Hei. Elän maailman parhaassa suhteessa mistä ei rakkautta puutu ja muutenkin elämä on melkeinpä välillä liiankin täydellistä. Avokkini on luotettava, omaa hyvän työpaikan ja pitää musta huolta. Perheeseenme ei vielä kuulu lapsia, pelkästään koira, joten yhteisajasta saamme nauttia runsaasti. Ainoa todellinen ongelma onkin minun sairas luonteeni. Edellisissä suhteissa olen tullut niin petetyksi, kuin lyödyksi ja ehkäpä juuri tuon ikävän menneisyyden takia testailen nykyistä rakastani tasaisin väliajoin. Olen aivan järkyttävän mustasukkainen. Miehelläni ei saisi olla minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Itkin hysteerisesti saatuani kuulla mieheni rekisteröityneen facebookiin, koska pelkään hänen sitä kautta pitävän yhteyttä entisiin tyttöystäviin/ihastuksiin. Baariin emme koskaan mene erikseen, koska mieheni yleinsä ottaa sen verran reippaasti alkoholia ettei muutenkaan aamulla ikinä muista illasta yhtikäs mitään.. Mies itse ei ole tippaakaan mustasukkainen ja onkin sanonut että jos johonkin meidän suhde päättyy, niin juurikin tuohon. Ymmärrän sen kyllä oikein hyvin, koska tiedän olevani sairas ja vainoharhainen. En vain tiedä miten saisin luoteeni muuttumaan.. Neuvoja?
Mustasukkaisuutta
Sairas vain..
3628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saanko kysyä, oliko edellinen pettäjä miehesi mustasukkainen? koska yleensä ne mustasukkaiset ihmiset ovat joko A. ITSE pettäjiä tai B. pahasti petettyjä lapsuudessa tai aikuisuudessa, mutta yleensä lapsuuden traumat nostelevat päätään. Itse luottaisin sellaiseen ihmiseen enemmän, joka ei ole tippaakaan mustis, kuin sellaiseen joka on kovasti. ihmiset jotka eivät osaa olla mustasukkaisia, eivät ole pettäneet toisia.
ihan syystä itkit, facebookissa saattaa olla entisiä ym ihmisiä kavereina, mutta se ei tarkoita yhtään mitään. minäkin olen monen miehen entinen siellä ja olen heidän kaverinsa, ja heillä on vaimot. ei me silti mitään kuulumisia kysellä tms.
olen itse ollut mustasukkainen, kävin kahden vuoden terapian ja se auttoi. mutta arvaapas mitä, ei se auttanut niin että mustasukkaisuus olisi lähtenyt pois, vaan se auttoi niin että hyväksyn olevani sen luonteinen ihminen että olen mustis, ja hyväksyn menneisyyteni. otan vastuun omista tunteistani kyseenalaistamalla niistä jokaisen, sillä ne eivät ole mieheni vastuulla.
mustasukkaisuuteen ei ole muuta apua kun tuo äskeinen. sillä se tulee olemaan sinussa jossain määrin aina. se on osa sinua. tee siitä oma ystäväsi.
Mulla mustasukkaisuus ei johdu traumoista tai siitä, että itse pettäisin. En ole ikinä pettänyt kumppaniani, mutta olen silti kohtuullisen mustasukkainen nykyisestä miehestäni. Edellinen suhde kesti neljä vuotta, enkä ollut tippaakaan mustis hänestä, sai mennä vapaasti naisystäviensä kanssa. Nykyiselle en sallisi enää moista.
Eli olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että mustasukkaisuus ei johdu itsestä, vaan täysin siitä, minkälainen parisuhde on. Avoin ja luottamuksellinen suhde poistaa mustasukkaisuuden, kumppanihan on myös paras ystävä! Mikäli voi olla varma rakkaastaan ja siitä, että on tälle ykkönen, ei ole mitään syytä olla mustis. Puun ja kuoren väliin ei pääse, mikäli siinä ei ole valmiiksi rakoa.
Tunnustan myös olevani mustasukkainen. Keski-ikää on jo sen verran, että pahin eli sairaalloinen mustasukkaisuus on mennyt vuosien varrella ohi. Uskon, että mustasukkaisuudessa on ennemminkin kyse heikosta itsetunnosta eli jonkinlainen trauma lienee taustalla. Itse koen, että kaikki kumpuaa lapsuudesta ja siitä, ettei ole tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Niinpä on vaikea luottaa muihin ihmisiin, koska ei ole oppinut arvostamaan edes itseään ja sitä, että minusta välitetään minuna eikä toivota minun olevan jotain muuta. Mustasukkaisuus on menettämisen pelkoa ja oman itsensä peilaamista toisen kautta. Mustasukkainen ihminen ei arvosta itseään ja kiinnittää kaiken toiseen.