Erosta tulee nyt vuosi ja kyllähän se on ollut jotain sellaista mitä ei koskaan kuvitellut eteensä saavan. Pikkuhiljaa on alkanut löytämään minuutensa, mutta kuitenkin yksinäisinä hetkinä miettii, tätkö tämä nyt sitten on. Minulle perhe oli jotain minkä eteen siedin kaikkea mahdollista ja nyt kun sitä ei enää ole, ihmettelen miksi oikeastaan vaivauduin. Ystävät patistelevat liikkeelle ja antamaan mahdollisuuden oikealle elämälle. Miten ihmeessä voi aloittaa alusta jonkun toisen kanssa, kun epäonnistuin ensimmäisen kanssa. Miten kellekkään kelpaa epäonnistuja, onko seuraavakin mies sellainen, joka laittaa minut taasen alas ja arvottomaksi. Haluanko enää siihen epävarmuuteen? Ikää minulla on 40 ja haluaisin alkaa uskoa huomiseen.
Hiljaisuuden hinta
Kevätvuokko
31303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Höpö höpö höpö. Olet 40 ja mitä sitten. olen 50 ja plus, erosta kaksi kuukautta ja vaikeaa on ollut. Minäkin ensin ajattelin eräänä vaikeutena omaa epäonnistumista suhteessa. Minussa oli jopa syytä, mutta miksi ihmeessä vielä vuodenkin eron jälkeen syytät noin paljon itseäsi. Tottakai suhteessa pitää taipua vaikka kuinka, mutta pitää siinä enemmän kyllä olla positiivista ja onnellista olotilaa kuin vaan kaikkensa antamista. Mutta lopeta tuo itsesi arvostelu ja aliarviointi. Te kai olitte vaan väärät ihmiset toisillenne. Niin kuin mekin - enkä sitä vieläkään oikein usko.. mutta se onkyllä ihan totta
Jokainen kokee eronsa eri tavalla, mitä nöyryyttävämpi, ehkä silloin myös toipuminen vie enemmän aikaa. Joskus arvet jäävät pysyviksi ja niiden kanssa on elettävä halusipa tai ei. Uudet suhteet voivat kaatua niihin, koska kummitukset ovat joskus hankalia voitettavia.
..erosin lyhyestä avoliitosta vasta ja omalle kohdalle näitä epäonnistuneita suhteita on tullut jo niin paljon, ettei enään viitsi mainita..Olen vain miettinyt, että olenko niin huono ihminen, liian vaativainen, aiheutanko mustasukkaisuutta..Suhteet minulla on kaatunet mustasukkaisuuteen..olen iloinen, reipas ja vedän ihmisiä puoleeni ja näissä suhteissa tämä luonteen piirre on ollut liikaa. kuvioihin on tullut henkistä alistamista, mustasukkaisuutta..Onko vain näin ettei suomalainen mies kestä vahvaa naista??