Kuten tällä palstallakin usein olen saanut kuulla, niin olen liian kiltti, liian naiivi, liian hyväuskoinen, tylsä ja ties mitä. Töissä tuli eteen tilanne (siitä tilanteesta sen enempää kertomatta), jossa minua olisi auttanut jos olisin käyttänyt enemmän kyynärpäätaktiikkaa ja laskelmointia. Kun en käyttänyt ja tilanne kääntyi minulle epäedulliseksi, hyväksyin tilanteen, jatkoin töitä ja totesin jotain minkä jälkeen työkaverini totesi minulle, että olen aivan liian kiltti ja mietin liikaa toisten tunteita. Osaan kyllä olla jämäkkäkin, uskallan sanoa mielipiteeni hyvinkin suoraan ja pidän huolta että työt hoidetaan kuten pitää, mutta en halua polkea muita tai olla epärehellinen.
Kertokaas nyt sitten, miten tällaisesta naiiviudesta ja kiltteydestä pääsee eroon vai tarviiko siitä päästä? Miten oppii kääntämään liian kiltteyden pois päältä työelämässä niin, että kuitenkin kunnioittaa toisia? Ja eikö työelämässä oikeasti pärjää muka ilman kyynärpäätaktiikkaa?
Kertokaas nyt sitten, miten tällaisesta naiiviudesta ja kiltteydestä pääsee eroon vai tarviiko siitä päästä? Miten oppii kääntämään liian kiltteyden pois päältä työelämässä niin, että kuitenkin kunnioittaa toisia? Ja eikö työelämässä oikeasti pärjää muka ilman kyynärpäätaktiikkaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
jos on hyvä tuuri ja saumat sattuu kohdilleen.
Opi ärsyyntymään asioista. Fiksu kun varmasti olet, niin seuraavan kerran kun koet jonkun asian menevän läpi päätöksenteosta aivan älyttömillä perusteilla, avaat vain suusi ja sanot "eihän tässä ole mitään järkeä. Katsokaa nyt itse näin ja näin". Olet avannut suusi, ja sinua on kuunneltu. Jos joku yrittää tämän jälkeen ohittaa kommenttisi olan kohautuksella, ilmoita ettei asia käy sinulle.
Jämäkkyyttä vaan, ja jos rupeaa vituttamaan, sano se.
mä sanon kyllä mielipiteeni suoraan. Se mitä mä en tee, on asioiden vääristely ja juoruilu ja laskelmoiva käyttäytyminen eli esim. pomon nuoleskelu. En halua enkä aio tehdä töitä juonitellen ja edetä urallani hinnalla millä hyvänsä mutta en aio jäädä muiden jalkoihinkaan. Oon luottanut tähän asti siihen, että pärjään ammattitaidolla ja hyvällä asenteella, mutta nyt on muutaman kerran nähty että nuoleskelullakin tms pärjää joskus melkein paremmin. Mua vituttaa se.
Eli tiedät jo mikä sinua vituttaa= tunnistat ongelman, eli pyrkyrit ympärilläsi. Siispä sano tämä pomollesi. Et tee mitään väärin, koska moraali ja eettiset arvot ovat toimintasi takana. Lopputuleman vain pärjäät paremmin.
Kiltit ja hyvät ihmiset ovat harvinaisia, ja sitä mikä on harvinaista pidetään arvokkaana. Narisevia kyynikoita on tarpeeksi. Hyvyys ruokkii hyvyyttä.
lämmin kirjoitus.
Noin minäkin valtaosin ajattelen enkä halua muuttaa itseäni tai luopua siitä, mikä mussa on hyvää. Haluaisin vain oppia suhtautumaan työelämään hiukan vähemmän tunteella, hiukan vähemmän naiivisti, jottei mun yli käveltäis. Ei tässä nyt mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta mun työkaverin sanat jäi vaan mietityttämään...
ainakin on pidettävä puolensa, muuten ei pärjää. Periaatteessa sama pätee muussakin elämässä, riippuen tosin minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Valitettavasti ihmiset usein yrittävät hyötyä sinusta ja saavuttaa avullasi jotain. Kaikki eivät tietenkään ole sellaisia.
Jotkut ihmiset tosiaan yrittää käyttää hyväkseen ja on siinä joku onnistunutkin mun kohdalla. Oon mä vuosien varrella jotain kuitenkin oppinut, nykyään oon hiukan enemmän varuillani vaikka edelleen mä muodostan perusluottamuksen ihmisiin suht helpolla.
Joskus vaan tuntuu että sitä pidetään huonona ominaisuutena kun luottaa ihmisiin... Pitäis olla kyyninen ihan vaan siltä varalta, jottei tule hyväksikäytetyksi. Mun mielestä elämä kyynisenä on kuitenkin niin ahdistavaa, kestän paremmin pari hyväksikäyttöä kuin kyynisen ja surkean maailmankatsomuksen.
ei haittaa sinua itseäsi, niin miksipä sinun pitäisi muuttaa käytöstäsi miksikään? Kiltteys, ystävällisyys ja kohteliaisuushan eivät kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että olisi kenen tahansa tallottavissa, eikä osaisi pitää puoliaan. Eli jos osaat ja kykenet pitämään puolesi, niin käsittääkseni asiasi ovat hyvin.
Minusta myös vaikuttaa siltä, että menettäisit itsekunnioituksesi, jos alkaisit käyttää kyynärpäätaktiikkaa, jota ilmankin kyllä pärjää.
Saan kuulla liiasta kiltteydestäni jne. aika paljon, mutta en halua missään nimessä menettää itsekunnioitustani. Se on mulle tärkeämpää kuin se, että saan haluamani asian läpi hinnalla millä hyvänsä. Mä haluan tietää, että illalla kun painan pään tyynyyn, oon toiminut päivän aikana niin, että voin hyvillä mielin nukahtaa tuntematta syyllisyyttä tai huonoa itsetuntoa.
Joskus vaan mietin, onko kiltteys haitaksi uran kehityksen kannalta. Mä en oo sitä koskaan sillä tavalla ajatellut, mun mielestä reilulla pelillä ja olemalla oma itsensä täytyy pärjätä mutta muutamat ihmiset täällä töissä tuntuu olevan asiasta eri mieltä...
Entinen, minua 30-vuotta vanhempi työkaverini sanoi joskus, ettei se ole työntekijöidenkään mielestä paras pomo, joka antaa pitää pisimmät kahvitauot.
Ymmärsin sen niin, että pitää olla jämäkkä. Ei niuho, ei kyynärpäätaktiikkaa, ei pomon nuoleskelua tms. Mutta puolensa pitää pitää. On taito sinänsä nähdä, milloin toinen poski kannattaa kääntää ja milloin kannattaa antaa takaisin.
Tuota taitoa mun ehkä pitää vielä hioa, etten käännä liian usein toista poskea...
Hyvä pomo on tosiaan jämäkkä, mutta samalla reilu ja rento. Osaa keskittyä olennaiseen, mutta silti ottaa yksityiskohdat huomioon kaikessa toiminnassa. Osaa tehdä oikeita päätöksiä oikeaan aikaan ja muistaa myös, että on pomona ihmisille, ei pelkästään asioille. Kas siinäpä tavoitetta kerrakseen ;)
Pärjää ilman kyynärpäätaktiikkaa. Asiallisella toiminnalla, tiedottamisella, kyseenalaistamisella.
Pomolle voi aina jutella työkaverien ylilyönneistä; ne kun vaikuttavat työn suorittamiseen. Pomojen ylilyönneistä voi puhua pomon pomolle ja ylimmän pomon kanssa napit vastakkain olemisessa on aina vaihtoehto vilauttaa kantapäitä ja etsiä paikka jossa homma toimii.
Minusta yritys jossa ei huolehdita työn jakamisesta, vastuunkannosta ja suorittamisesta mielekkäästi ei ole varteenotettava urakehitysympäristö, sitten etsitään paikka jossa oma panos noteerataan ja sillä ansaitaan se mikä itselle kuuluu sekä mammonassa että kunniassa.
Tässä vasara joka toimii kuin... vasara.
http://kielikeskus.tkk.fi/viestinta/vie981224/assertiivisuus.htm
Kyllä mä tiedän olevani hyvä työntekijä, mutta täsmätäkseni tuon linkin kuvauksen kanssa, taidan vaatia vielä hiukan koulutusta ;)
Lisään kuitenkin omia havaintojani matkan varrelta, sillä aina, aina on olemassa turkkilaista kostoa antavia, eli ahteriin poikittain puukottavia sekä perseennuolijoita. Siis todellinen riesa työpaikoilla. Itse ainakin koe kiusalliseksi omien tekemisteni korostamisen. Samoin lähes yhtä kiusallisena koen toisten tekemisistä "juoruamisen" negatiivisessa valossa - vaikka se olisikin totta.
Paskamaista onkin kun alkaa tulla niitä epäilyksiä, saatika jos saa ihan varmistuksen asialle, että joku on puhunut minusta epäedullisesti peitelläkseen omia erheitään. Muutamassa tällaisessa tilanteessa olen ollut ja olen asiasta ja tilanteesta riippuen joko kertonut tai jättänyt kertomatta oman näkemykseni asioihin, mutta niistä on jäänyt sellaiseksi pieneksi huoleksi joidenkin työntekijöiden liiallisen hyvät välit esimiehiinsä. Mitähän kaikkea siellä oikein tarinoidaankaan...
Omalta kohdaltani olen kuitenkin päättänyt, että on turha murra toisten tekemisiä tai sanomisia kun ei niihin kuitenkaan pysty vaikuttamaan, enkä ole myöskään lipsunut periaatteistani rehellisyyden suhteen. Työpaikkojakin on monenlaisia eikä minulla varmastikaan ole samanlaisia ongelmia tarjolla mitä monessa muussa työpaikassa voi olla, mutta ehkä jonkinlainen hyvä toimintamalli voisi olla sellainen, että hoitaa leiviskänsä, kertoo mielipiteensä ja kertoo sen mielipiteensä oikeassa tilanteessa. Kehitysideoita ei kannattane heitellä ilmoille kahvitunnilla vaan jossain palaverissa, missä paikalla on myös niitä päättäjiä, tai ainakin heidän kätyreitään.
Vielä lopuksi, työpaikoilla on varmaankin lisääntymään päin sellainen kyynärpäätaktikointi ja laskelmointi, mutta ehkä hieman naivina mielipiteenä todettakoon että eihän siihen itse tarvitse lähteä mukaan.
minutkin ajattelemaan laittoi, että jotkut tuntuvat pärjäävän kyynärpää- tai nuoleskelutaktiikalla. Jokainen tekee tietty omalta kohdaltaan omat ratkaisut, jollekin tuo saattaa olla ainoa tapa edetä urallaan mutta kuten sanoit, tuohon ei tarvitse lähteä mukaan.
Tätä asiaa päivän verran pyörittäneenä päätin, että pysyn moisesta toimintatavasta mahdollisimman kaukana. Jos ei pärjää ilman toisten polkemista ja laskelmoivaa käyttäytymistä, niin sitten on varmaan aika vaihtaa työnantajaa ja hakea uusia haasteita sellaiselta työnantajalta, joka arvostaa muuta kuin selkäänpuukottajia.
Toivon kuitenkin, että saan mahdollisuuden edetä omana itsenäni nykyisellä työnantajalla. Aika näyttää... :)
ainakaan naivi ole. Yliherkkä ehkä. Et pidä kun joku pahoittaa sinun mielesi ja siksi et halua pahoittaa kenenkään muun mieltä. Kaunis piirre jokaisessa ihmisessä. Ikävä kyllä, että eletään ajassa, missä kaltaisiasi käytetään liian usein hyväksi. Maailma on muuttumassa. Eletään muutoksen aikaa. Yksikään muutos ei ole kivuton.
Yksi keino oppia suojatumaan, on lakata tekemästä asioita toisten puolesta. Duunissakin tekee vaan ja ainoastan sen, minkä on sopinut. Lakkaa hoitamasta tehtäviä, mitkä ei kuulu omaan toimenkuvaan. Pysyy aina tiukkana siinä asiassa. Tekee ainoastaan oman homman ja tekee sen mahdollisimman hyvin. Jos toinen yrittää jollain tavalla syyllistää tai jotain, voi aiana sanoa, että "Kyllähän minä voin sinunkin tehtävät hoitaa. Herää vaan kysymys, että mihin silloin sinua tarvitaan?". Jotain sinnepäin.
Eikä sinun tarvi kiltteydestä päästä eroon. Olet jatkossa kiltti itselle ja viileän asiallinen niille, jotka yrittää käyttää hyväksi kiltteyttäsi.
Täytyy vain pitää silmät auki ja tutkailla työympäristöä laajemmin, jotta tunnistan ne, ketkä ansaitsevat viileän asiallisen kohtelun.
Tuo herkkyys tais osua aika kohdilleen... Se on niin sisäänrakennettu luonteenpiirre, ettei siitä oikein eroon meinaa päästä. Enkä kokonaan tietenkään halua päästä eroon, mutta haluan oppia hallitsemaan sitä niin, etten anna sille liikaa valtaa ainakaan työasioissa. Kotona voin sitten herkistellä senkin edestä :)
Mutta sulla on myös hyvä oikeudenmukaisuuden taju. Aloita siitä, että nostat metelin aina, kun jokin sotii tuota tajua vastaan. Meteli ei tässä tapauksessa tarkota räyhäämistä.
Riippuu paljon organisaatiokulttuurista, pärjääkö ilman kyynärpäätaktiikkaa. Oikeanlaisissa organisaatioissa pärjää. Mutta varmaa on se, että missään organisaatiossa parhaimmankaan työntekijän kyvyt eivät nouse esille, ellei työntekijä niitä itse markkinoi.
Itseään on osattava markkinoida oikealla tavalla ja ne parhaat puolet tuotava esiin. Siinä on ollut mulla aika paljon oppimista, koska en juurikaan pidä itseni markkinoimisesta. Haluaisin vaan keskittyä työntekoon enkä itseni mainostamiseen. Tylsän ihmisen markkinointi kun on turhauttavaa ;)
Mä oon tän päivän miettinyt näitä ja tullut siihen tulokseen, että pidän yhä kovemmin kiinni siitä mitä olen enkä yritä muuttaa itseäni tai toimintaperiaatteitani vaikka se jonkun mielestä olisikin tarpeen ja mun kiltteys saattaa haitata urakehitystä. Musta tuntuu kuitenkin, että menettäisin osan itsestäni eikä mikään työ tässä maailmassa ole sen arvoista.
Pieni avuliaisuus ja epäitsekkyys tuottaa useimmin paremmin hedelmää kuin kylmä itsekkyys ja kyynärpäätaktiikka, ainakin pitkässä juoksussa.
Tietysti se ei saa mennä liiallisuuksiin ja omasta edustaankin on kyettävä huolehtimaan. Tietty jämäkkyys asioihin ja ihmisiin suhtautumisessa tekee sen, ettei sinua tulla polkemaan huvikseen tai oman edun tavoittelun nimissä.
Mulla on tapana laittaa merkille kuinka muut suhtautuvat minuun ja muihin työkavereihin. Kyllä sen aika äkkiä oppii kuka on pelkästään töykeä oman edun tavoittelija ja kuka jeesaa pyyteettömästi muitakin. Itse suhtaudun kyrpiin vittumaisesti ja tavallisiin ihmisiin tavallisesti. Niitä jeesaan ketkä jeesaa muita.
Työelämässä pärjää ilman kyynärpäätaktiikkaa. Kannattaa vaan katsoa kenen kanssa asioi.