Miten aikuisesta miehestä näkyy, haluaako vakavampaa? Milloin tiedän, että uskallan panostaa suhteeseen ja tuntea syvemmin? En oikein uskalla ajatella suhteesta muuta kuin että se on taas tällainen "juttu", joka taas päättyy siihen, ettei mies halua mitään sen vakavampaa. Minun toiveeni on ja on aina ollut löytää mies, jonka kanssa voisin jakaa arjen ja elämäni, mutta koska sellaista miestä ei ole tullut vastaan, niin olen ottanut heiltä sitten sen, minkä voin saada eli väliaikaista lievitystä tuohon kaipuuseen, ja olen oikeastaan oppinut olemaan tuntematta liian syvästi, koska tiedän, että sinä päivänä, kun mies lähtee eteenpäin, on minun surtava rakastamani mitan verran. Jos siis rakastan vähemmän, niin suru tulee olemaan pienempi eli olenkin tosiaan oppinut pikku hiljaa olemaan niin syvästi rakastamatta. Kuitenkin haluaisin "luvan" rakastaa enemmän ja syvemmin...haluaisin rakastaa sillä tavoin, että tuo toinen oikeasti merkitsisi minulle jotain. Mutta eihän hän voi merkitä minulle mitään sen enempää niin kauan kuin ajattelen, että tämä on taas vain tällainen "juttu"...niin kauan kuin ajattelen, että hänellä on oma elämänsä ja polkunsa ja minulla omani...eikä mitään näköalaa siitä, kohtaavatko nuo polut muuta kuin ristetäkseen...urautuuko niistä koskaan yksi yhtenäinen polku...
mistä tietää
yksinäisen polun kävijä
61513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nykynainen, joka antaa niin helposti, ettei siinä mies ehdi edes rakastua...niitä saat sitten vaihtaa eikä kannata haaveillakaan mistään kestävämmästä tuolla asenteella
Miksi on aina kyse miesten rakastumisesta ja miesten tunteista? Naisen täytyy ilmeisesti passiivisesti odottaa, että mies on korviaan myöten rakastunut. Naisen tunteita ei kysellä. Entäpä jos nainen on korviaan myöten rakastunut ja antaisi vaikka elämänsä miehen edestä? Ei siinä ole kyse "helpolla" antamisesta. Itse esimerkiksi en todellakaan anna "helposti", koska hyvin harva mies saa minut tuntemaan yhtään mitään ja vielä harvempi oikeasti rakastumaan...eikä kyse ole "antamisesta". Miksi se mies mukamas on aina saava osapuoli? On naisillakin tarpeita yhtä lailla kuin miehillä...no, eroja tietty löytyy. Mitäpä jos onkin niinpäin, että miehet "antavat" liian helpolla? Kyllä siinä yleensä on kaksi ihmistä, eikä "helppo" nainen ja "normaali" mies. Turhaan sitä naista aina syyllistetään...mies on vastuussa yhtä lailla.
Toistakymmentä vuotta avioliitossa olleena en myöskään usko kommenttiisi tippaakaan. Ei meillä aikoinaan aviomiehen kanssa mitään "karanteeni"aikaa ollut..
niin monta naista kuin ehtii ja kykenee...ja sitten kun on "saanut", siirtyy seuraavaan, olipa naimisissa, avio-, avo-, avoimessa tai missä tahansa liitossa...
miehelle nainen on vain saalis ja p***puu tai joskus myös näyttelyesine...
ja vanhentuneet jo rupsahtaneet vaihdetaan nuorempaan, kun mies aina saa uusia...
Sanooko noin mies, vai katkeroitunut nainen? Noin tietysti voisi yleistää, jos ei usko itseensä, toiseen osapuoleen, eikä rakkauteen, ja pelkästään se seksi on suhteen ylläpitäjä...
Kyllä ne miehetkin "rupsahtaa", eivätkä enää kelpaa pidemmän päälle, eivätkä jaksa...
Mutta niin, olen miettinyt samaa, kuin edelliset kirjoittajat, enkä ole päässyt asiassa yhtään eteenpäin luullakseni johtuen siitä, että miehet ja naiset ajattelevat niin eritavalla...eivät kohtaa toiveissaan ja haaveissaan??
toivottavasti en koskaan törmää "terveeseen" mieheen, kun taitaa todellisuudessa olla aikamoinen tautipesä :)
toivottavasti en koskaan törmää "terveeseen" mieheen, kun taitaa todellisuudessa olla aikamoinen tautipesä :)