Kukaan teistä ei osaa kuvitella, miten paljon energiaa vie koko naissukukunnan vihaaminen. Minun täytyy vihata puolta maapallon väestöstä, se on sentään lähes 3 miljardia, on siinä työsarkaa. Erityisen vaikea oli lapsuuteni, kun minun piti koko ajan inhota äitini kyhmyisiä käsiä. Niitä samoja, jotka koskivat ruokaani, usch! Kukaan ei kunnioita päivittäin keksimiäni vikoja naisissa, kuten revenneitä sukkahousuja ja haarakiiloja, tuulipukuja, ihramahaa, meikittömyyttä, rumia sisäelimiä, suonikkaita sarveiskalvoja, katkenneita ripsiä, lyhyitä pikkusormia. (Mitään näistä ominaisuuksista ei voi liittää keneenkään mieheen, varsinkaan tuulipukua, ihramahaa, tai meikittömyyttä. Jos voi, minun täytyy pettämättömän logiikkani mukaan vihata vielä heitäkin.)
Olen jo useamman kerran lähettänyt eduskuntaan lakialoitteen, jotta kaikille tyttölapsille voitaisiin tehdä lobotomia. Heiltä voitaisiin poistaa aivoista kaikki paitsi naimiseen tarvittava osa. Jos tämä ei onnistuisi, voitaisiin vähemmän radikaalina vaihtoehtona harkita tyttölasten abortointia. Aborttiahan ei koskaan voi tehdä liian myöhään, sillä päästäisiin kaikista. Minä haluaisin eturivin paikan katsomaan, miten viisikymppisiä naisia abortoitaisiin, aloittamalla paloittelulla. Voi pojat, siitä minä saisin tyydyttäviä muistoja, kun pelehtisin pumpattavan Raunoni kanssa. (Huomaa nimi, joka voi olla sekä naisen, että miehen, ei vihattavaa laatua.)
Viime syksynä järjestin mukavan mieskeskeisen viikonlopun Turun saaristossa. Vuokrasimme saaren miesten kanssa ja vietimme laadukasta aikaa. Laitoin ilmoituksen Turskaan ja sain suorastaan vyöryn vastauksia. Laadukas mökki löytyi pian ja laitoin kutsun mökille ilmoitukseeni vastanneille herroille. Lähdin verrattain iloisin mielin weekendistä nauttimaan, haaveilin jo mielessäni, miten poikien kesken vertaisimme listoja naisten vihattavista ominaisuuksista. Saisimme tehdä minua suuresti viihdyttäviä asioita, matkia naisten typeriä tapoja ja kävelytyyliä. Ehkä joku voisi pukeutua naiseksi ja nalkuttaa vessanpytyn kannen ylös jättämisestä ja kuolan valumisesta poskea pitkin. Tai siitä kun olen ruikuloinut housuni hieman löysän peräaukkoni takia.
Perillä minua tuli halaamaan lihaksikas, huomattavan komea ruskettunut mies.
-Hei, honeybunny, sinähän olet tämän loistavan idean kehittäjä! Voi miten ihanaa! Olemmekin jo poikien kanssa lämmitelleet saunaa varten.
Huomasin heti ideani loistavaksi, minua vastaan tuli ylimeikattu, naiseksi pukeutunut mies, heillähän oli aivan samat suunnitelmat, kuin minulla. Kerrankin elämäni oli helppoa, minun ei tarvinnut vihata puolta ympärilläni olevista ihmisistä (Yleensä olisin vihannut naishepeneitä mutta miehen päällä rikkoutuneet sukkahousut tai säärikarvat ei haitanneet minua ollenkaan.)
Olen ajatellut järjestää miesten kesken saaristossa tapahtuman uudelleenkin, vaikkei edellisellä kerralla paljon naisia haukuttukaan. Nämä miehet olivat paskan puhumisen sijaan keksineet vallan mukavaa muuta peräreikään liittyvää viihdettä, leikimme suklaajunaa ja ruskean reiän metsästystä, eräänlaista piiloleikkiä.
Minua askarruttaa ajatus vanhuudesta, suurin osa hoitajista kun on naisia. (Ehkä voisimme saaristoporukan kanssa tehdä aloitteen pelkästään miesten sairaalasta) Sairaalassa olisi varmasti hauska paskoa alleen ja laittaa nainen siivoamaan, nykyelämässäni kun joudun siivoamaan sonnan itse. Tai tehdä temppuja, kuten kaataa teemukeja soittaa kelloa yökaudet. Hoitajilla olisi kuitenkin terveydellinen yliote minuun, he kun pääsisivät kunnolla liikkumaan. He määräisivät myös lääkkeeni, voisivat syöttää minulle mitä tahansa tappolääkkeitä kyllästyessään temppuihini. Ja minä en voisi muuta kuin kipittää rullatuolilla tutkimassa, että kaikki lääkkeet ovat niin kuin pitää ja haukkua heidän juurikasvuaan ja silmälasejaan.
Naiset ovat kaikessa runsaudessaan tehneet salaliiton minua vastaan, heihin törmää kaikkialla! Joskus kurkistelen kotonani ikkunoiden sälekaihtimien lävitse, onko yhtään näkyvissä. Jos ei ole, menen turvallisin mielin ulos mutta salaliitto alkaa toimia, alle vartin on näkyvissäni katkennut kynsi tai hapsottava hius. Ne tekevät sen varmasti vain kiusatakseen minua. Kohta en enää uskalla mennä ulos, revenneiden sukkahousujen, haarakiilojen, liian harvan otsatukan, väärän väristen hiuksien, luisten polvien ja rumien luomien muodostama armeija suunnittelee varmasti tappamista tuolla jossain. Elämäni on yhtä helvettiä!
Olen jo useamman kerran lähettänyt eduskuntaan lakialoitteen, jotta kaikille tyttölapsille voitaisiin tehdä lobotomia. Heiltä voitaisiin poistaa aivoista kaikki paitsi naimiseen tarvittava osa. Jos tämä ei onnistuisi, voitaisiin vähemmän radikaalina vaihtoehtona harkita tyttölasten abortointia. Aborttiahan ei koskaan voi tehdä liian myöhään, sillä päästäisiin kaikista. Minä haluaisin eturivin paikan katsomaan, miten viisikymppisiä naisia abortoitaisiin, aloittamalla paloittelulla. Voi pojat, siitä minä saisin tyydyttäviä muistoja, kun pelehtisin pumpattavan Raunoni kanssa. (Huomaa nimi, joka voi olla sekä naisen, että miehen, ei vihattavaa laatua.)
Viime syksynä järjestin mukavan mieskeskeisen viikonlopun Turun saaristossa. Vuokrasimme saaren miesten kanssa ja vietimme laadukasta aikaa. Laitoin ilmoituksen Turskaan ja sain suorastaan vyöryn vastauksia. Laadukas mökki löytyi pian ja laitoin kutsun mökille ilmoitukseeni vastanneille herroille. Lähdin verrattain iloisin mielin weekendistä nauttimaan, haaveilin jo mielessäni, miten poikien kesken vertaisimme listoja naisten vihattavista ominaisuuksista. Saisimme tehdä minua suuresti viihdyttäviä asioita, matkia naisten typeriä tapoja ja kävelytyyliä. Ehkä joku voisi pukeutua naiseksi ja nalkuttaa vessanpytyn kannen ylös jättämisestä ja kuolan valumisesta poskea pitkin. Tai siitä kun olen ruikuloinut housuni hieman löysän peräaukkoni takia.
Perillä minua tuli halaamaan lihaksikas, huomattavan komea ruskettunut mies.
-Hei, honeybunny, sinähän olet tämän loistavan idean kehittäjä! Voi miten ihanaa! Olemmekin jo poikien kanssa lämmitelleet saunaa varten.
Huomasin heti ideani loistavaksi, minua vastaan tuli ylimeikattu, naiseksi pukeutunut mies, heillähän oli aivan samat suunnitelmat, kuin minulla. Kerrankin elämäni oli helppoa, minun ei tarvinnut vihata puolta ympärilläni olevista ihmisistä (Yleensä olisin vihannut naishepeneitä mutta miehen päällä rikkoutuneet sukkahousut tai säärikarvat ei haitanneet minua ollenkaan.)
Olen ajatellut järjestää miesten kesken saaristossa tapahtuman uudelleenkin, vaikkei edellisellä kerralla paljon naisia haukuttukaan. Nämä miehet olivat paskan puhumisen sijaan keksineet vallan mukavaa muuta peräreikään liittyvää viihdettä, leikimme suklaajunaa ja ruskean reiän metsästystä, eräänlaista piiloleikkiä.
Minua askarruttaa ajatus vanhuudesta, suurin osa hoitajista kun on naisia. (Ehkä voisimme saaristoporukan kanssa tehdä aloitteen pelkästään miesten sairaalasta) Sairaalassa olisi varmasti hauska paskoa alleen ja laittaa nainen siivoamaan, nykyelämässäni kun joudun siivoamaan sonnan itse. Tai tehdä temppuja, kuten kaataa teemukeja soittaa kelloa yökaudet. Hoitajilla olisi kuitenkin terveydellinen yliote minuun, he kun pääsisivät kunnolla liikkumaan. He määräisivät myös lääkkeeni, voisivat syöttää minulle mitä tahansa tappolääkkeitä kyllästyessään temppuihini. Ja minä en voisi muuta kuin kipittää rullatuolilla tutkimassa, että kaikki lääkkeet ovat niin kuin pitää ja haukkua heidän juurikasvuaan ja silmälasejaan.
Naiset ovat kaikessa runsaudessaan tehneet salaliiton minua vastaan, heihin törmää kaikkialla! Joskus kurkistelen kotonani ikkunoiden sälekaihtimien lävitse, onko yhtään näkyvissä. Jos ei ole, menen turvallisin mielin ulos mutta salaliitto alkaa toimia, alle vartin on näkyvissäni katkennut kynsi tai hapsottava hius. Ne tekevät sen varmasti vain kiusatakseen minua. Kohta en enää uskalla mennä ulos, revenneiden sukkahousujen, haarakiilojen, liian harvan otsatukan, väärän väristen hiuksien, luisten polvien ja rumien luomien muodostama armeija suunnittelee varmasti tappamista tuolla jossain. Elämäni on yhtä helvettiä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli hauska. :D