...mutta ei enää koskaan..
Minun tarinani alkoi näin..
Rakastuin suunnattomasti 1,5 vuotta sitten.. Puolivuotta ensi tapaamisemme jälkeen menimme naimisiin :) Todellista huumaa ja Olin huippu onnellinen.
Huomasin kuitenkin n. vuoden kohdalla, että mieheni oli jotenkin jo tässä ajassa muuttunut. En saanut huomiota ja poikien iltoja oli mielestäni liikaa.. Koko ajan pelaamassa jotain urheilupeliä tai ulkona frendien kanssa. Nämä tiesin ja tiedän yhä todellisiksi menoiksi, hän ei minua petä, vaikka nyt monille tuntuukin uskomattomalta.. Monien varmistuksien jälkeen vihdoin uskon, että hän aina menee sinne mihin sanookin menevänsä ja niiden kanssa joiden kanssa sanookin.
Mutta minäpä sitten yksinäisyydessäni löysin itseni chattailemasta monen eri miehen kanssa.. Tapasinkin heistä muutamia. Suutelin muutamien kanssa.. Yhden kanssa "suhde" kesti muutaman kuukauden ja harrastin seksiäkin. Aluksi ei tuntunut missään, oli vain kivaa ja hauskaa.. Kunnes kaikki muuttui ja päätin, että tämä saa loppua, minulla oli pahaolo koko ajan ja omatunto huusi kuin vietävä.
Juuri, kun päätin, että nyt loppuu kaikki tämä pelleily, mieheni sai vihiä yhdestä suhteistani.. Sain käännettyä onneksi kaikki valheillani, niin että häntä ei sattunut liikaa. itseäni sattui tietenkin, mutta en siitä välittänyt. Olemme tietenkin edelleen yhdessä ja naimisissa, mutta minä olen muuttunut.
Ei ikinä enää mitään niin typerää.. :(
Tämä nyt oli minun hölmö tunnustukseni.. näinkin voi käydä..
Minun tarinani alkoi näin..
Rakastuin suunnattomasti 1,5 vuotta sitten.. Puolivuotta ensi tapaamisemme jälkeen menimme naimisiin :) Todellista huumaa ja Olin huippu onnellinen.
Huomasin kuitenkin n. vuoden kohdalla, että mieheni oli jotenkin jo tässä ajassa muuttunut. En saanut huomiota ja poikien iltoja oli mielestäni liikaa.. Koko ajan pelaamassa jotain urheilupeliä tai ulkona frendien kanssa. Nämä tiesin ja tiedän yhä todellisiksi menoiksi, hän ei minua petä, vaikka nyt monille tuntuukin uskomattomalta.. Monien varmistuksien jälkeen vihdoin uskon, että hän aina menee sinne mihin sanookin menevänsä ja niiden kanssa joiden kanssa sanookin.
Mutta minäpä sitten yksinäisyydessäni löysin itseni chattailemasta monen eri miehen kanssa.. Tapasinkin heistä muutamia. Suutelin muutamien kanssa.. Yhden kanssa "suhde" kesti muutaman kuukauden ja harrastin seksiäkin. Aluksi ei tuntunut missään, oli vain kivaa ja hauskaa.. Kunnes kaikki muuttui ja päätin, että tämä saa loppua, minulla oli pahaolo koko ajan ja omatunto huusi kuin vietävä.
Juuri, kun päätin, että nyt loppuu kaikki tämä pelleily, mieheni sai vihiä yhdestä suhteistani.. Sain käännettyä onneksi kaikki valheillani, niin että häntä ei sattunut liikaa. itseäni sattui tietenkin, mutta en siitä välittänyt. Olemme tietenkin edelleen yhdessä ja naimisissa, mutta minä olen muuttunut.
Ei ikinä enää mitään niin typerää.. :(
Tämä nyt oli minun hölmö tunnustukseni.. näinkin voi käydä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
mun pettäminen alko vahingossa yhen känni-illan päättyessä... sain jopa orkun siinä kunnossa.. olin "koukussa" jo siitä kerrasta. paska olen ehkä, mutta mitä toinen ei tiiä ei sitä satutakkaan... 46krt/11-vuotta....enkä kadu... ystäviä en hässi...
On aika pitkälti hanurista. Oletko kuullut sanonnan "mitä et voi kertoa toiselle, on jo pettämistä" Eli olet siis sitä mieltä että miehesikin saa nussia aivan rauhassa ketä tahansa, kunhan sinä et saa tietää siitä.. näinkö?
on täysin totta. Vai miten sellainen asia, olisi se kuinka vakavaa tahansa, voisi satuttaa sinua ENNENKUIN sä saat siitä tietää? Niin.
Teema on totta. Mitäs sen jälkeen? Siihen loppui sinun viisautesi? Otetaan esimerkkitilanne, koska muuten ei sinun kalloosi tunnu menevän asiani.
Olet suhteessa, teillä on yksi lapsi. Petät miestäsi tasaisin väliajoin, etkä siis tietenkään kerro tästä hänelle. Ajattelet tällä mukahohdokkaalla ajattelutavalla että "mitä ei tiedä, se ei satuta" ja jatkat pettämistä hymyilevin suin. Samaan aikaan kotona kun sinä pumppaat jotain randomia jannua, miehesi käyttää lastanne, oli sitten poika tai tyttö raa'asti seksuaalisesti hyväkseen. Rankalla henkisellä painostamisella hän saa lapsen pysymään hiljaa ja sinä et ikinä edes huomaa miten se lapsen käytökseen vaikuttaa. Kun viimein saisit tietää vuosien kuluttua asiasta.. Väitätkö tämän jälkeen että et olisi halunnut kuulla, väitätkö että käyttäsit itse vielä naurettavaa ajattelutapaasi uudestaan? Huomaatko nyt miten typerältä kuullostat?
On kunnioituksen puute omaa puolisoa kohtaan, jos pitää valehdella ja salata omia puuhastelujaan.
Ja valheesta jää aina kiinni, jossain vaiheessa pullerolakin käry käy: voi miesparkaa siinä vaiheessa, kun tajuaa minkä jakorasian kanssa tuhlasi elämänsä parhaat vuodet.
Pidin tästä "On kunnioituksen puute omaa puolisoa kohtaan, jos pitää valehdella ja salata omia puuhastelujaan." Yritin sanoa samaa, muttei vain löytynyt sanoja. Pitänee ehkä käyttää tätä jossain myöhemmässä jaksossa..
Itsellä ollu samanlaista touhua. Ja ihan paskana oon koko ajan. Lähiaikoinakin meinannu tapahtua, mut onneks ei menny niin pitkälle. Mulla se on ollu sitä, että kun oon niin paljon yksin, kun mies on niin paljon poissa työnsä takia. Enkä ole pystynyt itelleni myöntämään miten raskasta se on, ja sitten on tullu noita kännisekoiluja, vaikka oikeesti haluis vaan että joku halais ja sanois, että kyllä se siitä.
Aina, kun on jotain tollasta sattunut, oon käyttäytynyt muutenkin itsetuhoisen oloisesti. Olen ollut pahasti masentunut ja ahdistunut, ja siitä se on sitten tietysti vaan pahentunut. Itsemurhaa olen miettinyt ihan vakavissani moneen otteeseen, mutta se olisi kaikkein kauhein vaihtoehto miestäni ja muita läheisiä kohtaan. Rakastamme toisiamme ihan käsittämättömän paljon, enkä todellakaan haluaisi elää ilman häntä enkä koskaan mitenkään loukata. Mutta se mitä olen tehnyt, on täysin ristiriidassa. Niin, olen kyllä saanut ammattiapua masennuksiin ja ahdistuksiin ym, mutta en ole näistä jutuista pystynyt edes psykiatrille puhumaan. Tiedän kyllä, että tämä on vakava ongelma. Aion kuitenkin selviytyä tästä, ja yritän sysätä itsetuhoiset ajatukset vähän kauemmaksi. Mutta ihmiset hyvät, jos tuomitsette, niin älkää vastatko tähän mitään.
että mikää pettäminen tms. ei ole sen arvoista että itseään vahingoittaa. Kaikki meistä tekee valintoja elämässään joskus ne on hyviä ja joskus ei. Silti itsetuho ei ole mikään ratkaisu.