Mulla on aika iso ongelma. Oon seurustellu kuus vuotta jätkäkaverini kanssa ja ollaan oltu yli vuosi siitä kihloissa.
No, pointti on siinä että haluaisin erota mutta en sitte kuitenkaan. Ollaan erottu tosi monta kertaa mutta joka saamarin kerta palattu yhteen. Jätkä on pettäny mua pari kertaa ja oon antanu anteeks, mutta en oo itekkään ihan puhdas pulmunen (vähän pusuttelua yhden kanssa muttei sen enempää). Joskus tuntuu että jätkä on vähä lapsellinen ja yrittää selvitä elämästä helpolla tekemättä mitään, toisin ku minä. Eli ollaan tosi erilaisia. Jätkän porukat tykkää musta kauheesti ja on sanonu että musta pitää pitää kynsin hampain kiinni. Omat porukat on sitte taas ihan erilaisia eli suunnilleen inhoo tätä jätkää mutta esittää kuitenki mukavia aina ku näkee.
Toi kihlahommaki meni niin etten olis halunnu vielä mutta jätkä painosti. Ja nyt se on puhunu yhteen muuttamisesta enkä oikeen tiedä haluunko (tuskin). En haluais sanoo suoraan kauheesti asioita sille ku aina sen tehdessäni se murtuu ihan totaalisesti (sitä on aikasemmin kiusattu niin kai se kokee sen sitte jotenki samanlaisena). Sille on sattunu elämän aikana muutenki kaikkee ikävää ja jotenki varmaan säälin sitä. Jotenki tuntuu että oon enemmän semmonen normisuomalainen mies jota ahdistaa kaikki tommonen ja se on nainen.. Pitäis varmaan mennä sukupuolenvaihtoleikkaukseen tai jotain.. :P
En oikein tiedä mitä pitäis tehdä, mutta kertokaa te jos jotain keksitte..
No, pointti on siinä että haluaisin erota mutta en sitte kuitenkaan. Ollaan erottu tosi monta kertaa mutta joka saamarin kerta palattu yhteen. Jätkä on pettäny mua pari kertaa ja oon antanu anteeks, mutta en oo itekkään ihan puhdas pulmunen (vähän pusuttelua yhden kanssa muttei sen enempää). Joskus tuntuu että jätkä on vähä lapsellinen ja yrittää selvitä elämästä helpolla tekemättä mitään, toisin ku minä. Eli ollaan tosi erilaisia. Jätkän porukat tykkää musta kauheesti ja on sanonu että musta pitää pitää kynsin hampain kiinni. Omat porukat on sitte taas ihan erilaisia eli suunnilleen inhoo tätä jätkää mutta esittää kuitenki mukavia aina ku näkee.
Toi kihlahommaki meni niin etten olis halunnu vielä mutta jätkä painosti. Ja nyt se on puhunu yhteen muuttamisesta enkä oikeen tiedä haluunko (tuskin). En haluais sanoo suoraan kauheesti asioita sille ku aina sen tehdessäni se murtuu ihan totaalisesti (sitä on aikasemmin kiusattu niin kai se kokee sen sitte jotenki samanlaisena). Sille on sattunu elämän aikana muutenki kaikkee ikävää ja jotenki varmaan säälin sitä. Jotenki tuntuu että oon enemmän semmonen normisuomalainen mies jota ahdistaa kaikki tommonen ja se on nainen.. Pitäis varmaan mennä sukupuolenvaihtoleikkaukseen tai jotain.. :P
En oikein tiedä mitä pitäis tehdä, mutta kertokaa te jos jotain keksitte..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmeisen selvästi olette yhdessä vääristä syistä, elämä on lyhyt ja sääli sairautta. Kummallekkin avautuu uusia mahdollisuuksia eron myötä. On myös väärin sekä itseään että toista kohtaan elää suhteessa, jossa ei ole hyvä olla. Tsemppiä =)