Pitäähän sitä jonnekin ajatuksiaan purkaa, tiedä minkälaista kommenttia saan, mutta katsotaan. Olen avokkini kanssa seurustellut kaksi vuotta, vuoden verran asustellut yhdessä. Nyt eräänä yönä saimme aikaan keskustelun, jossa avokkini kertoi, että hänellä on sisällään jonkinlainen aukko, aukko, joka tuntee ettei hän rakasta minua eikä tiedä tuleeko koskaan rakastamaan. Kertoi siitä, kuinka hän kuitenkin välittää minusta ja pitää aivan hirmusesti, kuinka kanssani on mukavaa olla ja arkemme sujuu hienosti. Nauramme yhdessä, hassuttelemme, puhumme, olemme toistemme lähellä, teemme omia asioitamme. Itse en ongelmaa näe ja tunnen oloni onnelliseksi hänen kanssaan. Avokkini tuntuu olevan jonkinlaisessa umpikujassa, en saa häntä ajattelemaan niitä asioita, mitä voisi korjata tilanteen korjaamiseksi. Kuitenkin hän sanoo että toivoisi niin kovin tämän toimivan... Ja pelkään nyt kovin että loppu on lähellä.. Mitä tehdä??
Tunne hukassa?
-minä-
81054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä panikoi. puolisollasi on luultavasti jonkinlainen kriisi, ja taitaa pitää sua myös itsestään selvyytenä. pahinta mitä voit nyt tehdä on ylireagoiminen suuntaan tai toiseen. älä heittäydy epätoivoiseksi, rukoile häntä yrittämään äläkä toisaalta ole kylmä, vaikeasti tavoiteltava äläkä missään nimessä ala leikkimään mustasukkaisuusleikkejä.
parasta mitä voit tehdä on: ole itsevarma itsestäsi, jos miehesi ei ymmärrä arvoasi, joku muu varmasti sen tekee. kymppi vetoa, että jos nyt eroiaisitte miehellesi tulisi katumus jossain vaiheessa...
Voi kuinka ihanaa saada asiallista ja rohkaisevaa kommenttia takaisin. Ja oikeastaan olenkin tässä pyrkinyt juuri tuon tyyppiseen toimintaan mitä kirjoittelitkin... Koska tiedän, ettei ainakaan ylireagoiminen johda kovin hyvään tulokseen. Olen koittanut antaa tilaa ja omaa aikaa, myös järjestänyt itselle omaa aikaa ja koittanut ymmärtää hieman enemmän asioita mistä puhuimme. Tuo herra on sen verran tärkeä että myös minä haluan että homma toimii.. Vahvana ainakin koitetaan siis olla.
Vaikutat fiksulta ihmiseltä, toivoisin pystyväni käyttäytymään yhtä fiksusti kuin sinä. En osaa neuvoja antaa, mutta toivon, että saatte asiat kuntoon ja jatkatte suhdetta onnellisena. :)
Alkuhuuma lienee ohi teillä, ja puolisosi kait kaipailee nyt sitä tunnetta joka oli alussa... tuli tällainen asia vaan mieleen. Tsemppiä teillekin vaan kovasti...tää on niin monesti tahdon asia tää rakkauselämä.
alkuhuuman jälkeen jojotellaan edestakaisin, tykkääkö vai eikö tykkää... Ihan normaalilta kuullostaa ja uskon, että useimmille käy niin, että epäilee omaa suhdettaan. Lähinnä kuullostaisi se epänormaalilta, ettei koskaan kyseenalaistaisi seurustelusuhdettaan. Alkuhuumassa toinen on täydellinen eikä mikään piirre ärsytä. Kun aikaa kuluu, jotkut piirteet tuntuvat niiiiiin rasittavilta ja arkikin välillä niiiiiin tylsältä. Mutta ei se vaarallista ole:).
Eli mies alkoi oireilemaan jo ennen joulua, oli kylmä ja tylykin välillä minua kohtaan. Minä tietenkin reagoin tähän, väärin... Hermostuin ja kiukuttelin. Sitten mies vaan ilmoittaa ettei tunne mitään, ei minua kohtaan eikä mitään muutakaan. Erokin oli todella lähellä. Jos olisin nuorempi ja vähänkään heikommalla itsetunnolla varustettu, olisin romahtanut täysin ja lopettanut suhteen jo monesti tällä välin. Onneksi olemme molemmat halunneet jatkaa ja yrittää kaikesta tuskasta huolimatta. Nyt näyttää jo aika paljon paremmalta ja niitä tunteitakin on alkanut taas vähän löytymään.
Ilmeisesti miehiin vaikuttaa monet asiat voimakkaammin kuin naisiin. Talvi aiheuttaa masennusta, suhteen alkuhuuma haihtuu, stressi yms.... Kaikki nämä yhdessä vaikuttaa ja mieheltä katoaa tunteet. Mikä tuntuu käsittämättömältä, ainakin minusta!
Olen kokenut kovia tämän suhteen aikana, mutta kertaakaan en ole kadottanut tunteitani miestäni kohtaan.
Ehkä kannattaa nyt vaan jonkun aikaa katsoa ja olla ainakin asettamatta mitään vaatimuksia, ne tuntuu tappavan miehestä loputkin fiilikset...
Helppoa se ei ole mutta saattaa olla että odotus palkitaan! Tsemppiä teille ja voimia!
Kiva saada taas uudenlaista kommenttia asiaan. Mekin täällä ollaan elety ihan normaali arkea tilanteemme jälkeen, sellaista arkea, jossa ei tuntuisi olevan kauhiasti mitään kummempaa vikaa. Enkä tavallaan halua turhaan ottaa asiaa puheeksi, koska uskon että tämä avokkini kyllä sitten puhuu jos tämä asia häntä vielä kovin vaivailee... Tässä koitetaan nyt vaan parhaamme, se on se ainoa asia mitä oikestaan voi tehdä :) Mulla ainakin on kovin hyvä olla tuon ihmisen kanssa, enkä tahdo oikein uskoa etteikö hänen olisi hyvä olla minun kanssani. Kaipa aika näyttää, tahtoa tulevaisuuteen ainakin on.
niin kauan kannattaa yrittä kun edes toisella on halua kamppailla suhteen eteen. Joskus käy niinkin että aika ja kärsivällisyys auttaa näissäkin tilanteissa. Tsemppiä vaan sinulle, tiedän että se voi olla todella raskasta ajoittain...! Itkua ja hammasten kiristelyä se on ollut itselläkin monesti. Mutta kun toisesta tykkää niin paljon, niin ei halua eikä kannatakaan luovuttaa heti kun ongelmia tulee. Nykyään erotaan liian helposti, ei tajuta että joka ikisessä suhteessa tulee omat ongelmansa ja alkuhuuma haihtuu.
Parisuhde ja rakastaminen vaatii myös tahtoa.
Aurinkoista kevään jatkoa! :)