Sukulaiseni on sairas. Hänen on vaikea liikkua, ja hän kärsii monista kivuista ja on masentunut.
Ikää jo on, jäänyt leskeksi kauan sitten. Silloin hän alkoi erakoitua, kieltäytyi kutsuista, ei avannut ovea, ja on nyt ihan omisa oloissaan, sairaana ja yksin.
Työnnyin paikalle miltei väkisin, kun hän joutui sairaalaan, ja silloin havaitsin, että koti on vuosia ollut siivoamatta. Sukulaisesta on tulossa kauhukertomusten kassialma, joka ei heitä pois edes käytettyä säilykepurkkia.
Yritin tulla apuun, olen esittänyt siivousfirmaa, olen selittänyt, että voisi tilata jonkun hakemaan kierätyksen liiat tavarat, olen kaikin keinoin halunnut tarjota apua, koska koskaan, ei ikinä, sairas sukulaiseni saa asuntoaan järjestykseen. Hän torjuu loukkaantuneena kaiken avun.
Nyt alan ymmärtää, miten niin moni yksinäinen on kuollut kotiinsa. Usein moititaan ilkeitä ja ahneita sukulaisia, jotka jättävät avuttoman omaisensa yksin, mutta ei se ihan aina niin ole.
Millä aikuisen ja täysivaltaisen ihmisen kotiin väkisin voi työntyä siivoamaan ja raivaamaan, jos toinen ei sitä halua?
Kotini on linnani.
Ikää jo on, jäänyt leskeksi kauan sitten. Silloin hän alkoi erakoitua, kieltäytyi kutsuista, ei avannut ovea, ja on nyt ihan omisa oloissaan, sairaana ja yksin.
Työnnyin paikalle miltei väkisin, kun hän joutui sairaalaan, ja silloin havaitsin, että koti on vuosia ollut siivoamatta. Sukulaisesta on tulossa kauhukertomusten kassialma, joka ei heitä pois edes käytettyä säilykepurkkia.
Yritin tulla apuun, olen esittänyt siivousfirmaa, olen selittänyt, että voisi tilata jonkun hakemaan kierätyksen liiat tavarat, olen kaikin keinoin halunnut tarjota apua, koska koskaan, ei ikinä, sairas sukulaiseni saa asuntoaan järjestykseen. Hän torjuu loukkaantuneena kaiken avun.
Nyt alan ymmärtää, miten niin moni yksinäinen on kuollut kotiinsa. Usein moititaan ilkeitä ja ahneita sukulaisia, jotka jättävät avuttoman omaisensa yksin, mutta ei se ihan aina niin ole.
Millä aikuisen ja täysivaltaisen ihmisen kotiin väkisin voi työntyä siivoamaan ja raivaamaan, jos toinen ei sitä halua?
Kotini on linnani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on tosi paljon. Jotkut ovat niin vainoharhaisia että epäilevät kaikkia varkaiksi ja luulevat että haluavat heidän omaisuuttaan periä jollakin tavalla. Voi kuule näitä on tullut vastaan elämän vaiheessa monia ja sukulaisissakin löytyy.
Joten ei kyllä kannata ihmetellä jos kerrostaloissakin elää joku kenen luona kukaan ei käy ja löytyy puolen vuoden päästä vasta kuolemasta. Ne ihmiset monet kun haluavatkin erakoitua, tästä vaan ei puhuta missään. TABU aihe!
Sanoin, että en halua leimautua omaiseksi, joka on hylännyt sairaan vanhuksen yksin kuolemaan. Kielsin häntä järjestämästä meitä sellaiseen liemeen. Sanoin, että kyseessä on koko suvun maine, jos hänelle jotain sattuu, ja asunto menee kaikkien ihmeteltäväksi lehtien palstoille.
Mutta ei sekään auttanut.
sekö tässä olikin suurin pulma, että suku häpäistään. En ihmettele että vanhus ei haluakkaan apua sinulta. Luulin että oli kyse vanhuksen hyvin voinnista. Eikä suvun maineesta. Eipä ole ihme että on vanhus eristäytynyt! Missä on empatia?
Minun äitini on vanha ja vaivainen, mutta myös ollut ikänsä niin vittumainen meille tyttärilleen, ettei tee mieli tunkea hänen paikkoihinsa. Hän ei ole koskaan halunnut heittää mitään pois, vaikka esine tai vaate tms. olisi täysin käyttökelvoton.
Tiedä sitten, onko tämä itsekkyyttä? Haukkumista siitäkin vain tulisi, jos vaikka ihan pyyteettömästi tarjoaisimme siivous- tai oikeastaan RAIVAUSapua. Mikään ei tuolle naiselle ole koskaan kelvannut.
Ihan silkkaa vittumaisuuttaan saa äiti olla ilman apuamme.
Toisaalta en itse haluaisi ketään sukulaistani tonkimaan paikkojani, olin sitten miten avun tarpeessa tahansa.
Kaksipiippuinen juttu siis.
Heistä tulle vanheimmiten sen sortin kansalaisia, että kaikki pitää säästää, varmuuden varalta, jos vaikka jne. Túskin on kyse itsekyytdestä, vaan vanhus kerää ympärilleen tavaroiti ihan vain varmuuden vuoksi, jos hätä tulee, niin on asiat kunossa, luulisin että näin vanhus ajattelee.
Työni puolesta olen käynnyt monen vanhan ihmisen kotona ja nähnyt sitä sun taki. Kaiken romun keskellä menee pieniä käytäviä, mitä pitkin pitää kulkea, kunnes löytää potilaaan, ja joskus haju on ollut todella hirveä. Me menemme sinne työ asioissa, antamaan esim. insuliinia. Eikä meidän sana paljonkaan paina, kun otamme puheeksi, sen sekamelskan siinä asunossa.
Äitini on siis aina ollut tuollainen eikä vasta nyt kun on vanha.
Enkä tarkoittanut, että onko siinä keräilyssä itsekkyyttä vaan siinä, että me tyttäret emme tunkeudu väkisin siivoamaan ja raivaamaan. Meidän mielestämme emme ole itsekkäitä.
Emmekä tosiaankaan elä perinnön toivossa missään mielessä, sillä mitään perintöä ei ole tulossa, vaikka kuinka auttaisimme.
Äiti vain sattuu olemaan niin vittumainen ihminen. Semmoisiakin on, valitettavasti.
Sanonkin, että tätäkin aihetta kokeilin, kun en saanut häntä ottamaan apua vastaan. Ajattelin kokeilla, mutta hukkaan meni.
Joku sanoi, että ei sairaala palauta vanhusta kaaoksen keskelle. Kyllä palauttaa. Täysivaltainen ihminen on oikeutettu pitämään huushollinsa haluamassaan kunnossa.
Siinpä sejuurion. Palautetaan kotiin, jossa on kaikki pielessä, ovea ei avata, apua ei huolita.
Kyllä sinäkin yrittäisit varmasti kaikkia konsteja! On kurjaa ajatella, kuinka väsynyt ja sairas ihminen yksinään sitten yrittää tulla toimeen kaiken sen epäjärjestyksen, pölyn ja keräyspaperin keskellä.
sinne on vaikea päästä jos omainen ei anna siihen lupaa. Jos naapurit eivät valita kovasti, että talossa haisee esim. niin silloin voi ehkä voida päästä.
Jos jaksat jankuttaa ja puhua sukulaisesi kanssa, kunnes pääsette yhteisymmärkyseen asiasta. Raskas ja vaativa juttu sellainenkin, mutta lait ovat lakeja.Tiedän vain, että kenekään kotiin ei noin vain pääse ilman asukkaan lupaa.
Nyt kun hän on sairaalassa niin voisit jutella sielä henkilökunnan kanssa, he osaavat varmasti auttaa, kun kerrot tilanteen ja ottavat yhteyttä oikeisiin ihmisiin. Sillä ei vanhaa ihmistä lähetetä sairaalasta kotiin tuollaisiin olotiloihin mitä kerroit.
miksi tungettelet hänen asuntoonsa? Etsitkö jotain sieltä?
Ei sen eristäytyvän ihmisen tarvi olla edes kauhean vanha, oma siskoni on alle kuuskymppinen ja aivan samanlainen.
Teki kymmenen vuotta sitten kolme muksua, ne otettiin huostaan, kun ei osannut hoitaa. Ei ole alkoholisti eikä narkkari, muuten vain yksinkertainen ja saamaton.
Nurkat notkuu pestyjä jogurttipurkkeja ja tyhjiä konvehtirasioita. Jos yrittää tarjoutua auttamaan siivoamisessa, hän katselee seinille, eikä ole kuulevinaan. Takanapäin sitten huudetaan varkaaksi ja hyväksikäyttäjäksi.
Olen oppinut jättämään hänet rauhaan, vaikka kai siitäkin sitten aikanaan syytetään, kun en ole huolehtinut. Mutta miten auttaa ihmistä, joka on viranomaisten silmissä oikeustoimikelpoinen, käy töissä ja hoitaa asiansa ulkopuolisen silmin ihan tyydyttävästi.
Mikään apu ei kelpaa, nykyään ei taida päästää edes ovesta sisälle.
Voisin kirjoittaa pitkän tarinan vuosikymmenten ajalta tästä aiheesta, mutta en kirjoita.
Sanon vaan, että: jätä hänet rauhaan!
Olet huomannut, ettei apu kelpaa, ET tiedä miksei, mutta toisaalta, ei sun tarvikaan tietää.
Kyseessä VOI olla esim. viimeisten ylpeyden rippeiden säilytys. Et ehkä ymmärrä sitä (vielä), mutta toisaalta, ei sun tarvikaan ymmärtää.
Pointtini on, että viisas PYYTÄÄ apua jos haluaa, mutta tyrkytetty apu ei yleensä mene läpi, monista eri syistä.
Hän voi pyytää tai hankkia (ostopalvelu) apua myös suvun ulkopuolelta jossain vaiheessa ja myös se on hänen valintansa jota tulee kunnioittaa.
Sinä olet tarjonnut apua, joten ET ole "hylännyt" sukulaistasi.
Se mitä muu sukusi tästä asiasta ajattelee, ei ole väliä.
Nähdäkseni olet kuitenkin asialla hyvästä sydämestäsi, joskus vaan pitää perääntyä. That's it.
Joskus pirauttelu silloin tällöin riittää avuksi JOS hän sitäkään haluaa.
Jos ei halua sitäkään, jätä hänet rauhaan.
Hän nimittäin saattaa olla jopa tyytyväinen (ulkoiseen) elämäänsä.
Meitä on niin moneksi.
Terv. Erilainen muori VM-56 :D