En tiedä mitä tehdä. Viime vuonna olin auto-onnettomuudessa ja siitä lähtien elämä on tuntunut jotenkin muuttuneen. Ennen onnettomuutta olin työelämässä ja päivät täyttyivät melkein kokonaan töistä,työmatkoista ja viikonloppuisin sitten ystävien kanssa meni aika.
Onnettomuuden jälkeen en ole vielä päässyt töihin vaikka kovasti sinne jo kaipailen. Nyt päivät kuluvat todella hitaasti, joskus sitten muutamia ystävistäni näen. Juhlimisesta toive vain, lääkkeet tekevät väsyneeksi eikä alkoholi muutenkaan lääkkeiden kanssa hyvä. Kaikilla läheisillä tuntuu olevan päivät kiireisiä (ymmärrän sen että töitä,opiskelua... kiirettä riittää) enkä halua heitä vaivata.
Haluaisin viettää aikaa ystävien kanssa niinkuin ennen onnettomuutta, mutta tuntuu että aina oleminen "rajoittuu". En tahtoisi valittaa kivuistani, pahasta olostani vaan että hauskaa olisi kuten ennenkin.
Tahtoisin parantua pian että elämä palautuisi ennalleen. Pelkään että ystävyyssuhteistani osa on mennyt kun en olekaan ollut "normaali" itseni moneen kuukauteen.
Se että painajaiset onnettomuudesta täyttävät yöuneni vain lisää väsymystä elämään ja tuntuu ettei tapahtuneesta meinaa päästä yli. Ei kukaan jaksa kuunnella "valitusta" koko aikaa.
Osaisiko kukaan neuvoa mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Onnettomuuden jälkeen en ole vielä päässyt töihin vaikka kovasti sinne jo kaipailen. Nyt päivät kuluvat todella hitaasti, joskus sitten muutamia ystävistäni näen. Juhlimisesta toive vain, lääkkeet tekevät väsyneeksi eikä alkoholi muutenkaan lääkkeiden kanssa hyvä. Kaikilla läheisillä tuntuu olevan päivät kiireisiä (ymmärrän sen että töitä,opiskelua... kiirettä riittää) enkä halua heitä vaivata.
Haluaisin viettää aikaa ystävien kanssa niinkuin ennen onnettomuutta, mutta tuntuu että aina oleminen "rajoittuu". En tahtoisi valittaa kivuistani, pahasta olostani vaan että hauskaa olisi kuten ennenkin.
Tahtoisin parantua pian että elämä palautuisi ennalleen. Pelkään että ystävyyssuhteistani osa on mennyt kun en olekaan ollut "normaali" itseni moneen kuukauteen.
Se että painajaiset onnettomuudesta täyttävät yöuneni vain lisää väsymystä elämään ja tuntuu ettei tapahtuneesta meinaa päästä yli. Ei kukaan jaksa kuunnella "valitusta" koko aikaa.
Osaisiko kukaan neuvoa mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta kyllä sinä tulet selviämään. Näe ensinnäkin se, että olet sentään elossa, vaikkakin vakavan loukkaantumisen kokeneena. On ihan ymmärrettävää, että vertaat nykyistä olotilaasi onnettomuutta edeltävään aikaan.
Yritä pitää mielesi toiveikkaana ja ole kiitollinen jokaisesta päivästä, johon saat herätä. Tulet toipumaan edelleenkin sitä mukaa, mitä kauemmas järkyttävä onnettomuus jää taaksesi.
Kuntouta itseäsi tarmokkaasti ja palkitse itseäsi edistymisestäsi. Pyri olemaan realisti tilanteesi suhteen ja tee mitä vallassasi on. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja arvosta pieniäkin edistysaskeleita.
Haluaisin olla ystäväsi ja tukea sinua toipumisessasi. Kaikkea hyvää sinulle ja muista, että olet edelleenkin se sama ihminen, kuin ennen onnettomuuttasi.
Yritä jaksaa. Kyllä se siitä viellä helpottaa. Pyydä ystäviäsi tulemaan luoksesi vaikka katsomaan leffaa tai syömään. En tiedä tietenkään kuinka rajoittavasta vammasta on kyse, mutta pyri keksimään jotain kevyttä tekemistä ystäviesi kanssa:)
Hyvää jatkoa ja koita kestää viellä. Kyllä tämäkin on joskus takanapäin:)
Kenen moka se onnettomuus oli ja millanen keli silloin oli?