enpä olis uskonut että minulle käy näin. minulle, täydelliselle vaimolle ja vielä täydellisemmälle äidille, joka ei ikinä aikonutkaan vajota näin alas. pohjalla ollaan.
olen 24vuotias ja minulla on 2 lasta, sekä ihana mies, omakotitalo, työpaikka. elämän pitäisi olla just kohallaan.
mutta.. kun oli teini iässä 15 vuotias, näin erään minua vanhemman miehen ja rakastuin päätäpahkaa. olin 18 vuotias, kun vihdoin otin mieheen yhteyttä. meillä oli typerä kahden yön juttu, mistä tuli vakavat seuraukset. tulin raskaaksi, mutta tein abortin. yhteydenpito loppui tämän miehen kanssa. olin häneen edelleen ihastunut, tai no rakastunut, mutta luulin sitä teini ihastukséksi silloin.
niin minä pistin tämän miehen takavasemmalle ajatuksistani ja löysin nykyisen mieheni.
tässä ollaan nyt mieheni kanssa, mutta tämä edellinen mies on luikerrellut mieleeni takasin. oikeastaan ikinä en ole häntä täysin unohtanut, mutta en niinkään ole häntä kohtaan olevia tunteita ajatellu, koska luulin että niitä ei ole.
puolenvuoden ajan tämä mies on päivittäin nyt ollut mielessäni. ollaan nyt puheväleissä ja oikeastaan meidän on pakko olla tekemisissä koskapa meillä on paljon yhteisiä ystäviä. mutta en vaan saa häntä pois mielestäni.
nyt olen huomannut, että olen rakastanut häntä siitä ensimmäisestä katseesta lähtien kun olin 15 vuotias.
ahistava tilanne, koska en halua asioiden tästä etenevän mihinkään. en voisi ikinä tehä miehelleni ja lapsilleni niin että ottaisin ja lähtisin. eli tunteet on vaan jotenkin haudattava.
onko muilla tämmöistä ongelmaa? sitä vaan mietin, että miksi nyt, kun kaiken pitäisi olla hyvin?
olen 24vuotias ja minulla on 2 lasta, sekä ihana mies, omakotitalo, työpaikka. elämän pitäisi olla just kohallaan.
mutta.. kun oli teini iässä 15 vuotias, näin erään minua vanhemman miehen ja rakastuin päätäpahkaa. olin 18 vuotias, kun vihdoin otin mieheen yhteyttä. meillä oli typerä kahden yön juttu, mistä tuli vakavat seuraukset. tulin raskaaksi, mutta tein abortin. yhteydenpito loppui tämän miehen kanssa. olin häneen edelleen ihastunut, tai no rakastunut, mutta luulin sitä teini ihastukséksi silloin.
niin minä pistin tämän miehen takavasemmalle ajatuksistani ja löysin nykyisen mieheni.
tässä ollaan nyt mieheni kanssa, mutta tämä edellinen mies on luikerrellut mieleeni takasin. oikeastaan ikinä en ole häntä täysin unohtanut, mutta en niinkään ole häntä kohtaan olevia tunteita ajatellu, koska luulin että niitä ei ole.
puolenvuoden ajan tämä mies on päivittäin nyt ollut mielessäni. ollaan nyt puheväleissä ja oikeastaan meidän on pakko olla tekemisissä koskapa meillä on paljon yhteisiä ystäviä. mutta en vaan saa häntä pois mielestäni.
nyt olen huomannut, että olen rakastanut häntä siitä ensimmäisestä katseesta lähtien kun olin 15 vuotias.
ahistava tilanne, koska en halua asioiden tästä etenevän mihinkään. en voisi ikinä tehä miehelleni ja lapsilleni niin että ottaisin ja lähtisin. eli tunteet on vaan jotenkin haudattava.
onko muilla tämmöistä ongelmaa? sitä vaan mietin, että miksi nyt, kun kaiken pitäisi olla hyvin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi voi , kunhan kasvat niin huomaat että aidan toisella puolella ei ole sen parempaa.
ne omat todelliset tunteet hautaamaan...ei ole helppoa myöskään elää vasten itseään tavallaan