eli näin meillä:
Lapset taas vihdoin yökylässä. Viimekerrasta onkin jo muutama kuukausi vierähtänyt.
Odotin todella että saan olla kahdestaan mieheni kanssa.
Viime- ja edelliskerrat meni niin, että mies oli autotallissa...
Nyt oltiin sovittu jo menojakin että ollaan sitten yhdessä!
Noh, miehen veli tuli meille ja suuntana heillä tietenkin mikäs muu kuin autotalli. Perusin menomme koska mieheni halusi olla veljensä kanssa (näkevät melkein joka viikonloppu).
Parin tunnin päästä he tulivat kahville ja autot oli jo saatu kuntoon... Sitten alkoivatkin autopelit tietokoneella...
Minua raivostutti. Siinä aikani kuluksi siivoskelin ja höyry nousi päästä.
Kun mieheni veli vihdoin teki lähtöä niin oma mieheni lähti 'saattamaan' sitä ja taas meni 2h autotallissa.
Sitten kello 23 soitin miehelleni että eikö mennyt jo liian pitkälle? Hän tuli yksin sisälle. Söi, kävi suihkussa ja meni nukkumaan.
Tulipa siinä sängyssä pieni riitakin kun mies ei ymmärtänyt mikä minua suututtaa.
Ajatelkaa, se veli oli meillä 7h ja siitä ajasta ne oli 5h autotallissa. 2h olivat sisällä kahvilla ja pelasivat tietokoneella. Mun mies puolusteli että kyllähän sä tossa meidän kanssa olit kun kerroin että oli hieman yksinäinen ilta.
Hän sanoi: mä en ymmärrä mitä sä siinä keuhkoot. Hyvinhän tää ilta on mennyt.
Siirrettiin menot aamuksi ja sovittiin että lähtö viimeistään kymmeneltä.
Nyt kello on jo melkein puol ykstoista. Mä istun vaatteet päällä keittiössä JA MIEHENI NUKKUU!!
Ja kaiken kukkuraksi se odottaa että mä vaan olen hiljaa ja annan asian olla. Eihän tässä mitään vakavaa ole sattunut!
Eli kumpis meistä nyt on se 'oikeassa' oleva? Olisinko mä voinut tehdä vielä jotain tän tilanteen eteen? Yritin niin kovasti olla suuttumatta. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta!
Lapset taas vihdoin yökylässä. Viimekerrasta onkin jo muutama kuukausi vierähtänyt.
Odotin todella että saan olla kahdestaan mieheni kanssa.
Viime- ja edelliskerrat meni niin, että mies oli autotallissa...
Nyt oltiin sovittu jo menojakin että ollaan sitten yhdessä!
Noh, miehen veli tuli meille ja suuntana heillä tietenkin mikäs muu kuin autotalli. Perusin menomme koska mieheni halusi olla veljensä kanssa (näkevät melkein joka viikonloppu).
Parin tunnin päästä he tulivat kahville ja autot oli jo saatu kuntoon... Sitten alkoivatkin autopelit tietokoneella...
Minua raivostutti. Siinä aikani kuluksi siivoskelin ja höyry nousi päästä.
Kun mieheni veli vihdoin teki lähtöä niin oma mieheni lähti 'saattamaan' sitä ja taas meni 2h autotallissa.
Sitten kello 23 soitin miehelleni että eikö mennyt jo liian pitkälle? Hän tuli yksin sisälle. Söi, kävi suihkussa ja meni nukkumaan.
Tulipa siinä sängyssä pieni riitakin kun mies ei ymmärtänyt mikä minua suututtaa.
Ajatelkaa, se veli oli meillä 7h ja siitä ajasta ne oli 5h autotallissa. 2h olivat sisällä kahvilla ja pelasivat tietokoneella. Mun mies puolusteli että kyllähän sä tossa meidän kanssa olit kun kerroin että oli hieman yksinäinen ilta.
Hän sanoi: mä en ymmärrä mitä sä siinä keuhkoot. Hyvinhän tää ilta on mennyt.
Siirrettiin menot aamuksi ja sovittiin että lähtö viimeistään kymmeneltä.
Nyt kello on jo melkein puol ykstoista. Mä istun vaatteet päällä keittiössä JA MIEHENI NUKKUU!!
Ja kaiken kukkuraksi se odottaa että mä vaan olen hiljaa ja annan asian olla. Eihän tässä mitään vakavaa ole sattunut!
Eli kumpis meistä nyt on se 'oikeassa' oleva? Olisinko mä voinut tehdä vielä jotain tän tilanteen eteen? Yritin niin kovasti olla suuttumatta. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...liian itsestäänselvä, jonka eteen/vuoksi ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Mies kuvittelee, että elämä pyörii hänen ympärillään.
Toivottavasti hänen silmänsä avautuvat ennenkuin on liian myöhäistä. Parisuhde on kuin se viherkasvi olohuoneessasi, jota kastelet, ettei se kuihdu...
suoraan että nyt on kuulkaa asiat näin ja sun suunnitelmat ei kerkiä odottelemaan, velipoikakin voi tulla paremmalla aikaa. Tai kepit hihoohin ja tihkuhun kuusipuskahan.