että kumppanini saa orgasminsa ja AINA ennen minua,,,,,että en kyllä osaa siitä ihanampaa tehdä,,,,,,,)
Mariel, en ole varma kumpi ongelmasi on, siis etkö pysty antamaan toiselle vai etkö itse saa vastarakkautta ja rakastelua?
No keskustelu ei kuitenkaan tunnnu tuovan muutosta asiaamme, joten sitä voin suositella mutta epäilen tuloksia. Toisaalla tässä ketjussa joku kehottikin nostamaan panoksia ja se on tehty ja seurauksia odotellaan (tyyliin, Rakastan sinua ja haluan olla kanssasi, mutta minun on vaikea olla enkä oikein jaksa,,,,,)
Sä olet ehken liian kiltti. Tietysti ollaan tässä kuultu vain sinun näkemys asiasta, mutta jos minulla olisi noin mukava mies niin alkaisin käyttää sitä kynnysmattona. Ota itsellesi salarakas vakipano hyvällä omallatunnolla, olet varmasti tarpeeksi jo yrittänyt miellyttää naistasi. Asiallista tietysti olisi, jos ensin mainitset tästä naisellesi, että tarvitset enemmän rakkautta ja seksiä. Itse en voisi kuvitella eläväni suhteessa, jossa ei olisi paljon kaikenlaista läheisyyttä, seksiä, välittämistä ja huomioimista.
Olemme 30-pari ja olleet yhdessä kohta 2 vuotta. Aluksi mieheni oli hyperinnokas seksiin, saatettiin touhuta monta kertaa päivässä. Tätä jatkui aina viime syksyyn saakka, jolloin ostimme uuden asunnon yms hieman stressaavaa. Seksi siis loppui kuin seinään! Ajattelin että se vaan nyt johtuu tästä nimenomaisesta stressistä tai jostain. Muuten mieheni on kiltti, auttavainen yms.
Sitten sain tietää olevani raskaana ja olen TODELLA onnellinen asiasta. Mieheni suhtautuu viileämmin asiaan, vaikka lapsi olikin toivottu. Ei seksiä senkään vertaa.. Ja tämän uutisen jälkeen hellyyskin loppui! Kyse ei ole siitä, että olisin lihonut tms; päinvastoin laihduin alkuraskaudesta 10 kg. Nyt vasta 5:llä kuulla alkaa vatsa näkyä.
Mies alkoi viihtymään useita tunteja yössä tietokoneella ja yllätinkin muutaman kerran mieheni pornosivuilta vahingossa, joka tietenkin loukkasi paljon, koska itse olen seksin puutteessa, enkä siis kelpaa hänelle. Aloitteen teosta ei ole pulaa; hän on jopa sanonut että ahdistuu mun vonkaamisesta :( Ja puhumisesta asian tiimoilta myös...
Olen kaunis ja muodokas nainen ja miehet ovat aina olleet kiinnostuneita minusta. Siksi varsinkin ihmettelen tätä "uutta" käytöstä. Nyt kun mieheni joskus muutaman/usean viinilasillisen jälkeen yrittää seksiä, niin tuntuu että se on jotenkin väkinäistä. Ei oikein tahdo pysyä juhlakunnossa tai ainakin on tosi rynkytyksen takana, että saavuttaa loppuhuipennuksensa.
Joten kyllä sitä miehetkin osaa ja mielipiteitä tahtoisin tähän pitkään tarinaani!!
Totta, ollaan kuultu näkemyksiä vain minun kertomana. Mutta mitenkähän järkevää mahtaisi olla osoittaa juuri hänelle juuri tämä keskustelu ja kertoa että se olen minä joka keskustelee meistä.... Tämä varsinkin kun EN VIELÄ halua erota
Oletteko naiset sitä mieltä, että todella liika kiltteys latistaisi fiilikset, häivyttäisi rakastumisen ja tekisi rakastelusta jotain sellaista ettei sitä enää haluaisi?
Että hiiteen ne kynttilät ja hellimiset sekä tilalle hiukan riuskempi rutistus ja meillä rakastellaan halusit tai et...... En usko!
Rakastajatar on paljon mielenkiintoisempi ajatus ja siksi kysyinkin jo viestiketjun alussa ajatuksia ja kokemuksia,,,,hmmm,,, Mutta siihen tarvitaan se salarakas ja mistäs niitä saa ;-?
kuten sinulla erittäin fiksulla miehellä on kokemusta jo erosta, niin en minäkään sitä suosittele. Kuten en salarakastakaan. Olettaisin, että se vaan pahentaa kotielämää huonon omantunnon ja vieraan odottelun myötä.
Harmittaa ihan puolestasi tuo tilanne. Jos minä saisin tuollaisen miehen, niin olisinpa tyytyväinen. Mutta minulla onkin ikävä mies joka harrastaa salarakkaita..... vaikka kotonakin seksi on fantastista molempien mielestä.
Hmmm... taitaa olla hieman asian kaunistelua sanoa ainoastaan "etten oikein jaksa". Kumppanisi ei tuon perusteella todellakaan tajua asian vakavuutta. Olet ilmeisesti äärimmäisen huomaavainen ja ajattelevainen mies, etkä halua loukata - MUTTA on todella paljon loukkaavampaa hankkia rakastaja kumppanisi selän takana, kuin antaa hänelle mahdollisuus tajuta asian vakavuus ja tehdä jotain asialle. Sinuna, sen sijaan, että hankkisin rakastajan, kertoisin kumppanilleni, että kärsin tästä tilanteesta niin paljon, että harkitsen A) eroa B)rakastajan hankkimista. Tällä hetkellä viestit hänelle ainoastaan olevasi harmissasi rakastelun puutteesta, mutta tyytyväsi tilanteeseen. Kumppanisi ei siis tarvitse vaivautua muuttumaan, ei hänen tarvitse!!! Varsinkin kun palkitset häntä jatkuvasti joka tapauksessa kynttiläillallisilla ja romantiikalla!!
ei sitten ymmärrä hyvän päälle se sinun mies. Jos meillä olisi seksi fantastista molempien mielestä, niin ymmärtäisin kyllä pitää TODELLA hyvänä ja hemmotella enemmänkin. Enkä todellakaan katselisi muiden perään (no okei en osaisi olla katselematta, kun naiset on niiiin kauniita, mutta ymmärtänet, että pitäisin kiinni omasta enkä sotkeutuisi muihin)
Vaikka itse kärsinkin seksin vähyydestä, niin sinulla olisi todellakin aihetta "pihdata" tai laittaa miehesi muutoin aisoihin
Olet NIIN oikeassa minun mielestä. Rakastajattaren kanssa touhuaminen varmasti vaivaisi t-o-d-e-l-l-a minuakin enkä tiedä miten sen osaisin käsitellä.
Mutta kiitos muutamien keskustelujen kerroin kyllä tässä iltana muutamana sekä vaihtoehtosi A;n että B;n ja vielä jonkun muunkin kuten sen, että hakeutuisimme yhdessä tai erikseen kokeilemaan esim seksuaaliterapiaa, jotta tietäisimme missä mennään ja miten päästään eteenpäin vai olemmeko tiemme päässä.
en kyllä pysty käsittämään miehesi käytöstä, mutta jostain Sofian sohvalta Iltalehdessä tms olen ehkä lukenut jotain sen suuntaista, että mies voisi mahdollisesti tilanteen konkretisoituessa mennä ns, puihin kun tajuaa että "tässäkö se minun villi nuoruuteni nyt oli". En kyllä puolustele miestäsi millään lailla.
Minun mieleni maailmassa teidän asioiden pitäisi olla juuri erinomaisella tolalla. Rakastava halukas puoliso, uusi koti ja lapsi tulossa.
Tietokoneella käyn minäkin ja aika useinkin. Samoin pornosivuja tulee katseltua, mutta vaikka se on jotenkin kiihottavaakin niin on se myös itseni kiusaamista = halu nousee, mutta mihin sen purkaisin......arrrrrggghhhhh. No niin tässäpä muuan syy miksi olen pompsahtanut tänne asiakeskusteluihin.
No jos asiat on kohdallaan, niin kaitpa miehesi edes nettiä selattuaan on kiinnostuneempi myös yhteisestä lemmestä ja saat siitä sitä kautta jotain irti myös parisuhteeseenne - toivon
niin no, ammattiauttaja kait sen voisi käsitellä niinkuin muutkin traumat, mutta kysynpä kuitenkin
Hänetär on joutunut pienenä kuuntelemaan ns yläsängystä kun vanhemmat ovat touhunneet alavuoteella,,,,,,,, milloin hiljempaa ja milloin päissään äänekkäämmin....
Minulla ei ole vastaavia kokemuksia itselläni, joten en tiedä miltä se tuntuisi, mutta epäilen varsin oudolta,,,,,
Muilla kokemuksia vanhempiensa touhujen kuuntelemisesta ja meneekö siitä omat halut myöhemmin täysin juntturiin???
Meillä se olen minä joka ei halua seksiä. Olen nainen.
En ole koskaan ollut mikään aktiivinen sen suhteen. Vuosien myötä asia on jäänyt aina vaan vähemmälle. Ymmärrän miltä miehestäni tuntuu, mutta minun on mahdoton tehdä aloitetta, kun en kerran halua.
Moni miehessäni ärsyttävistä piirteistä vaikuttaa haluttomuuteni. Mies sanoo tai tekee jotain, mikä vaan vähentää kiinnostusta häneen.
Olemme myös olleet 15 vuotta yhdessä ja n. 40v. Meillä on 12 v lapsi.
Tänään taas mieheni valitti auton likaisuudesta, olimme käyneet hevostallilla eilen. Autoon emme jättäneet mitään likaa tai roskia, mutta aina mies keksii jostain valittamista. Usein "pelkään" etukäteen mistä seuraavaksi valittaa. Liian kuumista pattereista..
Sinun kohdallasi näyttäisi siltä, ettei sinusta paljon vikaa löydy. Mutta kyllä nuo rakkauden asiat ovat niin pienestä kiinni. Stressi, väsymys ym. vaikuttavat. Toiset ovat vähempään seksielämään tyytyväisiä. Minäkin olen aina luullut niin, mutta minä en enää halua miestäni. Mutta ehkä saattaisin haluta jotain toista.
Pettämään ei kannata alkaa. Jos asiaan ei tule ratkaisua, olisi kai paras erota. Tälläisissa asioissa kun on kaksi elämää kyseessä ja meillähän on vaan tämä yksi käytettävissämme. Kun perheessä on lapsia kannattaa tarkoin miettiä haluaako hajoittaa kodin.