kylmänä ihmisenä minua pidätte, mutta minä pidän avioliittoani kasassa lapsillani.
Tiedän että miehelläni on jotain juttuja ollut avioliittomme aikana ja on ehkä kenties tälläkin hetkellä toinen nainen kuvioissa. Mutta hän ei voi tai ei halua ottaa minusta eroa sen vuoksi kun rakastaa lapsiamme yli kaiken.
Minä voin "temppuilla" ihan miten lystään eikä mieheni mahda minulle mitään kun ei pysty elämään ilman lapsiaan.
Meidän välillämme ei varmaan mitään rakkautta enää ole, mutta sen voin sanoa että kaikki olemme jollainlailla "onnellisia". Mieheni on onnellinen lapsista, lapset ovat onnellisia ehjästä perheestä ja minä siitä elintasosta minkä mieheni tienisteillään ylläpitää.
Tiedän että miehelläni on jotain juttuja ollut avioliittomme aikana ja on ehkä kenties tälläkin hetkellä toinen nainen kuvioissa. Mutta hän ei voi tai ei halua ottaa minusta eroa sen vuoksi kun rakastaa lapsiamme yli kaiken.
Minä voin "temppuilla" ihan miten lystään eikä mieheni mahda minulle mitään kun ei pysty elämään ilman lapsiaan.
Meidän välillämme ei varmaan mitään rakkautta enää ole, mutta sen voin sanoa että kaikki olemme jollainlailla "onnellisia". Mieheni on onnellinen lapsista, lapset ovat onnellisia ehjästä perheestä ja minä siitä elintasosta minkä mieheni tienisteillään ylläpitää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..täytyy minunkin tunnustaa että meillä avioliitto on vähän samalla tavalla kasassa. Mieheni on niin kiinni lapsissamme, että vaikka meillä on pahojakin ongelmia liitossamme, olemme edelleen yhdessä. Se että vaikka kaikenlainen rakkaus väliltämme on kuollut pois jo aikoja sitten, olemme tavallamme onnellisia.
Taloudellisesti en pärjäisi millään omillani enkä tahdo edes ajatella sitä. Olen sitä mieltä että mieheni on myös vastuussa siitä että minulla on mahdollisuus elää niin, ettei jokaikistä killinkiä tarvitse laskea.
Hienoa. Onnistutte siirtämään myös lapsiinne saman tunneköyhyyden ja he osaavat sitten omissa parisuhteissaan toistaa oppimiaan malleja.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuollaista. Se, että ollaan avioliitossa vaan lasten takia ei ole reilua. Varsinkaan lapsia kohtaan. Lapset aistii äärettömän herkästi, jos vanhempien välillä ei kaikki ole kunnossa. Se ei heistä heti välttämättä näy, mutta kyllä he oireilemaan alkavat jossain vaiheessa.
Eräs ystäväni on ollut lastenkodissa töissä ja sanoi, että siellä varsinkin huomaa, että miten lapset kärsivät siitä, että vanhemmat ovat yhdessä vain lasten takia.
Toisen ystäväni vanhemmat olivat yhdessä ystäväni takia kunnes hän muutti omilleen ja erosivat sitten. Siitä ilmapiiristä, missä hän kasvoi, on seurauksena niin paha masennus, että hän on alle 30-vuotiaana joutunut hakemaan sairaseläkettä...
Vaikka sitä miten kuvittelette tekevänne asiat lasten kannalta oikein, niin totuus on toinen. Jos lapset ovat alta 7 vuotiaita, kun vanhemmat eroavat, heistä kasvaa suurella todennäköisyydellä täysin terveitä ja tasapainoisia yksilöitä. Joten jos lapsenne ovat vielä tuota nuorempia niin ehdottaisin tekemään nyt jotain järkevää. Avioliitossa pitää olla muutakin yhteistä kuin lapset! Niin se vaan on.
Ja se seikka, että eroaisitte, ei muuta sitä, että teidän lapsenne ovat edelleen teidän lapsianne. Sitä ei voi mikään ikinä muuttaa. He tulevat aina ja ikuisesti olemaan teidän lapsia. He ovat sinun lapsiasi. He ovat miehesi lapsia.
Eikö sinua itseäsi mitenkään vaivaa elää tuollaisessa liitossa? Itse en henkilökohtaisesti siihen pystyisi. Enkä voisi antaa omien lasteni kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan.
Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, että onko tuollainen oikeasti järkevää lasten kannalta vai onko tuo vaan täydellisen itsekästä käytöstä sinulta, joka käytännöllisesti katsoen elät miehensä sivellä? Ja en sano, että kylmä ihminen olet, mutta ihan hemmetin itsekkäältä kuulostaa...
näköjään kirjaimellisesti
"jos ei muuten niin lasten takia".
Kaikkihan sitä toitottaa yhtenään, että jos on lapsia niin eroa ei suositella jos ei väkivaltaa ilmene.
Niin sitä pitää, onneks olkoon teille vaan ja hyvää jatkoa.
Sitten saatte molemmat säätää niin paljon kuin haluatte, ettekä ole kenellekään muulle tilivelvollisia kuin itsellenne. Eivät lapset siitä kärsi, vaikka vanhemmat eroaisivatkin. Varsinkin jos heille tehdään selväksi se, ettei ero johdu mitenkään heistä. Minä tunnen monia eronneita pareja, joilla on lapsia, ja niissä tilanteissa ei kukaan ole menettänyt lastaan mihinkään. Ei eroaminen puolisosta tarkoita sitä, että menettää lapset. Ei sitä lapsista eroa oteta... Ottakaa jo järki käteen! Älkää pilatko lastenne elämää! Ja varsinkin, jos oikeasti rakastatte lapsianne ja vielä yli kaiken, niin tehkää oikein ja erotkaa. Lapset on paljon onnellisempia silloin, kun molemmat vanhemmat ovat onnellisia olivat he yhdessä tai ei.
jatkettu myös lasten takia tai siis mieheni ei ole ottanut minusta eroa kun onnistun aina kiristämään lapsilla.
Olen monet kerrat ukaillut, että teen hänen elämästä tosi helvetillistä jos hän ottaa eron. Ja jos ero tulee, se tulee hänelle kalliiksi ja tulen joka tavalla vaikeuttamaan hänen olemista lasten kanssa.
En häpeä yhtään tunnustaa näitä. Olen oman elämäni uhrannut lasten tekemiseen, miksi ihmeessä en saisi siitä myös korvausta. Mieheni tienaa sen verran hyvin, että pystyn olemaan kotiäiti, enkä todellakaan aio luovuttaa helpolla paikkaani kenellekään.
Et ole kylmä ihminen minun mielestä ainakaan, ainoastaan järkevä.
tuollainen asenne lapsille? ne oppivat sen, vaikka sen yrittäisi peittääkin. ei ole reilua. onko teidän omien vanhempien liitto ollut samanlainen vai mistä moinen käytös on tullut? omat vanhempani ovat aina olleet onnellisia (tietenkin on omat ylä- ja alamäet) ja siten olen oppinut erilaisen mallin ihmissuhteesta kuin mitä täällä tunnutaan kylvävän... itse en koskaan voisi kiristää lapsillani. miksi tuollaiset ihmiset jotka käyttävät lapsiaan kiristykseen edes ovat lapsia saaneet? ei ole reilua niitä ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti haluaisivat lapsia, eivätkä käyttäisi heitä kiristyksen välikappaleena, mutta jotka vaan eivät voi saada lapsia. pistää vihaksi tuollainen itsekyys! se tässä maailmassa on vikana, että nykyään ei tuijoteta muuta kuin omaa napaa ja sitä miten on muka oman elämänsä uhrannut lasten takia. no hel****iäkö niitä lapsia on sitten pitänyt tehdä!! jos se kerran on ollut niin iso uhraus!
"Minä voin "temppuilla" ihan miten lystään eikä mieheni mahda minulle mitää"...
Ei ole normaalin ihmisen tekstiä tuo...
tuo ei todellakaan ole mikään provo. Ihan varma en ole siitä onko tuon kirjoittanut minun sisko, mutta aika läheltä liipasee kuitenkin.
Heidän elämä on todellakin tuon kaltaista, sellaista vuoristorataa että heikompia hirvittää.
Mutta suhtautuminen siihen on siksi lapsellista, ettei voi ottaa todesta...
miksi ette tee avioliitostanne AVIOLIITTOA?
Ainoat mahdollisuudet eivät ole kurjassa suhteessa kituminen tai ero!
Niin niin, se vaatii vaivannäköä ja kaikkien kulissien ja naamareiden riisumista - eikö tämä ainutkertainen elämä olisi sen arvoista? Eivätkö lapset ole sen arvoisia? Kuinka voitte puolisosi kanssa väittää/luulla rakastavanne lapsianne yli kaiken, jos ette ole valmiita tekemään työtä avioliittonne ( = oman hyvinvointinne lapsista nyt puhumattakaan) eteen?
Oletteko aivan sokeita??????
Avioliitossa pysyminen rahan takia on mielestäni prostituutiota vastaavaa toimintaa. Kirjoitat kuitenkin, ettei teillä "varmaan" ole enää rakkautta. Ehkä siis sittenkin olisi, jos rupeaisit ajattelemaan hiukan toisella tavalla, puhumaan miehellesi ystävällisesti ja toimimaan reilusti. Minun mielestäni todellinen rakkaus ei kuole koskaan. Ehkä voisit vielä parantaa suhdettanne.
reilu peli on perseestä...
pitäisi kylmänä äitiä, joka pelaa lapsillaan ja puolisollaan...Jolle oma elintaso on kaikki ja kivat kikkailut lapislla ja kumppanilla on "hassua"...!!! Ei kai kukaan..Sä olet hauska!!!