Mulla on ongelma mieheni kanssa.. tää on vähän samantapainen kun tuolla alempana oli..
Ollaan seurusteltu vuosi. Myönnettäköön heti näin alussa, että mieheni on mustasukkainen. Pelkään, että menetän kohta kaikki ystäväni lopullisesti.. olen nähnyt heitä HUOMATTAVASTI vähemmän kun aloimme seurustella. Aina kun olisi joku "tyttöjen ilta" tiedossa tms. niin en edes uskalla ehdottaa miehelle että menisin sinne.. heti mies ihmettelee miksen halua viettää aikaa hänen kanssaan, ovatko ystäväni minulle tärkeämpiä.. (näämme viikossa vain pari kertaa mieheni kanssa töistä johtuen). Mies ihmettelee/loukkaantuu jos hän ei voi tulla mukaan näihin iltoihin kun nään ystäviäni.. ei ole kuitenkaan suoraan sanonut että luulisi sinne muka tulevan muita miehiä..Ja mistään muista miehistähän tässä ei todellakaan ole kyse. Olisi vaan kiva viettää joskus aikaa ystävien kanssa ilman miesseuraa...
Mies on jotenkin omistautunut täysin minulle, mikä nyt tavallaan on ihan kivaa.. mutta jossain pitäis mennä raja.. Hän ei esimerkiksi "halua" koskaan nähdä kavereitaan ilman mua, tai siis mä olen aina tervetullut mukaan, oli kyse sitten lähes mistä tahansa.. kaljalla käymisestä, pokeri-illasta, saunaillasta.. jne. Hän kieltäytyy aina kaikista menoista, jos toinen vaihtoehto olisi viettää aikaa mun kanssa.. Pelkään että hänkin menettää kohta kaverinsa jos tää vielä jatkuu näin! Mä en ole koskaan kieltänyt häntä menemästä minnekään, päinvastoin.. totta kai hän saisi viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.. mutta kun ei, niin ei. Tää on aika rasittavaa.. Onkohan tähän mitään järkevää ratkaisua? =/ ..tuntuu aika pahalta tällainen..
Ollaan seurusteltu vuosi. Myönnettäköön heti näin alussa, että mieheni on mustasukkainen. Pelkään, että menetän kohta kaikki ystäväni lopullisesti.. olen nähnyt heitä HUOMATTAVASTI vähemmän kun aloimme seurustella. Aina kun olisi joku "tyttöjen ilta" tiedossa tms. niin en edes uskalla ehdottaa miehelle että menisin sinne.. heti mies ihmettelee miksen halua viettää aikaa hänen kanssaan, ovatko ystäväni minulle tärkeämpiä.. (näämme viikossa vain pari kertaa mieheni kanssa töistä johtuen). Mies ihmettelee/loukkaantuu jos hän ei voi tulla mukaan näihin iltoihin kun nään ystäviäni.. ei ole kuitenkaan suoraan sanonut että luulisi sinne muka tulevan muita miehiä..Ja mistään muista miehistähän tässä ei todellakaan ole kyse. Olisi vaan kiva viettää joskus aikaa ystävien kanssa ilman miesseuraa...
Mies on jotenkin omistautunut täysin minulle, mikä nyt tavallaan on ihan kivaa.. mutta jossain pitäis mennä raja.. Hän ei esimerkiksi "halua" koskaan nähdä kavereitaan ilman mua, tai siis mä olen aina tervetullut mukaan, oli kyse sitten lähes mistä tahansa.. kaljalla käymisestä, pokeri-illasta, saunaillasta.. jne. Hän kieltäytyy aina kaikista menoista, jos toinen vaihtoehto olisi viettää aikaa mun kanssa.. Pelkään että hänkin menettää kohta kaverinsa jos tää vielä jatkuu näin! Mä en ole koskaan kieltänyt häntä menemästä minnekään, päinvastoin.. totta kai hän saisi viettää aikaa omien kavereidensa kanssa.. mutta kun ei, niin ei. Tää on aika rasittavaa.. Onkohan tähän mitään järkevää ratkaisua? =/ ..tuntuu aika pahalta tällainen..
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuin tuolla alempanakin. Pyydä äijältä että hän luottaisi sinuun yhden illan verran. Kerro mitä teet , kenen kanssa ja milloin tulet kotiin. Ja pidä kiinni tästä suunnitelmasta. Kun hän tajuaa ettei mitään kamalaa tapahtunut, saattaa mustasukkaisuuden tuoma ahdistus lievittyä. Mikä olisi palvelus myös hänelle.
Jos ei mies tähän suostu. Et voi kuin pistää pellolle tai alistua vangiksi.
Olenhan mä toki joskus ollut kavereideni kanssa ilman miestä ja elämämme on jatkunut sen jälkeen ihan normaalisti.. Ei se ole näyttänyt mieheeni mitenkään vaikuttavan?
ettei auttanut, mun kohdalla se auttoi. Onko teidän tilanne pitkäänkin tuollainen, että näette vaan pari kertaa viikossa?
Ehkä tässä vuoden sisällä tilanne tulee muuttumaan..
kaikki muu vapaa-aika aikaa olla kavereidesi kanssa, niin miksi tyttöjenillan pitäisi olla juuri silloin toisena niistä harvoista hetkistä jolloin miestäsi näet!?
Ihmettelen tota vaikka nainen olen itsekin. Tuntuu tosiaan kaverit olevan sulle tärkeämpiä jollei omaa miestä edes kahta kertaa viikossa ehdi/halua/jaksa nähdä.
Niinnoh.. pääasiassa näämme mieheni kanssa vain viikonloppuisin.. eli kavereita pitäisi sitten arkena nähdä.. toki se mulle sopii, mutta harvemmin niitä tyttöjen iltoja sun muita kukaan jaksaa arkena järkkäillä kun kaikilla aikaset herätykset töihin yms..
Mä olin myös aikoinaan suhteessa, jossa näin miestäni 2 päivää viikossa, yleensä viikonloppuisin. Joskus mä lähdin viikonlopuksi perheeni luo, joskus lähdin ystäväni luo kylään, joskus meillä oli tyttöjen ilta ja se oli aina ok miehelle. Toki keskustelin miehen kanssa ja yritin parhaani mukaan sovittaa menot niin, että yhteistä aikaa jäisi mahdollisimman paljon, mutta lupaa en koskaan kysellyt.
Aina ei todellakaan ole mahdollista nähdä ystäviään ainoastaan viikolla. Se, että pitää huolta myös muista ihmissuhteistaan ei pitäisi olla pois parisuhteesta. Tottakai toinen täytyy ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, mutta mua ahdistais jos mies olettais mun olevan 24/7 hänen käyttettävissä ja järjestävän koko muun elämäni vain ja ainoastaan hänen menojen mukaan.
kanssa. Ei sen ihmeempiä.
tää oli hyvä.
nyt ei enää kukaan sano olevansa kunnon mies.