"ystävä"

Kerro suoraan kuinka tilanne on, mutta älä täysin katkaise ystävyyttä. Ystävyys kestää monesti kauemmin ja enemmän mitä seurustelusuhteet.

Eiköhän meistä jokainen ole joutunut tuohon tilanteeseen joskus. On vain annettava tälle uudelle suhteelle tilaa, eikä ajatella, että se on täysin teidän ystävyydeltä pois. Suhteen alkuajat ovat aika intensiivistä kuhertelua, eikä silloin ehdi ihastukseltaan ajatella paljon muuta. Ei se silti tarkoita, että ystäviä ei tarvitse tai ne saa kokonaan jäädä.

Asia on helpompi ymmärtää, kun ajattelee itsensä ystävänsä paikalle korviaan myöten rakastuneena.

Yleensä jonkin ajan jälkeen parisuhde vakautuu ja aikaa ilmenee ystävillekin enemmän. Tottakai asiasta voi puhua ystävänsä kanssa, mutta syyllistämättä häntä onnellisena olosta. Sillä saat varmasti suututettua parhaimmatkin ystävät.

Mulla oli kanssa sellainen ystävä, joka unohti minut kokonaan kun alkoi seurustella. Vuoteen en kuullut hänestä mitään, sitten eräänä kauniina päivänä hän soitti minulle ja pyysi kahville, koska hänen oli pakko saada puhua jollekkin (poikaystävä pettänyt ja jättänyt). Mulla meni kuppi nurin tollaisesta törkeydestä....kelpaisin ystävänä vain jos hän oli YKSIN. Sanoin vaan tylysti puhelimeen, että "viittitkö soittaa jollekin sellaiselle jota kiinnostaa" ja laitoin puhelimen kiinni. Tiedän, ettei sillä ihmisellä ole ystäviä, koska se on kaikki karkottanut juuri tuolla, että kun seurustelee niin ei kavereita tartte.

Älä anna hänen kodella törkeesti. Ystävyys on kaksisuuntainen tie. Sinulla on varmasti ystäviä, jotka eivät tee noin. Lemppaa tollaset, jotka on kavereita silloin, kun HEILLE se sopii.

tiedän tunteen... siinä tuntee itsensä yksinäiseksi kun odottelet ystvääsi kahvilassa ja haluisit puhua kahdenkesken, niin eikös se tuo sen uuden miehensä mukanaan... ja mikäli et edes halua löytää itsellesi seurustelukumppania niin toki ystävättäresi miehelläkin on seuraakaipaavia kaverita...=tuplatreffit ja yhteiset mökkireissut jne jne....ja kun kieltädyt pariin otteeseen "seurustelevienparienillanvietosta", eipä sulle enää soitellakkaan.. mutta hei, käyppä vilä kerran ystäväsi kanssa kahvilla tms, ja kerro vaikka lukeneesi tällänen tarina vaikka lehdestä, ja pura se pahaolo hänelle sitä kautta jos et muuten kehtaa tai pysty..ystäviä pitää kumminkin arvostaa ja kunnioittaa, anna sille vielä yksi mahdollisuus, jos hän ei sitä tajua käyttää hyväkseen, ei hän myöskään ole ansainnu sun ystävyyttäs.

Mulla aivan sama juttu paitsi kun sain selville että ystäväni "hoito"olikin exäni niin sitten minullekin liikeni aikaa. Hän ei huomannut minua kulussa eikä kotona kun oli saanut selville että heidän seurustelunsa ei haittaa minua. Kun heidän suhteensa oli huonossa jamassa olkapää kelpasi, ja molemmat osapuolet vakuuttivat minulle että olin mustasukkainen (pojasta siis) ja että olin halunnut heidän eroavan. Vaikka kaikki oli täysin väärin arveltu en vieläkään ole antanut bestikselleni anteeksi sitä että hän ei uskonut minua vaan syytti. Silti olemme vielä parhaat ystävät mutta pelkään aina kun han kehuu jotain poikaa että siihen loppuu meidän ystävyys...