Mistä apua

JOs ymmärsin oikein niin olette eronneet? vai vain pahasti karikolla?

Itselläni monen vuoden parisuhde karikoitui miehen pettämiseen ja rakastumiseen toiseen naiseen... minä olisin ollu "hätäpäissäni" valmis tekemäään mitä vain että hän yrittäisi vielä kanssani mutta ei. Ja minä olin lyöty!

En voinut käsittää että ihminen jonka kanssa olin kasvanut "aikuiseksi", viettänyt "kokoelämäni", tukenut ja rakastanut hylkäsi minut. Olimme aivan varmoja että mikään ei kaataisi meidän suhdettamme!

Itkimme molemma ja siten hän vain ajoi pois.... se oli kauhein hetki mitä voin tietää!!!Tuntui kuin kuolema olisi tullut... olin aivan sekaisin!!

Eka viikko meni aivan "pihalla" ollessa. Ei niinku tajunnu mitään! Koko ajan ootti että kohta se tulee kotiin töistä, mutta ei se tullut. Hän oli siellä toisen naisen luona...ja minä yksin.

Vitutti niin paljon että ei tienny miten päin olis ollu... siten helpotti viikko viikolta ja päivä päivältä... sit huomasin että pystyi olemaan tunnin ajattelematta häntä ;),

Kukaan ei osannu lohduttaa, mutta kyllä ne ystävät siinä oli kuuntelemassa... illat ja yöt oli pahimpia yksin ollessa.

mutta minä selvisin vaikka olin varma että pääsekois ennen kuin unohtaisin... uhohtanut en ole vieläkään mutta muistot eivät satu enää.

Sovi parisuhde
ja elä ihmisiksi!