espanjaan?

Toi englannin puhuminen riippuu ihan perheestä, varmaan ainaki aluks joutuu kuitenkin joitain asioita puhumaan englanniks, eikä lapset ainakaa ymmärä englantia kauhean hyvin. Voi varmasti itse sopia tuosta. Nuoret ovat suomeen varrattuna ulospäin suuntautuneita ja melko avoimia, mutta kaikki eivät tiytysti ole samanlaisia. Tutustuminen on varmasti helppoa jos vaan saan esittelyt sun muut saa hoidettua:) Parhaita paikkoja ovat varmasti rannat, kahvilat, ostarit, ihan niinku suomessakin. Omasta mielestäni myös etelä-espanja on parhaita alueita, andalucia

Se on totta, että moni perhe haluaa sinun puhuvan englantia lapsille ja jopa opettavan sitä, mutta voit varmasti itse oppia espanjaa samalla. Minä puhuin englantia koko ajan, mutta perheen äiti puhui minulle välillä espanjaa vaikka en ymmärtänyt kieltä ollenkaan. Pikkuhiljaa opin. Asiasta tosiaan pitää sopia perheen kanssa ja he kyllä kertovat, jos haluavat sinun puhuvan englantia. Olin pohjois-Espanjassa ja siellä nuoret olivat paljon avoimempia. Välillä huomasi sen, että espanjalaiset nuoret ottivat takapakkia, kun huomasivat minun puhuvan englantia. He ovat siinä todella surkeita. Mutta asiaa auttaa se, että puhut vähän espanjaa. Olen sitä mieltä, että tytön on paljon helpompi tutustua poikiin/miehiin Espanjassa. Kaupungissa jossa olin, tytöt olivat todella kieroja ja häikäilettömiä. Varmaan sinisilmäinen pohjoismaalainen on jonkin lainen uhka heille. Mutta mukavia tyttöjä löytyy varmasti! Itse tutuistun muihin au paireihin ja ulkomaalaisiin kielikoulun ja muiden juttujen kautta. Etelä-Espanjasta en osaa sanoa oikein mitään, mutta pohjois-Espanjasta sen verran, että suomalaiselle siellä on paljon totuttelemista. Luokkaerot ovat todella selvät ja jokainen yrittää esittää enemmän kuin mitä oikeasti on. Raha ja maine jyllää, joka näin suomalaisen silmissä näyttää aivan hullulta. Espanjalaiset sanovat, että pohjoinen ja etelä ovat kuin kaksi eri maata. Luultavasti sitten etelä-Espanjassa meno on paljon rennonpaa. Toivottavasti minusta oli edes vähän apua.

Moikka! Ajattelin kertoa omasta kokemuksestani, jos siitä jotakin apua olisi.
Eli olin itse Espanjassa au pairina, ja lähtiessäni en sanaakaan osannut espanjaa. Perheessä oli tarkoitus puhua ja opettaa lapsille englantia. Siitä huolimatta jo muutaman kuukauden jälkeen perusasiat oli hallussa, ja vuoden jälkeen palatessani Suomeen pystyin sanomaan jo puhuvani sujuvaa espanjaa. Kävin kielikurssilla noin puoli vuotta, ja kadulla, bussipysäkillä, baarissa ja ihan normaalilla kauppareissulla tuli aina puhuttua espanjaa, ja näin oppiminen oli lähes pakollista, ja onnistui helposti. Espanjalaiset ovat todella rentoja ja avoimia, ja näin ollen tuntemattomien kanssa jutteleminen oli siellä ollessa päivittäistä. Aluksi se tuntui vähän oudolta ja näin suomalaiselle hieman tungettelevalta, mutta hyvin siihen tottui, ja lopuksi se tuntui ihan normaalilta. Ei ollut bussimatkatkaan tylsiä.
Espanjalaisista pojista/miehistä voisin myös sanoa, että he ovat erityisen innokkaita tutstumaan ja juttelemaan varsinkin vaaleiden pohjoismaisten tyttöjen kanssa, eikä heihin tutustuminen tuota ongelmaa. Tytöistä taas suurin osa, varsinkin nuorista, ovat melko kateellisia, ja ilkeitä, eikä kovinkaan moni ollut innokas tutstumaan. Tietenkin poikkeuksia löytyy, ja minäkin tutustuin ja juttelin joidenkin mukavienkin tyttöjen kanssa.
Paikallisia tapaa kaikkialla kunhan on vaan rohkea ja avoin, ja alkaa reippaasti vaan keskustelemaan ja tutustumaan. Bussipysäkit, kahvilat, kadut, baarit jne.. on hyviä paikkoja tutustua.
Itse olin siis madridissa, ja suosittelen kovasti. Toisaalta madrid on ehkä espanjan eurooppalaisimpia kaupunkeja, ja näin ollen sieltä löytyy paljon ulkomaalaisia, ja ihmiset ei ihan niin rentoja ole kuin jossain enemmän perusespanjalaisessa kaupungissa. Etelä-espanjasta sen verran, että nämä turistikohteet kuten torremolinos, torrevieja jne.. on aika paljon suomalaisten kansoittamia, ja britti turistejakin löytyy paljon. Että jos tarkoitus on välttää suomalaisia, ja mahdollisimman paljon tutustua paikallisiin, niin valitsisin sinuna jonkun toisen kohteen vähän kauempaa. Itse tykkäsin esimerkiksi Valenciasta, Sevillasta, ja Barcelonasta. Nämä vähän kauempana aurinkorannikolta, mutta osa rannikolla silti.

Moikka!

Olin Sevillassa vuoden au pairina ja tässäpä vastausta omien kokemusten perusteella:

Kaikki perheet ei välttämättä halua että au pair opettaa englantia, esim minun perheeni ei, ja heidän toivomuksensa oli että puhutaan mahdollisimman paljon espanjaa (eli koko ajan). Olin näet lukenut lukion lyhyen espanjan joten puhe alkoi melko kivasti sujumaan alkukankeuden jälkeen. Tosin haastetta toi andalusialaisten hankala murre, eli puhutaan nopeasti, jätetään ässät pois ja muutenkin katkotaan sanoja. Tuonkin kyllä oppii, ja nykyään jos juttelet muualta tulleiden espanjalaisten kanssa, niin kaikki sanovat että kuulostan aivan sevillalaiselta. Eli sitkeyttä ja oikeaa halua oppia kieli tarvitaan, mutta niillä se sitten onnistuukin.

Jos menet perheeseen jossa sinun tulee puhua englantia lapsille, voit varmaan kuitenkin puhua espanjaa vanhemmille ja palvelijoille jos niitä heillä on. Useimmissa espanjalaisissa perheissä nimittäin on sisäkkö, kokki tai ainakin siivooja, riippuen tietenkin perheen tulotasosta. Ja ainahan voit koittaa saada paikallisia ystäviä joille puhua espanjaa. Se onnistuukin varmaankin hyvin, sillä paikalliset eivät osaa, jaksa eivätkä halua puhua englantia joten eivät sellaisen kanssa kovin paljoa jaksa kaveerata. Poikkeuksia toki löytynee.

Espanjalaisista nuorista minulla ei ole kovin hyvää sanottavaa. Sanalla sanoen: lapsellista porukkaa. Espanjalainen parikymppinen harvoin vielä ajattelee muuta kuin shoppailua, biletystä, filrttailua, hauskanpitoa jne. Tosin sitähän se on todella monella pohjoismaalaisella au pairillakin siellä. Olenkin todennut että välimeren maihin taitaa tulla maailman typerimmät au pairit. Nämä pissikset tulevat ''töihin'' biletys, auringonotto ja miesten iskeminen mielessä, ja lahtevätkin useasti pikaiseen pois sukupuolitauti tuliaisina. Toivottavasti sinä et lukeudu heihin... Kyllähän se espanjalaisten lapsellisuus omituiselta tuntui kun itse oli sillä tasolla n.15 vuotiaana. Niinpä kaveerasin lähinnä kolmikymppisten kanssa, joista jokainen vuorollaan hämmästeli ja kehui minua, miten alta kaksikymppinen voi jo osata ajatella. Voit toki onnistua tututstumaan hyviinkin tyyppeihin, mutta itse neuvoisin olemaan edes yrittämättä espanjalaisia parikymppisiä (varsinkaan tyttöjä), ovat nimittäin usein aikamoisia prinsessoita, takinkääntäjiä ja teeskenelijöitä. Monet myös ajattelevat skandinaavitytön tulleen heidän miehensä iskemään ja muutenkin häiritsemään. Tähän tietenkään en ollut minä ainakaan varautunut, kun olin rehtiin kaveruuteen suomessa tottunut. Niin tottahan se pettymys oli.

Sitten vielä semmoinen juttu että jos näytät kovin skandinaavilta, niin monet pitää sinua automaattisesti typeränä ja helppona. Eikä mikään ihme kun useasti näin onkin (ikävä juttu mutta tosi). Tuttuja saa parhaiten tuttujen kautta, esim. perheen sukulaiset ovat usein luotettavia ja mukavia, ja heillä ei ole inhottavia ennakkoasenteita, ainakaan niin pahasti kuin ehkä muilla. Ja muita ulkomaalaisia saa kavereiksi hyvin esimerkiksi kielikoulusta. Sieltä minä sain myös opettajan kaverikseni, joka olikin ehkä upein ja hauskin espanjalainen nainen mitä reissullani tapasin.

Itse välttelin koko vuoden ajan suomalaisia, ja se onnistuukin hyvin Sevillassa. Jos itse haluat suomalaisia kavereita paikan päällä niin turistikaupungeissahan niitä on, eli rannikon rysissä esimerkiksi. Ihmettelen vain mitä järkeä sinne on mennä...

Sevillaa suosittelen lämpimästi jos olet utelias, rohkea, kiinnostunut aidosti paikallisesta kulttuurista (jota kyllä siellä riittää), sopeutuvainen ja tietysti sitkeä. Onnea matkaan!

Itse haluaisin myös tuonne espanjaan au pairiksi ja siellä olisikin tarjolla monia kiinnostavia perheitä ihan pohjoisesta etelään. Mulla on ainoastaan kokemusta fuengirolasta missä opiskelin suomalaisessa lukiossa pari kuukautta ollessani 17v ja kyllä tuli samanlaiset kokemukset noista espanjalaisista tytöistä mitä kaikki edellisestkin ovat puhuteen. Eihän sitä tietetnkään viitsisi yleistää mutta ainut kiva espanjalainen naispuolinen henkilö johon törmäsin 2kk aikana oli yhdessa kaupassa reilu 30v nainen joka kehui mekkoani. Tuntui että kaikki paikalliset ja samanikäiset tai hieman vanhemmat olivat juuri todella lapsellisia ja jotenkin katkeria tällaiselle vaaleaverikölle pohjoismaalaiselle. Aika karua mutta sieltä tuli vain sitä kirosanojen sävyttämää huutelua kun ohi kulki tai yritti mennä juttelemaan.
Oiskohan parempi mennä isoon vai pikkukaupunkiin, pohjoiseen etelään, rannikolle vai mantereelle? Mielipiteitä ja kokemuksia lisää :)

Onko kenelläkään tietoa, minkä kautta pääsisi Espanjaan Au Pairiksi, vaikka ei olisi lukenut espanjaa? Olen seurannut paljon sarjoja televisioista ja opiskellut itsenöisesti espanjan alkeita, mutta kielitaitoni on kuitenkin melko alkeistasolla. Onko minulla mitään mahiksia? Onko kokemuksia?

Ex-aupair: Missa pain Pohjois-Espanjaa olit? Ite oon La Riojassa, Calahorrassa ja ois kiva tietaa jos taalla jossain pohjoisessa ois enemmanki aupaireja :D Oon huomannu kans ton saman et kaikki esittaa rikkaampaa ku on :D ihan friikkii! taal on mageet maisemat ja tykkaan ite kyl olla taal vaik kyllaki just oman ikanen seura puuttuu, mut hengaan sit enemman just kolmekymppisten ja vanhempienki kaa :P

Ottakaa yhteytta jos ootte aupairina tai muuten vaan asutte Pohjois-Espanjassa; ois kiva naha suomalaisii :)) [email protected]

vähän vanha keskustelu, mut toivon et joku vastais :)
Ite oon suunnitellu lukion jälkeen Au pairiksi Espanjaan, ja on kiva saada jonkinlainen ennakkokäsitys millaista siellä olisi.
Voisiko joku kertoa paljonko maksaa lähteä Au pairiksi? Onko kovinkin kallista, mitä kaikkea joutuu maksamaan ite, paljonko viikko/kuukaisirahaa jne...
Please joku vastatkaa, tarviin tietoo :)