mielestäni unohtaa surutta. itsekin tuskailin painoni kanssa, en meinannut saada itseäni niskasta kiinni,paino oli jo melkein 115kg...nyt 96kg. ja suunta on alas päin koko ajan..nälkää en ole nähnyt päivääkään..syön monipuolisesti, aamulla kunnon aamiainen,usein kuitu ja proteiini pitoinen,hyvää rasvaa,sopivasti..muuten normaalia koti ruokaa,
sellaista mistä pidän.jättäkää kauppaan kaikki se lihottava ruoka,mullekkin tyrkyttivät vaikka mmillaisia dieetteja,onneksi en sille tielle lähtenyt, niilläkin rahoilla ostaa terveellisiä tuotteita,hyvin menee kohta olen normaali painoinen,enkä usko että palaan koskaan syömään kovin epäterveellisesti,nimittäin ainankin aluksi
painon pudottaminen vaatii ITSEKURIA,
sellaista mistä pidän.jättäkää kauppaan kaikki se lihottava ruoka,mullekkin tyrkyttivät vaikka mmillaisia dieetteja,onneksi en sille tielle lähtenyt, niilläkin rahoilla ostaa terveellisiä tuotteita,hyvin menee kohta olen normaali painoinen,enkä usko että palaan koskaan syömään kovin epäterveellisesti,nimittäin ainankin aluksi
painon pudottaminen vaatii ITSEKURIA,
Vastaukset 5
Vanhimmat
muuten kirjoitit täyttä asiaa . Itsekurista tai motivaatiosta tai päättäväisyydestä painonhallinta on kiinni , kaikilla vain sitä ei ole .
Minulle valkeni sama asia muutama kk sitten , lievä kakkostyypin diab. runsaan ylipainon kera pisti eri vaihtoehdot vastakkain . Ruokaremontti ja painon pudottaminen jäi jäljelle , eikä se ollut edes vaikea päätös . 14 kiloa lähtenyt , 25 kiloa jäljellä , vuoden sisällä sekin poissa .
Puuroa ( jota en koskaan ennen ole syönyt ) aamulla ja muutenkin kuitua , protskuja , rehuja ja rasvaa , kaikkea määrältä . Siinähän se . Nälkä
ei ole ollut .
Alussa on tärkeintä energiamäärän vähentäminen, eli kannattaa syödä sitä mistä olo ja mieliala on paras koko vuorokauden. Muuten ei kestä Erkkikään.
Terveellisyysasioita voi ruveta painottamaan sitten kun homma energiamäärän osalta sujuu.
Joillekin nämä ovat yksi ja sama asia, mutta esim. minulle ei. Voin alussa paremmin syömällä ihan vapaavalintaisesti mitä vaan, keskittyen vain energiamäärään.
Nykyään maistuu jo ruisleipä, kurkku ja hedelmätkin. Herkuista en aio edelleenkään luopua. Voin esim. korvat lounaan suklaalevyllä jos siltä tuntuu ja tarjotuista makupaloista en koskaan kieltäydy.
Lukemat samaa suuruusluokkaa, 110->90,ja homma on ollut hallinnassa jo yli vuoden.
Jo useita kertoja paikkareiden ohjeilla kokeilleena ja niillä onnistuneenakin (-25kg, tuli takaisin ja -10kg, tuli takaisin) tarvitsin itse tällä kertaa nopean ja erilaisen alun.
Itselläni metodina tällä kertaa on cambridgekuuri. Alku on periaatteessa paastoa ja sen jälkeen opetellaan syömään oikein. Tarkoitus ei ole elää kituuttaen koko elämää.
Teorian osaan jo paikkareiden jäljiltä hyvin, tällä kertaa tukenani on myös henkilökohtainen ohjaaja.
Tässä asiassa voi onnistua vain kerran. Kerrot siis epäonnistuneesi jo kahdesti, mutta et opi vaan maksat oppirahat aina uudestaan.
Minä olen onnistunut humpuukimaakareita rikastuttamatta jo yli vuoden ajan.
Ja kituutuksesta puheenollen, vedin juuri neljä juustovoileipää ja 100 g Daimia iltapalaksi;-)
Pisteillä olen mennyt ja " opetellut syömään oikein " , ei ole nälkä ja paino tippuu , hitaasti . En tunne kituuttavani millään lailla , nälästä ei tietoakaan . Minulle tämä on noin vuoden mittainen löysi .
Ei ole kiire ......