Yllätyseron jälkeen menin jotenkin lukkoon.
En osaa olla luonnollinen miesseurassa, vaan olen pelokas ja jännittynyt, enkä ollenkaan oma itseni.
Mikä avuksi?
En osaa olla luonnollinen miesseurassa, vaan olen pelokas ja jännittynyt, enkä ollenkaan oma itseni.
Mikä avuksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni myös eron jälkeen samankaltaisia tuntemuksia, jollain tavalla halusi äkkiä pois miesten seurasta.. ei vika miehissä, tuntui vain että pitää päästä mahdollisimman kauas kaikista miehistä.
Tämä tunne tuli esim, jos joku miespuolinen sattui ystävällisesti avaamaan oven tai vaikka vain katsomaan liian pitkään.
Ajallaan meni ohi.
Tuttujen miesten kanssa onneksi pystyi vielä olemaan "normaali".
Meillä erosta kohta vuosi.Itse lähdin henkisen väkivallan vuoksi.Heti eron jälkeen olin kuin niitylle päässyt karitsa,kaikki oli ihanaa ja vapauttavaa!Oli uusia miehiä ja pystyin jopa sänkyleikkeihin.Mutta kun aikaa kului tuli suru ja kaipuu,vaikka entiseen en halua palata.Mutta ero pitää käydä läpi.Nyt on sitten se vaihe,etten pysty tapaamaan miehiä.En vihaa heitä,ehkä pelkään kiintyä.Kaipaa toista vierelleen,mutta jos joku haluaa lähemmin tutustua,perääntyy kiireen vilkkaan.Toivon,että tämä vaihe menisi ohi pian,kaipaan niin hellyyttä ja läheisyyttä.Mutta antaapa ajan kulua,siskot!Kyllä se meidänkin aika vielä tulee;)
Hei,
Kirjoituksesi oli kuin minun suustani kirjoitettua... Olen myös eronnut reilu vuosi sitten... ja elänyt ja mennyt tutstunut uusiin miehiin ja ollut onnellinen, että lopulta ajauduimme eroon...eli entiseen en kaipaa... nyt on tullut se vaihe, että ei tee mieli lähteä mihinkään...saatikka tutustua miehiin... vaikka kainalon, hellyyden kaipuu on ihan hillitön... ja usein iltaisin tulee itkettyä itsensä uneen...ja mietityyä että löytyyköhän tähän rinnalle koskaan ketään kunnollista miestä...hm... ehkäpä tässä joku päivä se aurinko paistaa...:))