Olin viikonlopun työmatkalla ja kotiin palattuani mieheni työkaveri oli meillä kylässä. Miehet olivat olleet viikonloppuna baarissa ja naureskellen muistelivat illan viettoaan.
En sen kummemmin heidän juttujaan kuunnellut, purin matkalaukkua ja touhusin muuta.
Jossakin vaiheessa lähdin viemään roskapussia ja takaisin tulessani jäin pihalle parvekkeemme alle röökille. Miehet olivat samaan aikaan röökillä parvekkeella ja satuin kuulemaan heidän juttelustaan sen verran että mieheni kaveri sanoi miehelleni jotain tähän tyyliin: No hölmö! Eihän se nyt tietenkään mitään pettämistä ole, älä ollenkaan murehdi! Tietysti kaikki yksinäiset tytöt pitääkin saattaa kotiin asti. Älä ikinä vaan jätä ketään saattamatta...
Kuuntelin ihan ihmeissäni että mistä tossa voi nyt olla kysymys, mutta siihen loppui heidän juttunsa kun lähtivät takaisin sisään.
Menin itsekin sisälle ja olin niin kuin mitään en olisi kuullutkaan.
Illalla sitten nukkumaan mennessä kysyin mieheltäni, että miten hänen viikoloppunsa oli muuten mennyt että missä olivat kaverinsa kanssa ollut ja millä oli tullut kotiin yms.
Mieheni sanoi että ihan vaan tossa lähellä oltiin ja mieheni kaverin kaveri oli kuulemma kotiovelle asti yöllä tuonut. Eli aivan toinen tarina...
Nyt tässä kun olen miettinyt tuota asiaa tarkemmin ja muutamaa muutakin asiaa, niin muutama juttu on nyt niin että pistää mieltä vaivaamaan. Nämä asiat ovat mieheni käytökseen liittyviä asioita. Kotiin palattuani hän on tehnyt muutamia sellaisia juttuja, mitä ei normaalisti tee; käynyt pyytämättä kaupassa yms.
Ja minuahan nyt tietysti vaivaa, että tekeekö hän noita "omituisia" asioita vain huonon omantuntonsa takia?
Nyt haluaisin miesten kommentteja, että kuinka osaisin/uskaltaisin ottaa asian puheeksi, vai unohdanko koko jutun.
Voinko tässä tilanteessa kysyä suoraan että millaista tyttöä on pitänyt olla saattamassa, missä ja miksi? Minunhan ei pitäisi tässä tilanteessa asiasta mitään tietää! Tahallani en "salakuunnellut", vaan ihan sattumalta satuin kuulemaan...
Eihän saattamisessa nyt mitään pahaa sinällään ole (ja itsekkin taitaa mieheni asian suhteen aika varovainen olla, kun pitää kaveriltaa kysellä...) jos kyseessä on joku tuttu tyttö. Mutta en taas oikein ymmärrä sitä että miksi mieheni on pitänyt saatille lähteä jollekulle tuntemattomalle! Tuntematon tuon tytön on pakko olla, koska ollaan muutettu vain vähän aikaa sitten!
Tohon saatto hommaan on pakostikin pitänyt johtaa joku tilanne, jossa ovat jo illan aikana baarissa tutustuneet ja jutelleet ja josta saattaminenkin sitten johtaa... Nyt alkaa mustasukkaisuus nostaa päätänsä :(
Jos oli yksinekrtaisesti niin mukava vaan se tyttö ja kaikki oli pelkkää kaveruuttaa, niin miksi ei avoimesti minulle voi kertoa!
Itseäni kun ajattelen, niin siihen aikaan kun vielä sinkku olin, niin kyllähän se saatille lähteminen tarkoitti yleensä ihan jotain muuta kuin sivistynyttä käden puristusta alaovella ja hyvän yön toivotusta!
En myöskään usko että mieheni on vain niin herramies että vilpittömästi ei pystynyt jättämään tyttöä yksin kotiinsa menemään!
Tämä asia kyllä vaivaa minua nyt todella. Ylireagoinko, onko tämä parisuhteessa eläville miehille ihan loogista toimintaa?
Pitäisikö minun tajuta huolestua?
En sen kummemmin heidän juttujaan kuunnellut, purin matkalaukkua ja touhusin muuta.
Jossakin vaiheessa lähdin viemään roskapussia ja takaisin tulessani jäin pihalle parvekkeemme alle röökille. Miehet olivat samaan aikaan röökillä parvekkeella ja satuin kuulemaan heidän juttelustaan sen verran että mieheni kaveri sanoi miehelleni jotain tähän tyyliin: No hölmö! Eihän se nyt tietenkään mitään pettämistä ole, älä ollenkaan murehdi! Tietysti kaikki yksinäiset tytöt pitääkin saattaa kotiin asti. Älä ikinä vaan jätä ketään saattamatta...
Kuuntelin ihan ihmeissäni että mistä tossa voi nyt olla kysymys, mutta siihen loppui heidän juttunsa kun lähtivät takaisin sisään.
Menin itsekin sisälle ja olin niin kuin mitään en olisi kuullutkaan.
Illalla sitten nukkumaan mennessä kysyin mieheltäni, että miten hänen viikoloppunsa oli muuten mennyt että missä olivat kaverinsa kanssa ollut ja millä oli tullut kotiin yms.
Mieheni sanoi että ihan vaan tossa lähellä oltiin ja mieheni kaverin kaveri oli kuulemma kotiovelle asti yöllä tuonut. Eli aivan toinen tarina...
Nyt tässä kun olen miettinyt tuota asiaa tarkemmin ja muutamaa muutakin asiaa, niin muutama juttu on nyt niin että pistää mieltä vaivaamaan. Nämä asiat ovat mieheni käytökseen liittyviä asioita. Kotiin palattuani hän on tehnyt muutamia sellaisia juttuja, mitä ei normaalisti tee; käynyt pyytämättä kaupassa yms.
Ja minuahan nyt tietysti vaivaa, että tekeekö hän noita "omituisia" asioita vain huonon omantuntonsa takia?
Nyt haluaisin miesten kommentteja, että kuinka osaisin/uskaltaisin ottaa asian puheeksi, vai unohdanko koko jutun.
Voinko tässä tilanteessa kysyä suoraan että millaista tyttöä on pitänyt olla saattamassa, missä ja miksi? Minunhan ei pitäisi tässä tilanteessa asiasta mitään tietää! Tahallani en "salakuunnellut", vaan ihan sattumalta satuin kuulemaan...
Eihän saattamisessa nyt mitään pahaa sinällään ole (ja itsekkin taitaa mieheni asian suhteen aika varovainen olla, kun pitää kaveriltaa kysellä...) jos kyseessä on joku tuttu tyttö. Mutta en taas oikein ymmärrä sitä että miksi mieheni on pitänyt saatille lähteä jollekulle tuntemattomalle! Tuntematon tuon tytön on pakko olla, koska ollaan muutettu vain vähän aikaa sitten!
Tohon saatto hommaan on pakostikin pitänyt johtaa joku tilanne, jossa ovat jo illan aikana baarissa tutustuneet ja jutelleet ja josta saattaminenkin sitten johtaa... Nyt alkaa mustasukkaisuus nostaa päätänsä :(
Jos oli yksinekrtaisesti niin mukava vaan se tyttö ja kaikki oli pelkkää kaveruuttaa, niin miksi ei avoimesti minulle voi kertoa!
Itseäni kun ajattelen, niin siihen aikaan kun vielä sinkku olin, niin kyllähän se saatille lähteminen tarkoitti yleensä ihan jotain muuta kuin sivistynyttä käden puristusta alaovella ja hyvän yön toivotusta!
En myöskään usko että mieheni on vain niin herramies että vilpittömästi ei pystynyt jättämään tyttöä yksin kotiinsa menemään!
Tämä asia kyllä vaivaa minua nyt todella. Ylireagoinko, onko tämä parisuhteessa eläville miehille ihan loogista toimintaa?
Pitäisikö minun tajuta huolestua?
Vastaukset 23
Vanhimmat
jonkun ylihumaltuneen tyttörukan kotiaan, herrasmies kun on.
Istuivat lähibubissa ja kaveri tuo kotiin.
Satuitko kysymään missä vaiheessa miehesi saattoi tuon yksinäisen tytön kotiin?
En ole siis vielä kysynyt mitään, enkä millään muullakaan tavalla saattanut tietoon sitä että edes tiedän koko asiasta mitään...
Siihenhän tässä vähän yritän teiltä vinkkiä saada, että pitäiskö ihan ääneen asiaa kysyä, vaiko unohtaa koko juttu... Itseäni vaivaa tämä, kun on ihan uusi tilanne mulle, enkä osaa tähän nyt oikein mitenkään suhtautua :(
Sen verran siis kysyin kyllä mieheltäni, että miten oli ilta mennyt, niin vastaus oli että kaverin kanssa koko ilta ja kaverin kaverin kyydissä koti ovelle saakka. Eli itse ei maininnut saatto keikkaansa mitenkään. En siis tiedä missä vaiheessa iltaa on tämä tapahtunut....
kertoessaan olleensa koko illan kavereittensa kanssa ja jätti kertomatta saattokeikan.
En tiedä miten olisit reagoinut, mikäli mies olisi kertonut asiasta.
Halusiko hän välttyä mahdolliselta mustasukkaisuuskohtauksesta vai muuten vain suojella sinua/itseään.
Mikäli et kysy häneltä, se jää kalvamaan mieltäsi.
Jos sinulla on tapana puhua suoraan miten asia on, jatka samaan malliin ja voit kysyä "Kun kävin viemässä roskat, kuulin sinun saattaneen jonkun naisen kotiin. Minulle kuitenkin kerroit, että olit koko illan kavereiden kanssa..." kaltaisen kysymyksen.
Kun miehesi lähtee seuraavan kerran baariin kavereittensa kanssa, tuo sama "Mitä mies mahtaa tehdä?" kysymys kalvaa mieltäsi.
Samoin mikäli lähdet työn puolesta viikonlopuksi töihin.
Ei tosiaan pysty mitenkään ennustamaan mikä olis välitön reaktio ollu, jos mies olisi itse avoimesti asiasta kertonut.
Vaikkaan kuitenkin, että olisi ollut höänen kannaltaan huomattavasti parempi kuin tämä "inhotus" koko otusta kohtaan, joka on päivän aikana mustan pilven lailla pään päälle nyt asettunut :(
Kyllä itsestä tuntuu ainakin tällä hetkellä että suora rehellisyys olisi kuitenkin se kaikkein paras ratkaisu aina ja joka tilanteessa.
Valheilla kun tuppaa aina olemaan varsin lyhyet jäljet...
kysyä kaveriltaan että onko kyseessä pettäminen niin tuskin mitään merkityksellisempää on päässyt tapahtumaan. Ehkä korkeintaan jotain pientä suukottelua on päässyt tapahtumaan ja miehellä on vähän huono omatunto siitä.
...pientä suukottelua olemassakaan, mitä voisin missään tilanteessa hyväksyä, ellen suukottelun kohteena ole tietysti minä itse! :)
Jos on suukottelua päässyt tapahtumaan, niin toivon että tosiaan on huono omatunto! Ja toivon että kolkuttaa sen verran että tunnustaa tekonsa jos tunnustettavaa on...
En itsekkään ajattele että saattaminen mitään kovin merkityksellistä periaatteessa on, mutta käytännössä taas aika omituista minusta, että niin läheisen suhteen ovat illan aikana kerenneet kehittää...
Jos miehelläni olisi ollut todellinen huoli esim. neidon turvallisuudesta, niin minusta olisi ollut gherrasmiesmäisempää vaikka tilata ja maksaa neidin taksi.
takia, ettet tee mahdollisesta kärpäsestä härkästä - möykkyä, joka alkaa varjostaa suhdettanne - sinun kannattaa jutella suoraan miehesi kanssa tilanteesta. Sanot asian niin kuin se oli: "Satuin kuulemaan juttelunne...".
Yritä pysyä rauhallisena, sillä keskustelu saattaa helposti livetä syyllistämiseen ja syyllistymiseen, siinäkin tapauksessa, ettei siihen olisi mitään syytä.
Itsekin mietin ihan samaa, että parasta olisi varmaan ottaa asia esille, mutta toisaalta en usko että yksikään mies ko. tilanteessa mitään myöntäisi tai kertoisi... joten johtaako keskustelu vain sitten ojasta allikkoon, tiijäppä häntä...
Luulen myös, että jos keskustelu saisi syyttäviä sävyjä, niin syyllinenhän olisin tietysti minä, vaikkakaan en todellakaan tarkoituksella mitään kuullut!
Yritän kyllä pysyä rauhallisena, koska en halua turhaan miestänikään ahdistaa millään ristikuullustelulla. Selkeästi häntä ainakin kaduttaa se mitä nyt sitten ikinä on tehnytkään tai tekemättä jättänyt, kun kerran kaverinsa kanssa asian esille otti.
Harmi vaan että kaverin vastaus oli pikemminkin rohkaiseva jatkoa ja mahdollisia samanlaisia tilanteita ajatellen, eikä niinkään "tämän kerran ok, mutta mieti tarkemmin jatkossa" -tyyppistä neuvoa...
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että kannattaa keskustella asiasta ennenkuin se saa suunnattomat mittasuhteet omassa päässäsi. On tosi vaikeaa olla syyttämättä tai ahdistelematta, mutta ei siinä auta kuin ottaa asia reilusti esiin piruilematta tms.
Jos mies suhtautuu keskusteluun tiuskien tai vältellen, niin silloin voi melkein sanoa että jotain luvatonta on tapahtunut. Enemmänkin siis kuin pelkkä kotiovelle saatto...
ettei tupakoinnista seuraa mitään hyvää. Myös se saatiin nostettua esiin, että miestenkin kannattaisi joskus viedä se roskapussi.
"No hölmö! Eihän se nyt tietenkään mitään pettämistä ole, älä ollenkaan murehdi! Tietysti kaikki yksinäiset tytöt pitääkin saattaa kotiin asti. Älä ikinä vaan jätä ketään saattamatta..."
Voi olla ettei ole tapahtunut saattamista kummempaa, tai sitten ollaan vaihdettu muutamat imuttelut. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jotakin sellaista on tapahtunut mikä aiheuttaa huonoa omatuntoa miehellesi. Ihan pelkkä saattokin ilman suutelua voi riittää tähän. Kirjoituksesi perusteella vaikuttaakin siltä, että asia painaa miehesi mieltä koska hänen kaverinsa on sanonut jotakin tyyliin "No hölmö! Eihän se nyt tietenkään mitään pettämistä ole, älä ollenkaan murehdi!" Eli aivan kuin miehesi potisi morkkista asiasta ja on sanonut sen kaverilleenkin ehkä sanoen myös siitä, että mitähän mieltä sinä olet asiasta, niin tuntuisi järkevältä että kaveri heittäisi siihen jotain tuollaista.
Mutta tämä loppu "Tietysti kaikki yksinäiset tytöt pitääkin saattaa kotiin asti. Älä ikinä vaan jätä ketään saattamatta..." taas selvästikin kannustaa hommautumaan tuollaisiin tilanteisiin, poikamiehellehän se saatille pääseminen on riemastuttavaa, mutta että ukkomiehelle sanotaan noin, niin aijai. Jo pelkästään se että saattaa jonkun, tai antaa jonkun saattaa, on vähintään arveluttavaa parisuhteessa oleville.
Väittäisinkin asian olevan niin, että jos parisuhteessa oleva löytää itsensä tuollaisesta tilanteesta, saatilta, niin se kyllä taitaa kertoa vain ja ainoastaan sen kyseisen ihmisen luonteesta ja siitä, miten hän suhtautuu omaan parisuhteeseensa. Ollaanhan me erilaisia, mutta noin lähtökohtaisesti jos vaikkapa baariflirttailut pitää viedä baarin ulkopuolellekin, niin ei se enää taida olla niin "viatonta" (jos flirttailu yleensäkään on viatonta). Siinähän jollakin tasolla testataan itseä, miten tilanne kehittyy ja langetaanko loveen, voiko vastustaa kiusausta ja niin edelleen haetaan niitä suhteen ulkopuolisia kiihotuksia että on edes jotain, mitä tuoda kotiin. Minusta saattamiset eivät kuulu parisuhteessa oleville jos asiaa ei ole sovittu hoidettavaksi muutoin.
"Jos oli yksinekrtaisesti niin mukava vaan se tyttö ja kaikki oli pelkkää kaveruuttaa, niin miksi ei avoimesti minulle voi kertoa!"
Nii-i. Olisitko uskonut jos miehesi olisi sanonut sinulle saattaneensa jonkun kivan tytön kotiinsa, mutta ei siinä ollut mitään taka-ajatuksia? Kyllä se olisi jäänyt kaihertamaan mieltä, luulen ainakin. Toisaalta onhan sitä tullut itsekin joskus pohdittua, että jos joidenkin ihmisten väliset suhteet ovat viattomia, niin miksi niistä ei voisi kertoa. Aivan: harvoinhan ne taitaa olla viattomia, syystä tai toisesta ei haluta kertoa vaikka siitä kokkikurssin opettajasta, jonka kanssa jäädään aina sinne tukiopetukseen. Kahvitellaankin ehkä. Itse olen kuitenkin avoimuuden kannalla, ei se onnea takaa mutta eipä takaa mikään muukaan.
Kannattaisiko asia ottaa puheeksi? Mahdollisesti. Mutta ei varmaan kannata olla liian hyökkäävä "mä tiedän mitä sä oot tehny, senku tunnustat naineesi sitä blondia" vaan pyrkiä ottamaan asia esiin asiallisesti / neutraalisti.
Nyt kirjoitan yleisellä tasolla, mutta jos paljastunut ihminen muuttuu tuollaisessa tilanteessa hyökkääväksi eikä historiassa ole jo valmiina aiempaa painotaakkaa samasta asiasta (eli ei voi vedota mihinkään etkö luota muhun vieläkään-skeidaan), niin jotain on kyllä viturallaan. Jos muuta ei ole tapahtunut, niin vieraat on ainakin mielessä.
...että ei ole tupakan poltosta kuin pelkkää harmia :) Kiitos tuosta hauskasta aloituksesta, tässä kun on muuten mennyt päivän ihan päin persettä, kun ei nyt saa ajatuksiaan irti tästä asiasta.
Kiitos hyvästä pohdinnastasi! Olen itse ihan samoilla ajatuksilla, mutta siltikin sitä vain tahtoo uskoa siitä omasta armaastaan vain parasta.
Vieraitten naisten/miesten saattaaminen ei minunkaan mielestä kuulu normaaliin hyvin voivaan parisuhteeseen.
Niin kuin jossain tuolla aiemmin kirjoitinkin, niin herrasmies voi aina tilata ja maksaa neidille vaikka taksin, jos yksin kävelemään päästäminen tuntuu turvallisuusriskiltä!
Ihan ok kanssa, jos esim. samasta grilli-jonosta lähdetään samaan matkaa menemään, jos vaikka samalla suunnalla asutaan. Eihän kukaan voi ketään samaa tietä kulkemasta kieltää! :)
Mutta että oikein jos pitää saattamaan lähteä... ei tulis itselle kyllä mieleen, enkä kyllä ketään itselleni saatille ottaisi!
Tohon kommenttiisi että "...poikamiehellehän se saatille pääseminen on riemastuttavaa, mutta että ukkomiehelle sanotaan noin, niin aijai.", niin usko tai älä, mutta kommentin sanoja on itsekin ukkomies!!!
Tuohon avoimuuteen liittyen; voishan se olla että ensireaktio olisi järkytys, jos mieheni olisi saatto reissustaan minulle itse avoimesti kertonut. Mutta toisaalta jo hän kertoisi asian niin, että se tyttö oli vaan kaveri, niin ilman muuta olettaisin että jossakin vaiheessa myös minut tutustutetaan häneen, ja näin ollen asian viattomuus tulee selville ikään kuin luonnostaan.
Jos taas hän kertoisi että kävi saattoreissulla ja meni sitten pussailun puolelle, niin varmasti loukkaantuisiin ja suuttuisin ja mököttäisin etc. mitä nyt naiset noissa tilanteissa tekiskään! Mutta siltikin ajattelen että asiaa olisi ainakin jatko keskusteluissa helpompaa käsitellä (ehkä jopa ymmärtää?) jos tietäisi heti että mies on sen verran vastuullinen että kantaa seuraamukset teostaan ja samalla myös osoittaa mielestäni kunnioitusta minua kohtaan, tunnustamalla väärän tekonsa.
Se että hän jättäisi tunnustamatta (tai jos nyt päätän olla ottamatta asiaa esille ollenkaan, niin jättää itse oma-aloitteisesti kertomatta) on mielestäni paljon pahempi loukkaus ja nöyryytys minua kohtaan kuin jotkut pussailut.
Itselleni olisi kaikkein pahin nöyryytys se, että me joskus yhdessä mieheni kanssa satuttaisiin vaikka samaan baariin tuon kyseisen neidon kanssa, ja minun asiasta mitään tietämättömän kustannuksella he vaikka salaa moikkaisivat tai jotain!!!
Kauhistuttava ajatus, että joku tuntematon nainen voisi ajatella samassa tilassa minun kanssani ollessaan että hä-hää, tietäisitpä vaan mitä olen ukkosi kanssa puuhaillut...
lisätä ahdinkoasi ja vaikka omasta armaasta parhaan uskominen onkin ok, niin joskus kyllä kannattaa katsoa ja pohtia näkemäänsä.
Noista saatoista sen verran, että raja varmaan menee juuri siinä (mulla ainakin), jos nakkikioskilta tai baarin ovelta satutaan lähtemään samaan suuntaan ja matka on kovin pitkä, tai vaikkei olisikaan, niin meneehän se toinen siinä seurana. Mutta siinä sen rajan täytyy suunnilleen kulkea.
"Jos taas hän kertoisi että kävi saattoreissulla ja meni sitten pussailun puolelle, niin varmasti loukkaantuisiin ja suuttuisin ja mököttäisin etc. mitä nyt naiset noissa tilanteissa tekiskään!"
Miehiltäkin onnistuu samat kujeet. Mutta onhan tuossa aihettakin.
"Itselleni olisi kaikkein pahin nöyryytys se, että me joskus yhdessä mieheni kanssa satuttaisiin vaikka samaan baariin tuon kyseisen neidon kanssa, ja minun asiasta mitään tietämättömän kustannuksella he vaikka salaa moikkaisivat tai jotain!!!
Kauhistuttava ajatus, että joku tuntematon nainen voisi ajatella samassa tilassa minun kanssani ollessaan että hä-hää, tietäisitpä vaan mitä olen ukkosi kanssa puuhaillut..."
Tämä se on ihan parasta. Tietämättäsi olet narrina. Siihen vielä mukaan vähän kaveriporukkaa jotka tietävät asiasta. On siinä mukava viettää iltaa ja olla onnellinen tietämättä kuitenkaan, ettei onnellisuuteen ole mitään syytä.
Ja niitä ajatuksiaan saa selvennettyä vain ottamalla asian puheeksi, mikä lienee selvää tässä vaiheessa.
Tuota aattelin tuoda oman mielipiteeni tähän keskusteluun. Ensinnäkin minkätason kavereita tuo sun mies ja sen kaveri on. Mietin vaan, että onko oikeesti sellasia kavereita keskenään, että ne puhuu naisista ja naisseikkailuista niin kuin ne todellisuudessa on.
Eli ne on tavannut naisen baarissa, sun mies lähtee saattamaan naista. Sen kaveri huomaa sen ja ”toivottaa” hyvää ja ”kosteaa” iltaa. Yleensä miehillä on tapana puhua hiukan yli noista jutuista, että on se kaveripiirin ÄIJÄ. Eli sun mies on voinut viimehetkellä jänistää, mutta sitten on kertonut sen kaverille (kavereilleen), että oli käynyt painaa sitä. Sen kaveri pitää sitä puoli jumalana kun on seurusteleva käyny panee jotain toista. Ja toisaalta sun mies ei ole pettänyt joten loppupelissä kaikki on onnellisia.
Toi oli se hyvä versio. Valitettevasti maailma on pullollaan niitä miehiä, jotka sortuvat tosi paikan tullen sinne vihreän ruohikon puolelle. Joten kyseessä voi olla että oikeesti mies on pettänyt sua. Sit mennään että mitä pettäminen on sulle. Onko baarissa pieni imuttelu tai hyväily pettämistä ja entäs jos imuttelu ja hyväily tapahtuu jossain kahestaan. Eli onko mies vaan pettänyt vähän vai tosi paljon.
Sen voin sanoa, että mun kaveripiirissäni on aika kirjavaa porukkaa. Muutama on sellasia tosi hyviä ystäviä, jotka oikeesti kertoo totta mitä on tullut seikkailtua. Ei välttämättä koko porukan kuullen, mutta joskus myös isomman porukan kuullen. Sitten on niitä jotka kertovat juttuja, joista voi sitten ite vaan yrittää päätellä, että onko toi totta vai ei. Tälläsillä tyypeillä on muutaman kerran tullu sellasta juttua, jotka vaan ei voi olla totta, eli niillä on pientä taipumusta valehteluun ja liioitteluun.
Mitä tulee mahdollisesta valehtelusta. Noh jotakin voi kertoa, että miten mies yrittää arjessa selvitä asioitten kanssa. Eli onko miehelläs tapana käyttää edes joskus valkosia valheita ja muutenkin valehdella ja toivoo, ettei jää kiinni tai että saa paikattua jonkun tilanteen. Siis sellasissa arjen pikkuasiossa. Vai jos mies on mokannut jotain niin heti tulee, että sori että tapahtu näin eli kertoo heti tommosista asioista. Luulisin että sama toimii suunnilleen myös isommissa asioissakin.
Itse nostaisin kissan pöydälle heti. Mutta jos se ei oo sitä sua itteäs, niin kattele pari päivää, että tekeekö sun mies jotain kummalista, onko hermostunut jostain… Tai sitten voit heittää jokerin, että alat puhumaan jonkun leffan tai muun jutun kautta pettämisestä tai jostain ja kysyt jotain hypoteeettisia juttuja, että entä jos… niin mitä sitten…? Suosittelisin kuitenkin suoraa kysymistä, asiat vaan yleensä mutkistuu kun niitä alkaa kiemurtelemaan.
Mieheni on juuri tuon kaverinsa kanssa ns. parhaat kaverit. Ne toistensa olkapäät, kun huolet ja murheet painaa...
Mitä kyllä itse olen koko heidän kaveruutensa ajan ihmetellyt! Mieheni kaveri ei ole ollenkaan sen tyyppinen, kuin kuvittelisin että mieheni kaveri olisi.
Oma mieheni on aika hiljainen, mutta kuitenki sosiaalinen ja huumorin tajuinen yms. Tämä kaverinsa on viimeisen päälle lipevä teeskentelijä, ainakin minun mielestäni, enkä häntä voi sietääkään kuin vain sen vuoksi että oma mieheni tuntuu hänestä pitävän...
Olen kyllä melko varma siitä, että nämä miehet eivät toisilleen liioittele naisasioissaan, pikemminkin voisin omasta miehestäni kuvitella että hän ei niistä ylipäätäänkään kauheasti edes kerro... mutta mistäs voin tietää millainen hän käytökseltään ukko-porukassa on, kun en ole koskaan kärpäseksi kattoon päässyt...
ja mahdollisimman kiihkottomasti.
Mieti ensin, mikä sinun mielestäsi on suhteessa ehdoton no-no ja minkä hyväksyt. Sen jälkeen kerrot miehellesi, että satuit kuulemaan heidän keskustelunsa (et tehnyt mitään väärää, sillä et urkkinut, vaan kuulit asian ollessasi röökillä).
Sitten vain voit toivoa, että miehesi kertoo sinulle rehellisesti miten asia meni.
Jos näin,kerrot hänelle sen, minkä olet jo mielessäsi miettinyt, ja asität asian OMANA näkemyksenäsi, et absoluuttisena totuutena. Yrität mahdollisimman rauhallisesti kertoa näkemyksesi siitä, mikä tilanteessa tuntui mielestäsi pahalta ja jos suhteenne "säännöt" on vielä näiltä osin selkiintymättömät, yrittäkää yhdessä päästä sopimukseen siitä, miten jatkossa toimitte vastavanlaisissa tilanteissa.
Jos nyt nostat aiheesta helvetillisen metelin (kuten varmasti käy, jos vielä hetken pyörität asiaa mielessäsi yksin ja annat mustasukkaisuutesi ottaa vallan) ei miehesi enää jatkossa uskalla tunnustaa sinulle mitään rehellisesti vaan valehtelee seuraavalla kerralla pahemmatkin tapahtumat.
Nyt on hyvä hetki rauhassa sopia suhteenne tulevaisuuden säännöt.
Totta, aika v:mäinen tilanne.
Etenki ku ei oo varmaa tietoo asiasta ja ajatukset ja odotukset valmistaa pahimman kohtaamiseen ja muutenki ei oo kovin mieltä ylentävät fiilikset, mut oikeestaan toi on paras tapa hoitaa se asia pois päiväjärjestyksestä.
Otin eilen illalla ihan asiallisesti ja rauhallisesti asian esille ja sanoin että kun vahingossa satuin kuulemaan teidän puheesta ko. pätkän, niin minua nyt vaivaa todella että mitä ko. iltana oikein on tapahtunut.
Ensin mieheni sanoi että ei ole mitään kaverinsa kanssa tollasia puhunut, että mitä oikein sekoilen! Kun sitten vaan sanoin että kyllä varmasti juttelitte parvekkeella ja varmasti kuulin, niin aikansa siinä olevinaan mietittyään sanoi että ai niin, he puhuivat yhdestä toisesta heidän kaverista!!!!
Siis uskomatonta että on kaverilla pokkaa valehdella mulle päin naamaa!!!!
Kun sitten sanoin että miksi mieheni kaveri ei sitten puhunut tästä asiasta kolmannessa personassa eli hänestä vaan nimen omaan puhui sinulle, niin väitti vaan mieheni että olen kuullut väärin...
On tietty olemassa mahdollisuus että olen kuullut väärin, mutta kun ottaa huomioon sen, miten kovasti mieheni eilen suuttui ko. keskustelusta ja kun ottaa hänen omituisen käytöksensä koko viikonlopun ajalta huomioon, niin en kyllä taida ko. selitystä uskoa.
Omituisen käytöksensä syyksi sanoi pelkästään väsymyksen, mikä ei kyllä sekään voi pitää paikkaansa, koska on ollut ennenkin väsynyt eikä todellakaan ole silloin käyttäytynyt niin kuin viikonloppuna käyttäytyi.
Asia ei nyt siis mielestäni selvinnyt suuntaan eikä toiseen :(
Ainoastaan epävarmuus jäi minulle... :(
En halua maalailla piruja seinälle, mutta kuulostaa huolestuttavalta... Miehesi käyttäytyy juuri niin kuin hänellä olisi jotain salattavaa. Ihminen, joka tuntee olevansa ahdistettu nurkkaan, paljastuvansa tms., puolustautuu useimmiten hyökkäämällä.
Meidän on helppoa neuvoa täällä ruudun toisella, kun emme itse ole keskellä tilannetta mutta osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Parasta olisi jos saisit miehesi ymmärtämään, ettei salailu ole oikea tapa toimia tällaisessa tilanteessa. Hän voi kuvitella, että asia korjaantuu jos hän vain kieltää sen eikä ymmärrä, että hän satuttaa sinua ja teitä pariskuntana tekemällä niin.
Yritä vielä puhua miehesi kanssa. Esitä asia mahdollisimman rauhallisesti ja syyttämättä (kuten varmasti teit jo ensimmäisellä kerralla) äläkä ala riitelemään. Jos mies alkaa huutamaan tms niin älä lähde siihen mukaan. Yritä seuraavaksi vaikka kirjoittaa kirje tai sähköposti, jollei keskustelu tuota tulosta. Kirjeen avulla mies ei pysty torjumaan keskusteluyritystäsi heti kärkeen vaan joutuu hiukan miettimään asiaa mielessään ja toivottavasti hän huomaa olleensa ääliö ja tekee kaikkensa muuttaakseen tilanteen. Ja aloittaa olemalla rehellinen...
Tsemppiä hankalaan tilanteeseen.
syyllisyyttähän miehesi selvästi tuntee. Siihen on tietysti mahdotonta ottaa kantaa mistä ja riippuu täysin miehesi luonteesta, tunteeko hän syyllisyyttä pienestäkin asiasta. Toivottavasti kyseessä kuitenkin tosiaan on pienehkö asia.
Aurinko tuossa jo antoikin sinulle hyviä neuvoja. Mielestäni voisit yrittää keskustella miehesi kanssa luottamuksesta ja sen tärkeydestä parisuhteessa. Haluat luottaa, mutta johtuen miehesi käytöksestä et tiedä, voitko. Yritä kertoa, miltä sinusta tuntuu, kun et tiedä, mitä on tapahtunut ja mitä se sinussa aiheuttaa.
Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.
Kiitos teille Aurinko ja J_Karma ja kaikille muillekin vastanneille!
Kyllä on tuntunut hyvältä saada edes täällä vähän purkaantua, kuten jossain tekstissäni sanoinkin, niin ollaan juuri muutettu, eikä just tällä hetkellä ole sellaista kaveria jolla pääsisi sydäntään purkamaan. Eikä kyllä muutenkaan ensimmäisenä tällaisia näinkin yksityisiä asioita viiti hyvillekään kavereille kertoa, ettei tule kenties aiheettomasti mustamaalattua ketään...
Kiitos myös todella paljon asiallisista vastauksista! On mukavaa huomata että ihanat välittävät ihmiset eivät ole vielä sukupuuttoon kuolleet! Kiitos! :)
Auringolta sain kyllä hyvää neuvoa ja olenkin nyt melkein jo päätöksen tehnyt että otan vielä kertaalleen asian illalla puheeksi. Toisaalta tekis mieli jättää tämä nyt näin, koska en haluais i liikaa suututtaa miestäni, sillä silloin hän menee ihan totaalisen lukkoon eikä sitten varsinkaan saa hänestä mitään irti.
Yritän kuitenkin ihan samalla lailla kuin eilenkin, rauhallisesti ja ystävällisesti vielä asiasta kysellä, ihan vain oman itseni takia, koska minun mieleeni tästä ainakain jää iso möykky, ellei selvyyttä saada...
Jos ei päästä tänäänkään puusta pitkälle, niin ei varmaan auta muu kuin elää hienoisen epävarmuuden kanssa ja tarkkailla tilannetta ja hänen käytöstään jatkossa.
Kyllä tässä kuitenkin nyt on omat "siniset silmät" sen verran raottuneet, että ikinä ei näköjään pitäisi olla mistään asiasta varma! Vaikka kaiken laisista pettämiskuvioista saa lukea silmät suut täyteen jokaisen lehdenkinpalstoilta, saati nähdä livenäkin baareissa ja yökerhoissa, niin ei sitä silti ikinä vois uskoa omalle kohdalleen sattuvan!
Tästä tilanteesta tekee vielä tosi hankalan se, että kun ei ole sitä varmuuttaa asiasta; on vain minun luulot ja miehen jyrkkä ei...
Kiitos kuitenkin vielä kerran teille! Jos olisin yksin tätä asiaa miettinyt niin aika umpisolmussa kyllä varmasti olisin!
Itsekin oon tältä palstalta saanut todella paljon asiallisia ja ihania vastauksia ihmisiltä, joten mä oon täysin samaa mieltä sun kanssa siitä ettei hyvät ihmiset oo vielä kuollu sukupuuttoon :)
Sä tunnut olevan niin järkevä ihminen, että takuulla selviät tästä tilanteesta tavalla tai toisella. Mä uskon, että sun oma asennoituminen autttaa miestäkin tajuamaan tilanteen ja sitä kautta te pääsette tämän yli. Toivon, että tilanne laukeaa kuitenkin pikaisesti, jottei tarvitse epävarmuudessa elää.
Kerran baarissa ollessani juttelin erään naisen kanssa. Kun lähtöä tehtiin, nainen oli tosi jurrissa ja niinpä saatoin hänet kotiovelleen, sillä en olisi voinut päästää siinä kunnossa olevaa yksin tien päälle pakkaseen. Mitään ei tapahtunut, mutten vaimolleni kertonut asiasta juuri mustasukkasuuskohtauksen pelossa.